Avainsanat: ‘loppukäyttäjä’

Akku irti!

maanantai, 23 tammikuuta, 2012 | Kirjoittaja: Jussi Niittyviita

Akku irti todellakin. Paras ohje, mitä kannattaa ensimmäisenä noudattaa ohjelmistovian sattuessa. Kuinka monta kertaa olet nykypuhelimien aikana joutunut käyttämään akkua pois paikaltaan? Kuinka monta kertaa olet käynnistänyt tietokoneesi kun yksittäinen ohjelma jarruttaa koko konetta? Oletko joskus joutunut sammuttamaan autosi bugisen ajotietokoneen temppuilun takia? Mikä parasta, joissakin automalleissa on nykyään pikakiinnikkeet akun johdoille ainoastaan siitä syystä, että ohjelmistovian sattuessa voidaan käyttää “akku irti”.

Mistä johtuu, että nykyaikana ollaan hyväksytty tiettyjä alkujaan negatiivisia asioita lähes arkirutiineiksi? Kun itse ostan kännykän kaupasta haluan kuvitella, että se toimii ilman mitään maagisia akunirrotuksia tai 8 sekunnin virtanappirituaaleja. Enkä todellakaan halua liata käsiäni moottoritien varrella auton akkupiuhoja irroittaessani taikka hakata läppärini reset-nappia, kun MS Office alkaa hyppimään silmille. (Tähän Applemies sanoisi, että osta Mac. – En osta.)

Aikani mietiskeltyäni päättelin, että tämä kaikki johtuu siitä koska niin on aina ollut. Ilmiö on sama kuin normaalin tupakan käytössä. Jos tupakka tulisikin vasta nyt uutena tuotteena markkinoille, se luultavasti kiellettäisiin vakavana terveyshaittana. Mutta koska tupakka on ollut markkinoilla jotakuinkin niin pitkään kuin ihminen on tulta käyttänyt, se hyväksytään arkipäiväsenä vaikkakin yleisesti negatiiviseksi miellettynä asiana. Kun akkua ollaan irroiteltu jo ties kuinka pitkään, se hyväksytään yhtälailla negatiivisin tuntein.

Sama hyväksyminen on syöpynyt jopa niin pitkälle, että suuri osa puhelinvalmistajien testaajista eivät koskaan pidä testattavassa laitteessa “takakantta” paikallaan. Tämä ainoastaan sen takia, että akku olisi helpompi irrottaa ongelmatilanteen sattuessa ja lisäksi sen takia, että puhelimen tekninen tarkastelu tietyin apulaittein on vaivattomampaa, kun akun saa poistettua käden käänteessä. Tämä tuskin on tarkoituksenmukaista loppukäyttäjätestausta. Kukahan oli se suuri testaajanero, joka ensimmäisen kerran huomasi, että vian saa korjattua akun irroittamisella.

Nykyaikainen yhteiskunta perustuu virrankulutukseen. Minkä ihmeen takia pitäisi yksittäisestä laitteesta katkaista virta saadakseen sen taas toimimaan?

Akku irti! Kuten sanonta kaikuu vieläkin mielen pimeimmissä syövereissä vuosia sitten äijäporukalla toteutetun lasketteluviikonlopun jälkeen saavuttaen yhden ainoan kerran ihmiskunnan historiassa hetken häivähdyksen positiivisesta merkityksestä…

 

Share

Illuusio ainutlaatuisuudesta

maanantai, 19 joulukuuta, 2011 | Kirjoittaja: Antti Niittyviita

Keskustelen paljon tuotekehitystä ammatikseen tekevien ihmisten kanssa. Jotkut tekevät monimutkaisia suunnittelujärjestelmiä. Toiset taas hankalia verkkosovelluksia. Kolmannessa yrityksessä työskennellään tuotannonohjausjärjestelmien kanssa. Kaikki kuulostavat niin kovin erilaisilta. Minusta on ollut kiinnostavinta huomata, että näissä keskusteluissa on poikkeuksetta yksi yhteinen tekijä. Kaikki nimittäin kertovat kuorossa:

Meidän tuotteemme ja toimialamme on niin ainutlaatuinen, että uusien kavereiden sisäänajo vie vuosia

Höpö höpö, sanon minä. Teidän toimialanne ja bisneksenne varmaankin on ainutlaatuista, mutta teidän tuotteenne on softa muiden joukossa. Siellä pyörii aina samat ohjelmointikielet, rajapinnat, serverit ja clientit kuin kaikilla muillakin. Softakehityksenne tavat ovat ihan samanlaiset kuin sadassa muussakin softaa tekevässä firmassa. Samanlaiset bugit toistuvat järjestelmästä toiseen oli kysymys kuluttaja-asiakkaiden web-palvelusta tai teollisuusyrityksen valvontasoftasta.

Toimialaosaaminen on toki kaikilla aloilla tarpeellista, mutta tiedättekö mitä ne ihmiset ihan jokaisessa firmassa ovat ammatiltaan? He kuuluvat ohjelmistojen kehitystiimeihin. He ovat ihan tavallisia koodaajia, testaajia, speksaajia ja managereita. Heillä kaikilla on hyvin samankaltainen tausta. Ja loppupeleissä he osaavat hommansa perhanan hyvin.

Toimivaa koodia syntyy, bugeja löytyy ja designikaan ei ole mikään ongelma. Toimialan ymmärtäminen karttuu kyllä vuosien varrella, mutta ihan yhtä kovaa kyytiä tekijät urautuvat ja kuppikuntaistuvat. Halutaan kiihkeästi uskoa omaan ainutlaatuisuuteen. Lopulta uusia ideoita syntyy vähemmän ja hommia paiskitaan jääräpäisesti samalla tavalla kuin niitä on “meillä aina tehty”.

Väitän, että toimialasi ainutlaatuisuus on illuusio mikä syntyy, kun istut kavereinesi samalla hiekkalaatikolla liian pitkään. Välillä kannattaa käydä tuulettumassa ulkona. Katsoa avoimin mielin, miten muut tekevät sitä ihan samaa työtä kuin sinäkin.

P.S. Onko sinun tuotteesi ainutlaatuinen? Eikö sitä voi testata ilman vuosikausien kokemusta? Ilmoitta asiasta minulle, niin lähetän täysin ummikon testaajan paikalle. Väitän, että kahdessa viikossa kaverista tulee hyödyllinen testaustiimin jäsen. Jos näin ei käy, saat rahasi takaisin ja tarjoan nöyränä poikana kostean illallisen.

Share

Nyt olemme myös Facebookissa

keskiviikko, 7 joulukuuta, 2011 | Kirjoittaja: Antti Niittyviita

Ohjelmistotestaus.fi löytyy nyt myös Facebookista. Käy siis tykkäämässä ja tilaa tuoreimmat päivitykset suoraan seinältämme! Samalla saat juttuvinkit kuumimpiin testausaiheisiin uutisiin maailmalta.

Share

Ei mikään turha kuluerä

maanantai, 28 maaliskuuta, 2011 | Kirjoittaja: Antti Niittyviita

Oletko koskaan reklamoinut saamastasi tuotteesta tai palvelusta? Oletko koskaan vienyt tuotetta takuuhuoltoon? Tältä homma näyttää tiskin toiselta puolelta tarkasteltuna.

  1. Asiakaspalvelu kuuntelee valituksesi ja yrittää auttaa: 10 min
  2. Tekninen asiakaspalvelu yrittää korjata vian kanssasi: 10 min
  3. Lopulta tekninen asiakaspalvelu kirjaa virheraportin: 10 min
  4. Tukivastaava tutkii raportin, testaa ja lähettää sen tuotekehitystiimille: 1 tunti
  5. Tuotekehitystiimi tutkii, korjaa ja testaa: 10 htp (70 tuntia)
  6. Korjaus jaellaan nykyisille asiakkaille, mikäli mahdollista 2 htp (15 tuntia)
  7. Lähetetään palaute valituksen tehneelle asiakkaalle läpi koko ketjun: yht 30 min

Kun yksi asiakas valittaa, niin silloin ei vielä lähdetä tekemään korjaavia töitä. Kun 100 asiakasta valittaa on vian syykin varmasti ilmeinen. Koko valitusrumba vie yhden valituksen kohdalta noin 2 tuntia. Kun valittajia on 100, se tekee 200 tuntia. Korjaaminen ja korjauksen jakelu syö vielä 85 tuntia.

Siis yhteensä 285 tuntia! Työpäivissä se tekee 38. Hyvinkin maltillisella 350 euron päiväkustannuksella koko show syö rahaa 13.300 €! Eikä siihen ole vielä laskettu virheellisestä tuotteesta aiheutunutta imagohaittaa tai mielipahaa asiakaskunnassa. Lisäksi korjauksen jakelu voi todellisuudessa viedä jopa 100 kertaa enemmän aikaa, mikäli se vaatii tuotteen takaisin kutsumisen.

Testauksen tehtävä on eliminoida mahdollisiman tehokkaasti nämä kustannukset jo tuotekehityksen aikana, ennen kuin tuote on käynyt yhdelläkään asiakkaalla.

On siis täysin turha selitellä, miksi testaus on vain turha kuluerä.

Share

Pakkopaita vai Havaijipaita?

torstai, 10 maaliskuuta, 2011 | Kirjoittaja: Jussi Niittyviita

Teppo Testaajan (nimi muutettu) harteille on vyörytetty suuri vastuu. Tepon on valmisteltava testausraportti viimeisimmästä testikierroksesta. Useita kertoja raportin tehneenä Tepon otsaan alkaa jo ennen kierroksen loppumista ilmestymään pieniä hikipisaroita. Viimein tulee raportoinnin aika. Tärisevin käsin Teppo suorittaa piinaavan pitkän ja turhauttavan prosessin:

  1. Teppo exporttaa kalliilla rahalla hankitusta testauksenhallintajärjestelmästä testikierroksen tarkat tiedot käyttäen hyväksi Excel-makroa (jonka hän on itse verta ja kyyneliä vuodattaen tehnyt).
  2. Excel-makron tuottamasta taulukkojen sekasotkusta Teppo eristää olennaisimmat tiedot – kuvat ja diagrammit – ja liittää ne lopuksi lähetettävään sähköpostiin. Useat kuvista ja diagrammeista vaativat tarkkaa uudelleen skaalausta liittämisen jälkeen, jotta sähköpostista tulisi luettavan näköinen.
  3. Managerit haluavat myös nähdä tarkan listauksen testitapauksista, joten Tepon on edelleen palattava Excel-taulukoiden pariin. Koska suoraan Excelistä rivien liittäminen sähköpostiohjelmaan ei ikinä toimi halutulla tavalla, Teppo joutuu avaamaan notepadin, jonka kautta rivit saadaan liitettyä lopulta sähköpostiin sopivan näköisenä ja muotoisena.
  4. Hiki otsalla kimallellen Teppo lisää postin alkuun lyhyen kuvauksen testikierroksen tapahtumista, ongelmista ja niiden ratkaisuista.
  5. Lopuksi Teppo liittää kalliilla rahalla hankitusta testauksenhallintajärjestelmästä exportatun Excel-taulukkohelvetin kokonaisuudessaan postiin mukaan. Excel-taulukkohelvetissä löytyy kaikki samat tiedot, mitä Teppo oli juuri tuskalla ja vaivalla koostanut postiin. Teppo tekee parhaansa ymmärtääkseen, että Excel-tiedoston avaaminen ja tietojen lukeminen sieltä on monelle manageritason henkilölle kovin vaikeaa.
  6. Teppo lisää sähköpostin vastaanottajakenttään erinäisen määrän osoitteita ja muutaman sähköpostilistankin.
  7. Turhautuneena ja lähes itkua tihrustaen Teppo, iso mies ja aikanaan ylpeä Ammattitestaaja, painaa Send-nappia. Lukeekohan tätäkään raporttia kukaan? Viestiin vastaa odotetusti ainoastaan Testimanageri Urpo joka ilmoittaa, että seuraavaan raporttiin on saatava lisää sitä ja tätä ja sen on oltava myös powerpoint-muodossa. Vastauksen lopussa komeilee vielä kysymys, joka pudottaa pohjan kaikelta testauseettisesti oikealta: Miksi raportissa on niin paljon punaista!? Ikäänkuin Teppoa syytettäisiin tästä…
  8. Takki täysin tyhjänä Teppo alkaa henkisesti valmistautumaan seuraavaan testikierrokseen.

Kuulostaako tutulta? Hyvän testiraportin aikaansaamiseksi ei nykyaikaisessa kustannustehokkuuden säätelemässä bisnesmaailmassa riitä lopputulos, vaan tärkeää on myös raportin tuottamistapa. Harmillisen useat työkalut eivät edelleenkään synny loppukäyttäjän, eli testausasiantuntijan tarpeista. Käyttäjä on se, joka mukautuu työkalun kiristämässä pakkopaidassa.

Onko liikaa vaadittu, että työkalu tarjoaa suoraan mahdollisuuden koostaa sellainen raportti, joka sisältää yksittäisen käyttäjän itsensä vaatimat kohdat? Onko liikaa vaadittu, että millä hetkellä hyvänsä kuka tahansa työkalun käyttäjä näkee projektin etenemisen vaiheet ja kehityksen kannalta olennaisimmat asiat? Olisihan se utopiaa jos kaikki yllämainittu kävisikin muutamalla hiirenklikkauksella!

Helppokäyttöinen, yksinkertainen ja aikaa säästävä työkalu on tulevaisuuden työkalu. Ihmiset, joilla ei ole tietoa paremmasta ovat urautuneet raiteilleen ja eivät näe uusien työkalujen mukanaan tuomia etuja. Jos on koko ikänsä käyttänyt päivittäin pakkopaitaa ja siveysvyötä, saattavat Havaijipaita ja rennot shortsit kommandona tuntua aluksi melko oudoilta.

Lyhyen päänsisäisen tutustumistyön jälkeen vanhat kiristävät tamineet poljetaan kuitenkin syvälle suohon. On vain ajan kysymys kun kankeat suurten firmojen suurille firmoille valmistamat työkalut syrjäytyvät oikeasti käytännöllisten työkalujen tieltä.

Tyydytkö istumaan pehmustetussa huoneessa pakkopaita päällä juoden valkotakkisen miehen tarjoamaa taikajuomaa tikkupillillä, vai istutko aurinkoisella hiekkarannalla Havaijipaita päällä piña colada kädessä seurustellen mukavien kavereiden kanssa?

P.S. Suosittelemme tutustumaan suomalaislähtöiseen ryhmätyökaluun nimeltä FlowDock. Se on tehty juuri oikealla asenteella loppukäyttäjä mielessä pitäen.

Share