Avainsanat: ‘laatukustannus’

Auvoisa automaatio

perjantai, 2 joulukuuta, 2011 | Kirjoittaja: Jarkko Tauriainen

Nurmikko vihersi ensimmäisen hallayön jälkeen aamukasteesta raikkaana ja aurinko oli jo noussut pilvettömän horisontin ylle. Hörppäilin aamukahvia terassillani ja kuuntelin, kuinka linnut vielä lauloivat lähimetsässä. Rauhallisen lauantaiaamun rikkoi hento, suriseva ääni, joka vahvistui tasaisesti. Tunnistin toki äänen, sillä olinhan joutunut jo useamman kerran kuuntelemaan samaa, naapurin uudesta robottiruohonleikkurista tulevaa ääntä.

Jotain oli tällä kerralla kuitenkin pielessä. Näin kuinka leikkuri suuntasi suoraan pihan keskellä olevaan omenapuuhun. Törmäys oli välttämätön. Rimpuilustaan huolimatta, tämä puutarhatekniikan taidonnäyte jäi lopulta kiinni puun juurakkoon, eikä päässyt enää omin neuvoin irti. Naapurini oli sopivasti reissun päällä, joten kävin ystävällisesti irrottamassa robotin ja jatkoin aamukahvin parissa. Pohdin syvällisiä. Jopa filosofisia.

Entäpä jos tuo nurmikko olisi voinut edustaa testisettiä, ja jokainen heinä olisi ollut testitapaus. Automaatti niittää testitapauksia ihan rauhassa ja kaikki näyttää menevän hyvin, kunnes jotain ennalta arvaamatonta tapahtuu. Hyvin usein automaatti ei itse tokene virheestä. Se vaatii aina ihmisen väliintulon. Varsin yleinen harhakäsitys on, että automaatti voi korvata ihmisen. Siksi usein kuvitellaan, että testausautomaatio tarkoittaa myös halpaa testausta.

Mitä hyötyä automaatiotestauksesta sitten on? Toki viisi työntekijää leikkaisi saman nurmikon huomattavasti nopeammin kuin robotti. Hankkimalla robotin, voidaan kuitenkin vapauttaa nämä viisi henkilöä tekemään jotain tärkeämpää. Sillä aikaa he voivat esimerkiksi parantaa nurmikentän kattavuutta ja kitkeä rikkaruohot.

Kun ominaisuus on kerran todettu toimivaksi, komennetaan robotti huolehtimaan siitä, että se ei enää mene huomaamatta rikki.

Oikein käytettynä automaatio on erinomainen apuväline, joka vapauttaa testaajan kädet niihin todella olennaisiin töihin! Anna siis automaatin tarkistaa ja ammattilaisen testata.

Share

Ulkoistaminen kostautuu kympillä

maanantai, 12 syyskuuta, 2011 | Kirjoittaja: Jarkko Tauriainen

Ohjelmistotestaus.fi tarinoi jokin aika sitten miten testausta ei pitäisi kutsua laadunvarmentamiseksi, sillä testauksella ei ole valtaa tehdä muutoksia koodiin, tai oikeastaan mitään muitakaan päätöksiä projektin hallintaan liittyen. Asia on tosi, mutta poikkeus vahvistaa säännön.

Tiedän projektin, jossa kustannussyistä tilaaja vähensi projektinhallinnastaan väkeä. Lopulta laadunvarmistuksen vastuu valui testaukselle.

Voisi kuvitella että tässä on totaalisen kaaoksen merkit ilmassa, eikä siinä loppujen lopuksi hyvin käynytkään, mutta täysin eri syistä kun voisi kuvitella.

Projekti lähti käyntiin ja kaikki valmistelut oli tehty viimeisen päälle hyvin. Testaus ja testipäällikkö oli otettu hyvissä ajoin mukaan ja ne oli ostettu kokonaan ulkopuoliselta taholta. Kaikki työ tapahtui asiakkaan tiloissa.

Ensimmäinen 6 kuukautta meni hyvin ja homma toimi loistavasti, tilaaja oli tyytyväinen. Kuitenkin sattui niin, että asiakkaan mielestä kyseisen projektin tärkeyttä piti tarkistella. Niin johtoa siirrettiin muihin tehtäviin. Projektin tuote oli kuitenkin pakollinen, joten sitä ei keskeytetty.

Kului toiset puoli vuotta, ja asiakkaan nimittämä projektivetäjä jäi pois. Testauspäällikkö veti projektipäällikön hatun päähänsä. Käytännössä se tarkoitti sitä, että testauspäällikkö vastasi uusista ominaisuuksista, parannusehdotuksista, sekä niiden hyväksynnästä. Tässä vaiheessa tilaaja myös aloitti suunnittelut kehityksen siirrosta Aasiaan. Kuluja oli vähennettävä.

Kun projektia oli kulunut noin vuosi, devaus siirrettiin kokonaan alihankkijalle. Aasiasta ryhdyttiin kouluttamaan tiimiä testaamaan ja koodaamaan työn alla ollutta tuotetta. Suomessa testaajia ja devaajia tippui vähän kerrallaan pois. Lopuksi jäljellä oli kolme kaveria: Testaus-/projektipäällikkö, testaaja ja devaaja.

Tehdessä oppii, näin sanotaan, eikä kyseinen tiimi tehnyt ollenkaan huonoa jälkeä, tilaaja oli edelleen tyytyväinen. Laatu pysyi kasassa suhteellisen pienillä kuluilla.

Kun projekti oli ollut käynnissä kaksi vuotta ja toimituksiakin tehty ihan kiitettävästi, tilaaja päätti lopettaa projektin kehityksen Suomessa kokonaan. Siitä alkoivat ongelmat: Vikoja tehtiin enemmän kuin ehdittiin korjata, testaus oli samojen testitapausten toistamista viikosta toiseen ja loppuasiakas reklamoi. Projektin johto oli täysin kahvilla. Yksi toimitus saatiin tehtyä, joka sekin toimi huonosti.

Lopulta tilaaja joutui ottamaan ohjat jälleen omiin käsiinsä. Valitettavasti siinä vaiheessa tuote oli muuttunut jo niin paljon, että työtunteja kului 600 pelkästään tuotteen uudelleenopetteluun. Hukkareissu kesken projektin maksoi puoli vuotta rahaakin arvokkaampaa aikaa! Lisäksi vaiva tiimin uudelleen kasaamisesta oli valtava ja kustannukset tuplaantuivat aivan vahingossa.

Halpa työvoima ei ole pahasta, mutta kannattaa tarkkaan miettiä miten siirto tehdään, mitä siirretään ja ennenkaikkea milloin? Älä päästää koko projektia lipsumaan käsistä, sillä ongelmien ratkominen käy mahdottomaksi.

Vieraileva kirjoittaja: Jarkko Tauriainen ottaa testauksen vakavasti. Jopa niin vakavasti, että sana ‘vakava’ kuulostaa vähättelyltä. Testausalalla nopeasti kehittynyt Jarkko, on itse opiskelemalla sisäistänyt testauksen perimmäisen kysymyksen ja omaksuu nopeasti uusien ympäristöjen vaatimukset. Parhaan hyödyn Jarkosta saa irti kun ei höpöttele turhan dokumentoinnin ja prosessien maailmassa, vaan tähtää tuloksiin! Mitä vaativampi projekti, sen parempi.

Share

Testaus on epäeroottinen bisnes

tiistai, 6 syyskuuta, 2011 | Kirjoittaja: Antti Niittyviita

Ohjelmistotestaus on ihan hemmetin epäeroottinen bisnes. Miksi ihmeessä se ketään kiinnostaisi? Testauspalvelu on kallista ja sen takaisinmaksua ei voi mitata mitenkään. Miksi ihmeessä kukaan ostaisi, jos se ei kosketa henkilökohtaisesti?

Kaikki lähti siitä kun Milla oli ostanut uudenkarhean perheauton. Valkoisen farmarimallisen, sillä hänellä oli koira ja kaksi lastakin. Kaksi viikkoa ajeltuaan Milla sai kirjeen, jossa kutsuttiin tuomaan auto merkkihuoltoon ohjelmiston päivittämisen takia. Kaikkiin vuonna 2011 maahantuotuihin samanlaisiin autoihin oli päässyt vika, joka aiheutti äänimerkin toimintahäiriön jarrutuksessa. Perhana kuinka työlästä, turhauttavaa ja aikaavievää totesi Milla. Millan aikaa koko keikka vei noin tunnin, mutta autovalmistajan aikaa kului vielä vähän enemmän:

  • Vian löytäminen, korjauksen tekeminen ja testaaminen: 10 henkilötyöpäivää
  • Auton huoltokutsun laatiminen ja lähettäminen kaikille asiakkaille massapostina: 2 henkilötyöpäivä
  • Auton huoltoaikataulujen sumplinta koko maassa: yhteensä 20 henkilötyöpäivää
  • 2560 auton huoltaminen yksi auto tunnissa: 341 henkilötyöpäivää

Siis yhteensä 373 henkilötyöpäivää kustannuksia yhdestä asiakkaille päätynestä ohjelmistoviasta. Se tekee neljänkympin tuntihinnalla yli 110.000€ kuluja! Sillä rahalla maksaisi aivan kohtuulliset palkat testausasiantuntijalle melkein kahden vuoden ajan!

Huonosti hoidettu testaus kosketti Millaa henkilökohtaisesti. Lisäksi se kosketti autovalmistajan softakehittäjiä, talousjohtajaa, markkinointipäällikköä, PR-vastaavaa, huoltojohtajaa ja maajohtajaakin henkilökohtaisesti. Eikä se johtunut pelkästään oman firman työsuhdeautoista.

Testauksen hoitaminen ja siitä maksaminen ei kosketa kovin montaa ihmistä. Testauksen laiminlyönti sen sijaan koskettaa varmasti!

Share

1,7 miljardin euron projekti myöhässä vuosia – tilaaja ei huolissaan

tiistai, 12 heinäkuuta, 2011 | Kirjoittaja: Jaakko Sakaranaho

Vaikka Antti väitti taannoin, että heinäkuussa ollaan kesätauolla, niin tästä on pakko kirjoittaa.

Tämmönen uutinen osui eilen silmään Tietoviikosta.  Uutinen kertoo, että USAn armeijan SAP-projekti on vuosia myöhässä. Projekti on alkanut vuonna 2005, sen piti olla valmis vuonna 2007, jolloin uusi valmistumistavoite asetettiin vuoteen 2010. Tämän hetken arvaus on, että uusi ERP olisi käytössä tämän vuoden joulukuussa.

Muutama mehukas poiminta jutusta:

Uusi SAP-järjestelmä korvaa valmistuessaan yli 140 erillistä vanhaa järjestelmää. Uudella erpillä hallinnoidaan 140 miljardin dollarin vuosibudjettia, ja se palvelee 80 000 käyttäjää. Noin 15 500 ihmistä käyttää jo nyt järjestelmää.

Vau, projekti on neljä vuotta myöhässä alkuperäisestä suunnitelmasta, ja vajaa viidesosa käyttäjistä käyttää järjestelmää!

Vuodesta 2005 käynnissä olleessa projektissa ei ole vieläkään tunnistettu kaikkia vaatimuksia ja kuluja. Myös tarkastajien vuonna 2008 antamasta 16 suosituksesta seitsemän on edelleen toteuttamatta.

Yhtäkkiä tuo arvio käyttöönotosta tämän vuoden joulukuussa alkaa kuulostaa kovasti optimistiselta.

Tilintarkastajien mukaan projekti on tullut jo yli 53 miljoonaa dollaria budjetoitua kalliimmaksi. Vaarana on myös se, ettei järjestelmä valmistuessaan palvele alkuperäisiä tavoitteitaan.

Yhdysvaltain armeija ei tarkastajien raportin mukaan ole itse yhtä huolissaan projektin tulevaisuudesta vaan toteaa, että esitetyt riskit ovat hallittavissa eivätkä ne vaikuta hankkeen kustannuksiin tai aikatauluun.

Anteeksi mitä täh häh? “Ei vaikuta kustannuksiin tai aikatauluun”? Kuinkahan paljon projektin pitäisi olla myöhässä, että se vaikuttaisi aikatauluun. Melko varma olen siitä, että armeijan päälliköt eivät tee tuota projektia omilla rahoillaan.

Älyttömän tarinan lopussa on kuitenkin jotakin järkevääkin.

Amerikkalaisen konsulttifirma Asuretin toimitusjohtaja Michael Krigsman muistuttaa, että kaikissa suurissa erp-projekteissa vaikuttaa aina kolme tekijää: ohjelmistotoimittaja, järjestelmäintegraattori ja asiakas. Jotta hanke onnistuu, kaikkien täytyy hoitaa oma roolinsa hyvin.

Eittämättä tässä tilanteessa asiakas, USAn armeija, ei ole vahtinut toimittajien perään riittävästi. Miksi pitäisikään, koska riskit ovat hallittavissa eikä aikatauluongelmia ole.

Yritykselläsi ei ole rahaa yhtä paljon kuin USAn armeijalla. Ennen toimitussopimuksen allekirjoittamista valitse itsellesi puolueeton kumppani, joka auttaa yritystäsi pitämään toimittaja aikataulussa.

Share

Ei mikään turha kuluerä

maanantai, 28 maaliskuuta, 2011 | Kirjoittaja: Antti Niittyviita

Oletko koskaan reklamoinut saamastasi tuotteesta tai palvelusta? Oletko koskaan vienyt tuotetta takuuhuoltoon? Tältä homma näyttää tiskin toiselta puolelta tarkasteltuna.

  1. Asiakaspalvelu kuuntelee valituksesi ja yrittää auttaa: 10 min
  2. Tekninen asiakaspalvelu yrittää korjata vian kanssasi: 10 min
  3. Lopulta tekninen asiakaspalvelu kirjaa virheraportin: 10 min
  4. Tukivastaava tutkii raportin, testaa ja lähettää sen tuotekehitystiimille: 1 tunti
  5. Tuotekehitystiimi tutkii, korjaa ja testaa: 10 htp (70 tuntia)
  6. Korjaus jaellaan nykyisille asiakkaille, mikäli mahdollista 2 htp (15 tuntia)
  7. Lähetetään palaute valituksen tehneelle asiakkaalle läpi koko ketjun: yht 30 min

Kun yksi asiakas valittaa, niin silloin ei vielä lähdetä tekemään korjaavia töitä. Kun 100 asiakasta valittaa on vian syykin varmasti ilmeinen. Koko valitusrumba vie yhden valituksen kohdalta noin 2 tuntia. Kun valittajia on 100, se tekee 200 tuntia. Korjaaminen ja korjauksen jakelu syö vielä 85 tuntia.

Siis yhteensä 285 tuntia! Työpäivissä se tekee 38. Hyvinkin maltillisella 350 euron päiväkustannuksella koko show syö rahaa 13.300 €! Eikä siihen ole vielä laskettu virheellisestä tuotteesta aiheutunutta imagohaittaa tai mielipahaa asiakaskunnassa. Lisäksi korjauksen jakelu voi todellisuudessa viedä jopa 100 kertaa enemmän aikaa, mikäli se vaatii tuotteen takaisin kutsumisen.

Testauksen tehtävä on eliminoida mahdollisiman tehokkaasti nämä kustannukset jo tuotekehityksen aikana, ennen kuin tuote on käynyt yhdelläkään asiakkaalla.

On siis täysin turha selitellä, miksi testaus on vain turha kuluerä.

Share