Merimatkojen tekemiseen sovelletut navigointimenetelmät olivat karkeita ja perustuivat suurelta osalta tähtien ja auringon aseman seuraamiseen. Määränpää saavutettiin onnistuneesti vain silloin kun kurssia korjattiin riittävän usein navigoinnin tulosten perusteella.

1. Navigointi
2. Kurssin korjaus

Se on totuus, jonka tiesivät jopa Viikingit 1000 vuotta sitten. Tästä huolimatta useat nykyaikaiset tietojärjestelmähankkeet lähtevät aina oletuksesta missä kurssi asetetaan yhden ainoan kerran suunnitteluvaiheessa. Sitten laitetaan silmät kiinni, peukut pystyyn ja toivotaan vain niin pirusti.

Kerta toisensa jälkeen mediasta saa lukea esimerkkejä hankkeista, jotka ovat kestäneet 5 vuotta ja sitten menneet pahasti pieleen. Maaliin osutaan vuosia myöhässä ja miljoonia euroja köyhempänä.

Navigointi ja kurssin korjaaminen

Ehdottaisinkin, että ne tietojärjestelmähankkeiden omistajat, jotka eivät uskalla luottaa sokeasti ajan ja rahan riittämiseen, tutustuisivat tähän kuvaan ja pysähtyisivät hetkeksi miettimään merimatkailun saloja.

Menestykseen ja maaliin voit siis päästä kahdella tavalla: Voit joko navigoida ja korjata kurssia riittävän usein, tai luottaa hyvään tuuriisi.

Mistä johtuu, että nykyaikana ollaan hyväksytty tiettyjä alkujaan negatiivisia asioita lähes arkirutiineiksi? Kun itse ostan kännykän kaupasta haluan kuvitella, että se toimii ilman mitään maagisia akunirrotuksia tai 8 sekunnin virtanappirituaaleja. Enkä todellakaan halua liata käsiäni moottoritien varrella auton akkupiuhoja irroittaessani taikka hakata läppärini reset-nappia, kun MS Office alkaa hyppimään silmille. (Tähän Applemies sanoisi, että osta Mac. – En osta.)

Aikani mietiskeltyäni päättelin, että tämä kaikki johtuu siitä koska niin on aina ollut. Ilmiö on sama kuin normaalin tupakan käytössä. Jos tupakka tulisikin vasta nyt uutena tuotteena markkinoille, se luultavasti kiellettäisiin vakavana terveyshaittana. Mutta koska tupakka on ollut markkinoilla jotakuinkin niin pitkään kuin ihminen on tulta käyttänyt, se hyväksytään arkipäiväsenä vaikkakin yleisesti negatiiviseksi miellettynä asiana. Kun akkua ollaan irroiteltu jo ties kuinka pitkään, se hyväksytään yhtälailla negatiivisin tuntein.

Sama hyväksyminen on syöpynyt jopa niin pitkälle, että suuri osa puhelinvalmistajien testaajista eivät koskaan pidä testattavassa laitteessa “takakantta” paikallaan. Tämä ainoastaan sen takia, että akku olisi helpompi irrottaa ongelmatilanteen sattuessa ja lisäksi sen takia, että puhelimen tekninen tarkastelu tietyin apulaittein on vaivattomampaa, kun akun saa poistettua käden käänteessä. Tämä tuskin on tarkoituksenmukaista loppukäyttäjätestausta. Kukahan oli se suuri testaajanero, joka ensimmäisen kerran huomasi, että vian saa korjattua akun irroittamisella.

Nykyaikainen yhteiskunta perustuu virrankulutukseen. Minkä ihmeen takia pitäisi yksittäisestä laitteesta katkaista virta saadakseen sen taas toimimaan?

Akku irti! Kuten sanonta kaikuu vieläkin mielen pimeimmissä syövereissä vuosia sitten äijäporukalla toteutetun lasketteluviikonlopun jälkeen saavuttaen yhden ainoan kerran ihmiskunnan historiassa hetken häivähdyksen positiivisesta merkityksestä…

Markkinoille tulon jälkeen GM:n insinöörit huomasivat kauhukseen hyvin perustavanlaatuisen virheen ilmatyynyjen hallintajärjestelmässä. Mikäli pelkääjän paikalla ei ajon aikana istu ketään, järjestelmä kytkee pois päältä myös takamatkustajien kattokiskossa olevan ilmatyynyn, joka suojaa päätä kuollettavalta iskulta.

Vian löytymisen jälkeen GM joutui kutsumaan Yhdysvalloissa 47,401 ja muualla Pohjois- Amerikassa 3,099 autoa huoltoon ja järjestelmäpäivitykseen. Siis yhteensä 50,500 autoa. Huoltokutsun toimenpiteet eivät takuulla olleet kovin yksinkertaiset.

Jos yhden auton softapäivitysprosessin läpivienti kutsun lähettämisestä huoltoon veisi yhden tunnin valmistajan ja huoltoyritysten työaikaa se kustantaa maltillisella 50 € tuntihinnalla 2,525,000 €. Puhumattakaan imagohaitasta tai asiakkaalle aiheutuneesta mielipahasta.

Lupasin taannoin myydä vain testauksen konkreettisimpia tuloksia – löytämiäni bugeja – hintaan 79 € / kappale. Tuohon hintaan minä olisin sitoutunut metsästämään GM:lle 31,962 bugia.

Kalleimman bugin ykköspaikan valloitti rahoituspalveluita tarjoavan yrityksen softavirhe, joka aiheutti sijoittajille 217 miljoonan dollarin tulonmenetykset. Lisäksi USA:n arvopaperimarkkinoita valvova elin SEC lätkäisi päälle 25 miljoonan dollarin sakon. Näin ollen yhden bugin hinnaksi yritykselle tuli 242 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria eli n. 185 miljoonaa euroa.

Koko listauksen voit lukea täältä.

On jälleen hyvä hetki muistuttaa:

Testaus on investointi. Investoinnin tarkoituksena on löytää virheet siinä vaiheessa, kun niiden korjaaminen on halvinta.

Hyvää vuotta 2012 kaikille!

Meidän tuotteemme ja toimialamme on niin ainutlaatuinen, että uusien kavereiden sisäänajo vie vuosia

Höpö höpö, sanon minä. Teidän toimialanne ja bisneksenne varmaankin on ainutlaatuista, mutta teidän tuotteenne on softa muiden joukossa. Siellä pyörii aina samat ohjelmointikielet, rajapinnat, serverit ja clientit kuin kaikilla muillakin. Softakehityksenne tavat ovat ihan samanlaiset kuin sadassa muussakin softaa tekevässä firmassa. Samanlaiset bugit toistuvat järjestelmästä toiseen oli kysymys kuluttaja-asiakkaiden web-palvelusta tai teollisuusyrityksen valvontasoftasta.

Toimialaosaaminen on toki kaikilla aloilla tarpeellista, mutta tiedättekö mitä ne ihmiset ihan jokaisessa firmassa ovat ammatiltaan? He kuuluvat ohjelmistojen kehitystiimeihin. He ovat ihan tavallisia koodaajia, testaajia, speksaajia ja managereita. Heillä kaikilla on hyvin samankaltainen tausta. Ja loppupeleissä he osaavat hommansa perhanan hyvin.

Toimivaa koodia syntyy, bugeja löytyy ja designikaan ei ole mikään ongelma. Toimialan ymmärtäminen karttuu kyllä vuosien varrella, mutta ihan yhtä kovaa kyytiä tekijät urautuvat ja kuppikuntaistuvat. Halutaan kiihkeästi uskoa omaan ainutlaatuisuuteen. Lopulta uusia ideoita syntyy vähemmän ja hommia paiskitaan jääräpäisesti samalla tavalla kuin niitä on “meillä aina tehty”.

Väitän, että toimialasi ainutlaatuisuus on illuusio mikä syntyy, kun istut kavereinesi samalla hiekkalaatikolla liian pitkään. Välillä kannattaa käydä tuulettumassa ulkona. Katsoa avoimin mielin, miten muut tekevät sitä ihan samaa työtä kuin sinäkin.

P.S. Onko sinun tuotteesi ainutlaatuinen? Eikö sitä voi testata ilman vuosikausien kokemusta? Ilmoitta asiasta minulle, niin lähetän täysin ummikon testaajan paikalle. Väitän, että kahdessa viikossa kaverista tulee hyödyllinen testaustiimin jäsen. Jos näin ei käy, saat rahasi takaisin ja tarjoan nöyränä poikana kostean illallisen.

Proven guruilla on jo muuten Suomi hyppysissä, mutta viimeinen sokea pisteemme löytyy etelästä. Siksi etsimme testauksessa gurunviittaa jo kantavaa hengellistä johtajaa julistamaan testauksen ilosanomaa pääkaupunkiseudulla. Liikevaihtomme (2011 reilu miljoona) on kasvanut 100%:n tahdilla viime vuosina ja haluamme ylittää itsemme puristamalla kaikista vielä pikkuisen enemmän.

Barona IT hakee Provelle siis jämerää ja kaukonäköistä vetäjää Helsinkiin perustamaan ja johtamaan pääkaupunkiseudun toimintoja. Nykyinen Proven pääkaupunkiseudun henkilöstö siirtyy heti yksikönvetäjän alaisuuteen. Hävytön ote sekä hyvät puheenlahjat ovat avaimia tehtävässä menestymiseen.

Prove tarjoaa:

• Vaarallista ja kovaa menoa sekä tuskantäyteisiä työtunteja!
• Juuri ja juuri riittävää palkkaa
• Jos homma onnistuu, luvassa on mainetta ja mammonaa

Edellytämme, että:

• Osaat puhua testauksesta aivan kuin tietäisit siitä jotain
• Et puuhaile joutavia vaan osaat keskittyä olennaiseen
• Osaat rohkeasti olla eri mieltä etkä pelkää sanoa sitä
• Pärjäät ainakin yhden erän painissa toimitusjohtajamme Antin kanssa

Tärkeimmät tehtäväsi ovat:

• Rekrytä hyvän Auran omaavia uusia Guruja(tm) Proven riveihin
• Viedä testauksen ilosanomaa uusille asiakkaille

Jos meininki tuntuu hyvältä ja muut reunaehdot täyttyvät, olet etsimämme henkilö! Työpaikka täytetään välittömästi oikean henkilön löydyttyä. Lisätietoja tehtävästä antaa HR-konsultti Kristiina Aksberg, 050 413 1441 tai kristiina.aksberg@barona.fi

Hae paikkaa viimeistään 02.01.2012 mennessä klikkaamalla tästä.

Lisätietoja tehtävästä: kristiina.aksberg@barona.fi , +358504131441

Jotain oli tällä kerralla kuitenkin pielessä. Näin kuinka leikkuri suuntasi suoraan pihan keskellä olevaan omenapuuhun. Törmäys oli välttämätön. Rimpuilustaan huolimatta, tämä puutarhatekniikan taidonnäyte jäi lopulta kiinni puun juurakkoon, eikä päässyt enää omin neuvoin irti. Naapurini oli sopivasti reissun päällä, joten kävin ystävällisesti irrottamassa robotin ja jatkoin aamukahvin parissa. Pohdin syvällisiä. Jopa filosofisia.

Entäpä jos tuo nurmikko olisi voinut edustaa testisettiä, ja jokainen heinä olisi ollut testitapaus. Automaatti niittää testitapauksia ihan rauhassa ja kaikki näyttää menevän hyvin, kunnes jotain ennalta arvaamatonta tapahtuu. Hyvin usein automaatti ei itse tokene virheestä. Se vaatii aina ihmisen väliintulon. Varsin yleinen harhakäsitys on, että automaatti voi korvata ihmisen. Siksi usein kuvitellaan, että testausautomaatio tarkoittaa myös halpaa testausta.

Mitä hyötyä automaatiotestauksesta sitten on? Toki viisi työntekijää leikkaisi saman nurmikon huomattavasti nopeammin kuin robotti. Hankkimalla robotin, voidaan kuitenkin vapauttaa nämä viisi henkilöä tekemään jotain tärkeämpää. Sillä aikaa he voivat esimerkiksi parantaa nurmikentän kattavuutta ja kitkeä rikkaruohot.

Kun ominaisuus on kerran todettu toimivaksi, komennetaan robotti huolehtimaan siitä, että se ei enää mene huomaamatta rikki.

Oikein käytettynä automaatio on erinomainen apuväline, joka vapauttaa testaajan kädet niihin todella olennaisiin töihin! Anna siis automaatin tarkistaa ja ammattilaisen testata.

Monissa ravintoloissa on ulko-ovella kolme nappia. Asiakasta pyydetään napsauttamaan lähtiessä iloista, neutraalia tai surullista naamaa. Ehkä väritkin ovat mukana.  Tästä voidaan päätellä päivän jälkeen, että mitenkäs ravintola tänään onnistui.

Voisiko tätä lähestymistapaa hyödyntää myös projekteissa? Jokainen projektiin osallistuva napsattaa nettisivulla yhtä kolmesta napista. Jos kaikki näyttää virheältä ja iloiselta, niin projektilla saattaa olla hyvät mahdollisuudet onnistua. Jos keskiarvo lähtee liikkumaan kohti punaista päätä, niin projektipäällikkö herätys!

Näin se voisi esimerkiksi toimia:

Kuten kuvasta näkyy, en ole käyttöliittymäsuunnittelija, mutta kyllä tuosta idean pitäisi selvitä. Kun projektipäällikkö näkee tällaisen kuvion, niin syytä olisi mennä juttelemaan punanaaman painajan kanssa. Onko ollut paha päivä vai tietääkö tämä oikeasti jotakin, mitä muut eivät ole vielä huomanneet.

Ohjelmistojen kehityksessä ja testauksessa perstuntuma osuu usein oikeaan. Heivaa ylimääräiset ja turhat mittarit kuikkaan ja mittaa sitä minkä kaikki tietävät. Mutta mitä aikaisemmin ei ole ikinä kysytty.

Syyskuussa 1983 taidekauppias Gianfranco Becchina lähestyi J.Paul Getty -museota Kaliforniassa. Hänellä oli hallussaan kreikkalainen, hämmästyttävän hyvin säilynyt, nuorta miestä esittävä marmoripatsas. Sen iäksi arvioitiin noin 600AD.

Getty eteni asiassa hyvin varovaisin askelin ja käynnisti patsaasta mittavat tutkimukset. Sitä testattiin puolentoista vuoden ajan erilaisin tieteellisin menetelmin. Kaikki testit osoittivat patsaan todellakin olevan ikivanha ja lopulta kaupat syntyivät karvan verran alle 10.000.000 dollarin hintaan.

Patsaassa oli kuitenkin jotain hämmentävää. Italialainen taidehistorioitsia Frederico Zeri oli ensimmäinen, joka toi asian esille. Nähdessään patsaan ensikertaa Zeri huomasi vain tuijottavansa patsaan kynsiä. Ne eivät tuntuneet sopivalta.

Seuraavaksi tuli Evelyn Harrison. Hän oli yksi kreikkalaisen veistostaiteen kärkinimistä ja sattui olemaan vierailulla Los Angelesissa. Museon kuraattori vei Harrisonin katsomaan patsasta museon kunnostamoon. Kuraattori veti kankaan patsaan päältä ja sanoi “Tämä ei aivan vielä ole meidän, mutta muutaman viikon päästä kaupat on tehty”. Harrisonin ensimmäinen vastaus oli vain “Olen pahoillani”.

Muutamaa kuukautta myöhemmin patsasta tuli katsomaan Thomas Hoving, museonjohtaja New Yorkista. Hovingin tapana on painaa mieleen ensimmäinen sana, joka uusista asioista tulee mieleen. Patsaan nähdessään Hoving muistaa painaneensa mieleen sanan “tuore”.

Outojen yhteensattumien johdosta Getty päätti käynnistää tutkimukset uudestaan. He kutsuivat koolle suuren joukon kreikkalaisen taiteen asiantuntijoita ja kysyivät ryhmän ensivaikutelmaa patsaasta. Enemmistö oli sitä mieltä, että patsas tuntuu oudolta. Voisiko siis olla mahdollista, että mittavat tieteelliset tutkimukset olivatkin väärässä. Ehkä patsas ei ollutkaan aito?

Jonkin aikaa vastaus ei ollut selvä. Taidegurujen tunne ja tieteellinen tutkimus olivat napit vastakkain. Patsaasta kiisteltiin konferensseissa. Lopulta patsaan tarina alkoi kuitenkin murentua vähä vähältä Gettyn lakimiesten ponnistelujen tuloksena. Kävi ilmi, että patsas oli peräisin taideväärentämöstä Roomasta, jostain 80-luvun alkupuolelta.

Patsaan alkuperä ei olisi ikinä selvinnyt, mikäli ammattilaiset eivät olisi osanneet tai uskaltaneet kertoa epämiellyttävästä tunteesta ääneen. Ensivaikutelma patsaasta oli hämmästyttävän voimakas ja kieli selvästi jonkin olevan pielessä. Kukaan ei vain osannut raportoida yksityiskohtaisesti tuntemuksistaan. Taidegurun mielestä patsaasta tuli yksinkertaisesti epämiellyttävä olo.

Ensivaikutelma oli se tilaisuus, johon Getty uskoi. Jokainen ohjelmistoprojekti kuitenkin lyö täydellisesti laimin juuri ensivaikutelmien tallentamisen. Se on korvaamaton hetki saada uutta tietoa tuotteen hyvyydestä. Hoida homma ja sovi tavasta, jolla uudet ihmiset tutustuvat ensimmäisen kerran tuotteeseen!