Avainsanat: ‘tuottavuus’

Testaaja samoilee sienimetsällä

maanantai, 23 huhtikuuta, 2012 | Kirjoittaja: Antti Niittyviita

Erittäin herkullisen, mutta kuitenkin myrkyllisen korvasienen satokausi lähestyy kovaa kyytiä. Sehän tarkoittaa samoilemista hiekkapohjaisissa kangasmetsissä. Kokenut korvasienestäjä tietää parhaat paikat ja löytää fiiliksellä myös uudet apajat.

Uuden kauden tullen Simo Sienestäjä ajelee jälleen tutun metsätien päähän ja lähtee patikoimaan saalisrepun kanssa. Tavoitteena on päästä makkaranpaistoon läheisen lammen rantaan, kuten aina keväisin. Simo samoilee kangasmaastossa bongaillen aktiivisesti reitillään olevia korvasieniä. Saalistakin löytyy ja reppu painaa mukavasti makkarapaikoille päästessä. Simo on tyytyväinen

Simon päivätyö on ohjelmistotestaus. Hän päättää kokeilla tällä kaudella työpaikalta tuttua menetelmää ja kirjaa reittinsä alla olevalle kartalle tarkasti. Askel askeleelta. Kun Simo on saanut edellisen saaliin ryöpättyä ja pataan, hän lähtee uudelle metsäretkelle. Vieläkö saalista mahtaa kertyä, jos Simo samoilee makkarapaikoille samoja jalanjälkiä?

 

Että näin. Toteaa Simo makkarapaikoilla. Toisella kerralla kuljetut kilometrit eivät tuottaneet odotettua tulosta. Sienimatkan dokumentointi vei kohtuuttomasti aikaa ja matkan uudelleen kulkemisen konkreettiset tulokset jäivät laihoiksi. Simo saattoi vain todeta itsestään selvyyden. Parhaat tulokset syntyvät, kun hän valitsee hieman uuden reitin jokaisella reissulla erikseen.

Aivan sama pätee ohjelmistojen testaukseen. Uusia bugeja ja uutta tietoa testattavasta tuotteesta löytyy joka kerta vähemmän, kun testaajalle puetaan ravihevosen silmälaput ja laitetaan kulkemaan samaa polkua kerran toisensa jälkeen.

Jos rahaa ja aikaa on rajallisesti käytettävissä, niin kannattaa keskittyä olennaiseen. Testien suunnittelussa tärkeintä on kuvata tavoite. Se, mitä tulee tulla testatuksi. Kun testaaja saa valita reitin itse, tuloksia syntyy varmasti enemmän.

Share

Miksi julkiset IT-hankkeet niin usein menevät pieleen?

maanantai, 5 maaliskuuta, 2012 | Kirjoittaja: Jaakko Sakaranaho

Tietoviikko pohdiskelee aihetta, että voiko julkisella sektorilla huonosta IT-hankkeesta kieltäytyä. Siellä puhutaan hienoja sanoja ja kerrotaan, että hieno strategia ict-hankintoihin pitäisi olla. Minä uskon, että IT-strategiatyöryhmistä ei löydy ratkaisua tähän ongelmaan.

Toimikoon tämä kirjoitus enemmän hahmotelmana ja keskustelunavauksena, kuin ilmiselvänä faktana. Kirjoituksen tarkoituksena pohdiskella, minkä vuoksi julkiset it-hankkeet epäonnistuvat niin usein. Aluksi käyn lyhyesti läpi lähteiden it-hankkeiden onnistumisten ja epäonnistumisten syytä. Sitten kuvataan lyhyesti julkisten it-hankkeiden kilpailutusmenettelyt. Voi olla, että nuo kaksi asiaa liittyvät toisiinsa.

Googlettamalla “Why software projects fail” löytyy sivustokaupalla syitä, miksi it-projektit ylipäätään voivat mennä pieleen. Listoilla on hieman eri painotuksia, mutta jokaisessa nousee esille loppukäyttäjän näkökulman puute. Siis se, että hankkeen speksaa, kilpailuttaa, tilaa ja hyväksyy jokin aivan muu taho, kuin loppukäyttäjät. Lisäksi johdon tuki oli usein puutteelista tai jopa olematonta. Oleellista on huomata, että teknologiset haasteet tai henkilöiden “epäkurantti” osaaminen eivät olleet lähellekään yhtä merkityksellisiä tekijöitä.

Onnistuneille projekteille ominaista on, kuten edellisen kappaleen perusteella arvata saattaa, että loppukäyttäjät ovat alusta asti osallisena projektiin. Tämä auttaa paitsi tekemään toimivamman softan, helpottaa se myös käyttöönottovaihetta, kun ohjelmisto on tuttu. Loppukäyttäjien mukanaolo puolestaan johtaa väistämättä siihen, että ohjelmiston vaatimuksia lisätään, muutetaan ja poistetaan kehitystyön edetessä. Tämä vaatii joustavia kehittäjiä ja projektipäälliköitä, jotka oikeasi haluvat saada asiakkaan tyytyväiseksi ja tuotteen erinomaiseksi.

Julkiset IT-palveluiden kilpailutukset etenevät kutakuinkin seuraavasti:

  1. Julkinen yksikkö päättää, että tarvitaan Järjestelmä.
  2. Julkinen yksikkö saattaa tehdä tietopyynnön, missä potentiaalisilta toimittajilta pyydetään kommentteja.
  3. Hankittavan Järjestelmän vaatimusmäärittely tehdään parhaan kyvyn ja osaamisen mukaan. Mukana arvailemassa saattaa olla myös tulevia käyttäjiä
  4. Toimittajat kilpailutetaan ja valitaan kokonaistaloudellisesti edullisin

Valitulla Toimittajalla on speksi, jonka perusteella ohjelmisto pitää toteuttaa kiinteään hintaan. Muutosten tekeminen on hankalaa, koska se muuttaa Toimittajan aikataulutusta ja sitä kautta kasvattaa kuluja tai vaihtoehtoisesti Julkisen yksikön tulisi kasvattaa budjettia. Se on aika hankalaa julkisella sektorilla, joten mennään alkuperäisen suunnitelman mukaan.

Näin ollen, julkisissa hankinnoissa on rasitteena kilpailutuksesta ja kilpailulainsäädännöstä johtuva rakenteellinen ongelma. Loppukäyttäjien tiedon ja asiantuntemuksen hyödyntäminen projektin kuluessa on tehty kutakuinkin mahdottomaksi. Ja kuten aikaisemmin todettiin, on se suurin yksittäinen syy, miksi IT-hankkeet epäonnistuva.

En tunne kilpailulainsäädäntöä kovin hyvin. Jos kilpailutuksen voisi hoitaa siten, loppukäyttäjät saadaan järkevästi mukaan hankkeeseen, niin lakimuutoksia ei silloin tarvittaisi. Ainoastaan osaamista ostoihin. IT-järjestelmän kilpailutusta ei voida tehdä samoilla menetelmillä, kuin lumen aurausta tai lämpöpumppujen asennusta.

Avaan keskustelun!

 

 

Share

Mitä yhden virheen hinnalla olisi saanut aikaan?

keskiviikko, 11 tammikuuta, 2012 | Kirjoittaja: Antti Niittyviita

Cadillac SRX on jämäkän näköinen auto. Sitä valmistaa maailman suurin autovalmistaja General Motors. Vuoden 2011 mallin tullessa markkinoille ajoneuvon matkustajaturvallisuus oli ratkaistu ohjelmistolla, jossa kaikkien istuinpaikkojen ilmatyynyistä vastasi yksi järjestelmä.

Markkinoille tulon jälkeen GM:n insinöörit huomasivat kauhukseen hyvin perustavanlaatuisen virheen ilmatyynyjen hallintajärjestelmässä. Mikäli pelkääjän paikalla ei ajon aikana istu ketään, järjestelmä kytkee pois päältä myös takamatkustajien kattokiskossa olevan ilmatyynyn, joka suojaa päätä kuollettavalta iskulta.

Vian löytymisen jälkeen GM joutui kutsumaan Yhdysvalloissa 47,401 ja muualla Pohjois- Amerikassa 3,099 autoa huoltoon ja järjestelmäpäivitykseen. Siis yhteensä 50,500 autoa. Huoltokutsun toimenpiteet eivät takuulla olleet kovin yksinkertaiset.

Jos yhden auton softapäivitysprosessin läpivienti kutsun lähettämisestä huoltoon veisi yhden tunnin valmistajan ja huoltoyritysten työaikaa se kustantaa maltillisella 50 € tuntihinnalla 2,525,000 €. Puhumattakaan imagohaitasta tai asiakkaalle aiheutuneesta mielipahasta.

Lupasin taannoin myydä vain testauksen konkreettisimpia tuloksia – löytämiäni bugeja – hintaan 79 € / kappale. Tuohon hintaan minä olisin sitoutunut metsästämään GM:lle 31,962 bugia.

Share

Vuoden 2011 kalleimmat bugit listattu

tiistai, 3 tammikuuta, 2012 | Kirjoittaja: Jaakko Sakaranaho

Test Magazine on listannut vuoden 2011 kalleimmat softabugit.

Kalleimman bugin ykköspaikan valloitti rahoituspalveluita tarjoavan yrityksen softavirhe, joka aiheutti sijoittajille 217 miljoonan dollarin tulonmenetykset. Lisäksi USA:n arvopaperimarkkinoita valvova elin SEC lätkäisi päälle 25 miljoonan dollarin sakon. Näin ollen yhden bugin hinnaksi yritykselle tuli 242 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria eli n. 185 miljoonaa euroa.

Koko listauksen voit lukea täältä.

On jälleen hyvä hetki muistuttaa:

Testaus on investointi. Investoinnin tarkoituksena on löytää virheet siinä vaiheessa, kun niiden korjaaminen on halvinta.

Hyvää vuotta 2012 kaikille!

Share

Auvoisa automaatio

perjantai, 2 joulukuuta, 2011 | Kirjoittaja: Jarkko Tauriainen

Nurmikko vihersi ensimmäisen hallayön jälkeen aamukasteesta raikkaana ja aurinko oli jo noussut pilvettömän horisontin ylle. Hörppäilin aamukahvia terassillani ja kuuntelin, kuinka linnut vielä lauloivat lähimetsässä. Rauhallisen lauantaiaamun rikkoi hento, suriseva ääni, joka vahvistui tasaisesti. Tunnistin toki äänen, sillä olinhan joutunut jo useamman kerran kuuntelemaan samaa, naapurin uudesta robottiruohonleikkurista tulevaa ääntä.

Jotain oli tällä kerralla kuitenkin pielessä. Näin kuinka leikkuri suuntasi suoraan pihan keskellä olevaan omenapuuhun. Törmäys oli välttämätön. Rimpuilustaan huolimatta, tämä puutarhatekniikan taidonnäyte jäi lopulta kiinni puun juurakkoon, eikä päässyt enää omin neuvoin irti. Naapurini oli sopivasti reissun päällä, joten kävin ystävällisesti irrottamassa robotin ja jatkoin aamukahvin parissa. Pohdin syvällisiä. Jopa filosofisia.

Entäpä jos tuo nurmikko olisi voinut edustaa testisettiä, ja jokainen heinä olisi ollut testitapaus. Automaatti niittää testitapauksia ihan rauhassa ja kaikki näyttää menevän hyvin, kunnes jotain ennalta arvaamatonta tapahtuu. Hyvin usein automaatti ei itse tokene virheestä. Se vaatii aina ihmisen väliintulon. Varsin yleinen harhakäsitys on, että automaatti voi korvata ihmisen. Siksi usein kuvitellaan, että testausautomaatio tarkoittaa myös halpaa testausta.

Mitä hyötyä automaatiotestauksesta sitten on? Toki viisi työntekijää leikkaisi saman nurmikon huomattavasti nopeammin kuin robotti. Hankkimalla robotin, voidaan kuitenkin vapauttaa nämä viisi henkilöä tekemään jotain tärkeämpää. Sillä aikaa he voivat esimerkiksi parantaa nurmikentän kattavuutta ja kitkeä rikkaruohot.

Kun ominaisuus on kerran todettu toimivaksi, komennetaan robotti huolehtimaan siitä, että se ei enää mene huomaamatta rikki.

Oikein käytettynä automaatio on erinomainen apuväline, joka vapauttaa testaajan kädet niihin todella olennaisiin töihin! Anna siis automaatin tarkistaa ja ammattilaisen testata.

Share