Avainsanat: ‘asiantuntemus’

Illuusio ainutlaatuisuudesta

maanantai, 19 joulukuuta, 2011 | Kirjoittaja: Antti Niittyviita

Keskustelen paljon tuotekehitystä ammatikseen tekevien ihmisten kanssa. Jotkut tekevät monimutkaisia suunnittelujärjestelmiä. Toiset taas hankalia verkkosovelluksia. Kolmannessa yrityksessä työskennellään tuotannonohjausjärjestelmien kanssa. Kaikki kuulostavat niin kovin erilaisilta. Minusta on ollut kiinnostavinta huomata, että näissä keskusteluissa on poikkeuksetta yksi yhteinen tekijä. Kaikki nimittäin kertovat kuorossa:

Meidän tuotteemme ja toimialamme on niin ainutlaatuinen, että uusien kavereiden sisäänajo vie vuosia

Höpö höpö, sanon minä. Teidän toimialanne ja bisneksenne varmaankin on ainutlaatuista, mutta teidän tuotteenne on softa muiden joukossa. Siellä pyörii aina samat ohjelmointikielet, rajapinnat, serverit ja clientit kuin kaikilla muillakin. Softakehityksenne tavat ovat ihan samanlaiset kuin sadassa muussakin softaa tekevässä firmassa. Samanlaiset bugit toistuvat järjestelmästä toiseen oli kysymys kuluttaja-asiakkaiden web-palvelusta tai teollisuusyrityksen valvontasoftasta.

Toimialaosaaminen on toki kaikilla aloilla tarpeellista, mutta tiedättekö mitä ne ihmiset ihan jokaisessa firmassa ovat ammatiltaan? He kuuluvat ohjelmistojen kehitystiimeihin. He ovat ihan tavallisia koodaajia, testaajia, speksaajia ja managereita. Heillä kaikilla on hyvin samankaltainen tausta. Ja loppupeleissä he osaavat hommansa perhanan hyvin.

Toimivaa koodia syntyy, bugeja löytyy ja designikaan ei ole mikään ongelma. Toimialan ymmärtäminen karttuu kyllä vuosien varrella, mutta ihan yhtä kovaa kyytiä tekijät urautuvat ja kuppikuntaistuvat. Halutaan kiihkeästi uskoa omaan ainutlaatuisuuteen. Lopulta uusia ideoita syntyy vähemmän ja hommia paiskitaan jääräpäisesti samalla tavalla kuin niitä on “meillä aina tehty”.

Väitän, että toimialasi ainutlaatuisuus on illuusio mikä syntyy, kun istut kavereinesi samalla hiekkalaatikolla liian pitkään. Välillä kannattaa käydä tuulettumassa ulkona. Katsoa avoimin mielin, miten muut tekevät sitä ihan samaa työtä kuin sinäkin.

P.S. Onko sinun tuotteesi ainutlaatuinen? Eikö sitä voi testata ilman vuosikausien kokemusta? Ilmoitta asiasta minulle, niin lähetän täysin ummikon testaajan paikalle. Väitän, että kahdessa viikossa kaverista tulee hyödyllinen testaustiimin jäsen. Jos näin ei käy, saat rahasi takaisin ja tarjoan nöyränä poikana kostean illallisen.

Share

Avoin työpaikka: Kivireen vetäjä

perjantai, 9 joulukuuta, 2011 | Kirjoittaja: Antti Niittyviita

Prove on kotimainen talo täynnä ohjelmistotestauksen guruja. Ammattitaitomme salaisuus löytyy tuskasta ja pitkistä työpäivistä! Ruoskimme itseämme ja toisiamme päivästä toiseen kohti suurempia voittoja. Gurumme metsästävät bugeja ympäri Suomen (mm. Oulussa, Tampereella ja Helsingissä). Pitsinnypläys ja tyhjänpäiväinen papereiden pyörittely ei meitä kiinnosta. Me tähtäämme todellisiin tuloksiin.

Proven guruilla on jo muuten Suomi hyppysissä, mutta viimeinen sokea pisteemme löytyy etelästä. Siksi etsimme testauksessa gurunviittaa jo kantavaa hengellistä johtajaa julistamaan testauksen ilosanomaa pääkaupunkiseudulla. Liikevaihtomme (2011 reilu miljoona) on kasvanut 100%:n tahdilla viime vuosina ja haluamme ylittää itsemme puristamalla kaikista vielä pikkuisen enemmän.

Barona IT hakee Provelle siis jämerää ja kaukonäköistä vetäjää Helsinkiin perustamaan ja johtamaan pääkaupunkiseudun toimintoja. Nykyinen Proven pääkaupunkiseudun henkilöstö siirtyy heti yksikönvetäjän alaisuuteen. Hävytön ote sekä hyvät puheenlahjat ovat avaimia tehtävässä menestymiseen.

Prove tarjoaa:

  • Vaarallista ja kovaa menoa sekä tuskantäyteisiä työtunteja!
  • Juuri ja juuri riittävää palkkaa
  • Jos homma onnistuu, luvassa on mainetta ja mammonaa

Edellytämme, että:

  • Osaat puhua testauksesta aivan kuin tietäisit siitä jotain
  • Et puuhaile joutavia vaan osaat keskittyä olennaiseen
  • Osaat rohkeasti olla eri mieltä etkä pelkää sanoa sitä
  • Pärjäät ainakin yhden erän painissa toimitusjohtajamme Antin kanssa

Tärkeimmät tehtäväsi ovat:

  • Rekrytä hyvän Auran omaavia uusia Guruja(tm) Proven riveihin
  • Viedä testauksen ilosanomaa uusille asiakkaille

Jos meininki tuntuu hyvältä ja muut reunaehdot täyttyvät, olet etsimämme henkilö! Työpaikka täytetään välittömästi oikean henkilön löydyttyä. Lisätietoja tehtävästä antaa HR-konsultti Kristiina Aksberg, 050 413 1441 tai kristiina.aksberg@barona.fi

Hae paikkaa viimeistään 02.01.2012 mennessä klikkaamalla tästä.

Lisätietoja tehtävästä: kristiina.aksberg@barona.fi , +358504131441

Share

Hyödyntämättä jätetty tilaisuus

lauantai, 5 marraskuuta, 2011 | Kirjoittaja: Antti Niittyviita

Olen pitkään ihmetellyt kaikille softaprojekteille yhteistä ja outoa tapaa heittää uudet osaajat projektiin sisään. Tyypillisesti homma hoituu lyömällä kouraan aivot turruttava nippu dokumentaatiota ja odottelemalla työvälineitä tietohallinnolta. Jokainen projekti jättää poikkeuksetta väliin yhden tärkeimmistä tilaisuuksista testata työn alla olevaa tuotetta. Mistä on siis kysymys?

Syyskuussa 1983 taidekauppias Gianfranco Becchina lähestyi J.Paul Getty -museota Kaliforniassa. Hänellä oli hallussaan kreikkalainen, hämmästyttävän hyvin säilynyt, nuorta miestä esittävä marmoripatsas. Sen iäksi arvioitiin noin 600AD.

Getty eteni asiassa hyvin varovaisin askelin ja käynnisti patsaasta mittavat tutkimukset. Sitä testattiin puolentoista vuoden ajan erilaisin tieteellisin menetelmin. Kaikki testit osoittivat patsaan todellakin olevan ikivanha ja lopulta kaupat syntyivät karvan verran alle 10.000.000 dollarin hintaan.

Patsaassa oli kuitenkin jotain hämmentävää. Italialainen taidehistorioitsia Frederico Zeri oli ensimmäinen, joka toi asian esille. Nähdessään patsaan ensikertaa Zeri huomasi vain tuijottavansa patsaan kynsiä. Ne eivät tuntuneet sopivalta.

Seuraavaksi tuli Evelyn Harrison. Hän oli yksi kreikkalaisen veistostaiteen kärkinimistä ja sattui olemaan vierailulla Los Angelesissa. Museon kuraattori vei Harrisonin katsomaan patsasta museon kunnostamoon. Kuraattori veti kankaan patsaan päältä ja sanoi “Tämä ei aivan vielä ole meidän, mutta muutaman viikon päästä kaupat on tehty”. Harrisonin ensimmäinen vastaus oli vain “Olen pahoillani”.

Muutamaa kuukautta myöhemmin patsasta tuli katsomaan Thomas Hoving, museonjohtaja New Yorkista. Hovingin tapana on painaa mieleen ensimmäinen sana, joka uusista asioista tulee mieleen. Patsaan nähdessään Hoving muistaa painaneensa mieleen sanan “tuore”.

Outojen yhteensattumien johdosta Getty päätti käynnistää tutkimukset uudestaan. He kutsuivat koolle suuren joukon kreikkalaisen taiteen asiantuntijoita ja kysyivät ryhmän ensivaikutelmaa patsaasta. Enemmistö oli sitä mieltä, että patsas tuntuu oudolta. Voisiko siis olla mahdollista, että mittavat tieteelliset tutkimukset olivatkin väärässä. Ehkä patsas ei ollutkaan aito?

Jonkin aikaa vastaus ei ollut selvä. Taidegurujen tunne ja tieteellinen tutkimus olivat napit vastakkain. Patsaasta kiisteltiin konferensseissa. Lopulta patsaan tarina alkoi kuitenkin murentua vähä vähältä Gettyn lakimiesten ponnistelujen tuloksena. Kävi ilmi, että patsas oli peräisin taideväärentämöstä Roomasta, jostain 80-luvun alkupuolelta.

Patsaan alkuperä ei olisi ikinä selvinnyt, mikäli ammattilaiset eivät olisi osanneet tai uskaltaneet kertoa epämiellyttävästä tunteesta ääneen. Ensivaikutelma patsaasta oli hämmästyttävän voimakas ja kieli selvästi jonkin olevan pielessä. Kukaan ei vain osannut raportoida yksityiskohtaisesti tuntemuksistaan. Taidegurun mielestä patsaasta tuli yksinkertaisesti epämiellyttävä olo.

Ensivaikutelma oli se tilaisuus, johon Getty uskoi. Jokainen ohjelmistoprojekti kuitenkin lyö täydellisesti laimin juuri ensivaikutelmien tallentamisen. Se on korvaamaton hetki saada uutta tietoa tuotteen hyvyydestä. Hoida homma ja sovi tavasta, jolla uudet ihmiset tutustuvat ensimmäisen kerran tuotteeseen!

Share

Testaus on epäeroottinen bisnes

tiistai, 6 syyskuuta, 2011 | Kirjoittaja: Antti Niittyviita

Ohjelmistotestaus on ihan hemmetin epäeroottinen bisnes. Miksi ihmeessä se ketään kiinnostaisi? Testauspalvelu on kallista ja sen takaisinmaksua ei voi mitata mitenkään. Miksi ihmeessä kukaan ostaisi, jos se ei kosketa henkilökohtaisesti?

Kaikki lähti siitä kun Milla oli ostanut uudenkarhean perheauton. Valkoisen farmarimallisen, sillä hänellä oli koira ja kaksi lastakin. Kaksi viikkoa ajeltuaan Milla sai kirjeen, jossa kutsuttiin tuomaan auto merkkihuoltoon ohjelmiston päivittämisen takia. Kaikkiin vuonna 2011 maahantuotuihin samanlaisiin autoihin oli päässyt vika, joka aiheutti äänimerkin toimintahäiriön jarrutuksessa. Perhana kuinka työlästä, turhauttavaa ja aikaavievää totesi Milla. Millan aikaa koko keikka vei noin tunnin, mutta autovalmistajan aikaa kului vielä vähän enemmän:

  • Vian löytäminen, korjauksen tekeminen ja testaaminen: 10 henkilötyöpäivää
  • Auton huoltokutsun laatiminen ja lähettäminen kaikille asiakkaille massapostina: 2 henkilötyöpäivä
  • Auton huoltoaikataulujen sumplinta koko maassa: yhteensä 20 henkilötyöpäivää
  • 2560 auton huoltaminen yksi auto tunnissa: 341 henkilötyöpäivää

Siis yhteensä 373 henkilötyöpäivää kustannuksia yhdestä asiakkaille päätynestä ohjelmistoviasta. Se tekee neljänkympin tuntihinnalla yli 110.000€ kuluja! Sillä rahalla maksaisi aivan kohtuulliset palkat testausasiantuntijalle melkein kahden vuoden ajan!

Huonosti hoidettu testaus kosketti Millaa henkilökohtaisesti. Lisäksi se kosketti autovalmistajan softakehittäjiä, talousjohtajaa, markkinointipäällikköä, PR-vastaavaa, huoltojohtajaa ja maajohtajaakin henkilökohtaisesti. Eikä se johtunut pelkästään oman firman työsuhdeautoista.

Testauksen hoitaminen ja siitä maksaminen ei kosketa kovin montaa ihmistä. Testauksen laiminlyönti sen sijaan koskettaa varmasti!

Share

Oikea aika reivata

keskiviikko, 29 kesäkuuta, 2011 | Kirjoittaja: Antti Niittyviita

Juhannus tuli ja meni. Minä aloitin Juhannusvapaat istuskelemalla rantakivillä rakkaassa mökkirannassa. Hetki oli otollinen haaveilulle, sillä kevyt aalto löi rantaan ja miellyttävä merituuli puhalsi myös hyttyset tiehensä. Tuuli taisi olla sopiva, sillä myös lomapurjehtijat olivat lähteneet liikenteeseen.

Tuulen yltyessä purjehtiminen käy aina haastavammaksi hommaksi. Kyyti kyllä kovenee, mutta myös kapteenin taidot pääsevät koetukselle. Purjeella ajaessa tuulen voimistuminen kallistaa venettä reippaasti. Lisäksi veneen osiin, kuten mastoon ja takilaan kohdistuvat voimat kasvavat. Purje saattaa venyä tai pahimmassa tapauksessa kärsiä jopa vahinkoa, ellei valveutunut kapteeni ymmärrä tilannetta.

Reivauksen tarkoitus on pienentää purjeen pinta-alaa. Homma hoidetaan esimerkiksi laskemalla isopurjetta alaspäin ja kiinnittämällä se matalammalta puomiin kiinni. Pienentämällä purjeen alaa voidaan edellä mainittuja ongelmia välttää ja matkanteosta saadaa turvallisempaa. Lisäksi nopeus vastatuuleen luoviessa kasvaa.

Mutta mistä kapteeni tietää milloin on syytä reivata?

Edellisen tekstin lukeneet saattavatkin jo arvata vastauksen. Kyse on fiiliksestä. Ruorin takana voi toki olla mittarit kallistuskulmalle ja tuulen tosinopeudelle, mutta oikeat päätökset syntyvät kokemuksen ja tuntuman perusteella.

Suosittelen lämpimästi pientä itsetutkiskelun hetkeä kaikille softa-alalla oleville. Helpointa se on rannassa tai retkinuotiolla.

Milloin viimeksi dokumentoit lomallesi tai harrastuksillesi vaatimukset? Oletko koskaan tehnyt yksityiskohtaista lomaplaniä? Oletko tehnyt vapaa-ajallesi laatuvaatimuksia tai testitapauksia? Mittaatko onnistumisia jollakin tavalla?

Ainakin itselläni alkaa ahdistaa pelkkä ajatuskin näistä. Kyllä harrastukset ja lomat yleensä onnistuvat oikein hyvin ilman mitään mainituista. Kesäpohdinnan paikka onkin siinä, voisiko vapaa-ajan toimintatavoista oikeasti olla hyötyä myös ammattikäytössä?

Hyvää ja rentouttavaa kesälomaa kaikille. Ohjelmistotestaus.fi palaa aalloille jälleen elokuun alussa.

Share