Arkisto: lokakuu 2010



Yksinkertainen kysymys kasvattaa

18. lokakuuta, 2010 | Kirjoittaja: Antti Niittyviita

Edisteen Jari Parantainen palautti minut jälleen perusasioiden äärelle. Yksinkertaisen kysymyksen voima nimittäin on murskaava. Sen sai huomata myös Yhdysvaltojen presidentin pallia havitellut Ted Kennedy. Kennedyn matka tyssäsi esivaaleissa yksinkertaiseen kysymykseen.

Miksi haluat presidentiksi?

Yksinkertaisilla kysymyksillä on taipumus palauttaa vastaajan jalat maahan. Yksinkertainen kysymys vaatii yksinkertaista vastausta.

Yleensä softaprojekteissa tehdään pirusti töitä ja useimmiten on myös kova kiire. On kiire istumaan suunnittelupalaveriin, on kiire saada raportit pakettiin, on kiire katselmoida virheidenhallintaprosessi, on kiire laatia testispeksit. Kiire on jatkuvaa. Mutta miksi?

Minä väitän että siinä on kysymys nimenomaan yksinkertaisten kysymysten puuttumisesta. Kaikki keskittyvät näyttämään ahkeralta ja tuottavalta. Kukaan ei ymmärrä pysähtyä pohtimaan tekemisen syitä tai tavoitteita. Kukaan ei esitä kysymyksiä.

Palaverit. Niissä istuu usein paljon ihmisiä ja niitä saattaa olla kalenteri täynnä. Niissä keskustellaan paljon ja tehdään paljon memoja. Joskus tehdään myös päätöksiä. Useimmiten kuitenkin suurin osa palaverissa istujista voisi olla jossain muualla – tekemässä jotain muuta. Palavereissa istuu paljon vääriä ihmisiä. Kun ensikerralla aloitatte palaverin, kysy jokaiselta osallistujalta: Miksi olet täällä? Passita töihin ne jotka eivät osaa vastata.

Prosessit. Niitä määritellään innokkaasti projektin alussa. Aikaa käytetään niiden dokumentointiin. Niiden tiimoilta järjestetään palavereita tai jopa koulutuksia. Lopulta kun aletaan töihin, niin prosessikuvaukset unohtuvat. Tiimi löytää oikopolkuja ja skippaa vaiheita. Yleensä oikeat työskentelytavat löytyvät vasta kun aletaan oikeasti tekemään. Kun ensikerralla aloitatte prosessien suunnittelun, kysy ensin: Miksi näin?

Dokumentit. Niitä tuotetaan valtavia määriä. Niiden kirjoittamiseen menee pirusti aikaa ja vielä enemmän aikaa kuluu niiden katselmointiin. Katselmoijilta pitää yleensä karhuta kommentteja ja yhteisen katselmointipalaveriajankohdan sopiminen on yhtä tuskaa. Sitten kun määrämuotoinen dokumentti on paketissa, kukaan ei lue sitä ja se unohtuu versionhallintaan kunnes parasta ennen -päiväys on mennyt. Kun ensikerralla päätätte kirjoittaa dokumentin…

Niinpäniin. Kyllä se yksinkertainen kysymys sieltä löytyy kun vähän mietiskelee!

Yksinkertaiseen kysymykseen voi myös olla helppoa löytää vastaus. Silloin on todennäköistä että tekeminenkin on järkevää, tuottavaa ja hyödyllistä. Jos taas vastaaminen käy kuten Kennedyllä, on hyvin todennäköistä että nyt ollaan tekemässä vääriä asioita.

Nyt sinulla on hyvä sauma pysähtyä miettimään se ensimmäinen yksinkertainen vastaus:

Miksi teillä testataan?

Kyseenalaistamisen taitoa etsimässä

5. lokakuuta, 2010 | Kirjoittaja: Antti Niittyviita

Jauhot suuhun. Kävin tovi takaperin Tampereella, Kataran Mikan tutkimusryhmän järjestämässä mallipohjaisen testauksen seminaarissa. Avauspuheenvuoron käytti Googlelta ja eBaylta testauskokemuksia kerännyt Julian Harty. Julian veti terävän avauksen testausautomaatiota käsittelevälle seminaarille:

Suurin osa testausautomaatiosta on roskaa ja joutaisi suorinta tietä romukoppaan.

Jos et usko väitettä, niin kokeile itse: Nasauta testit käyntiin ja ota sen jälkeen esimerkiksi serveriltä virrat pois. Tarkista tulokset.

Hämmentävän usein automatisoidut testit tuottavat hyvän pass-raten vaikka jotain oleellista ympäristöstä puuttuukin. Tällaisen kokeilun tarkoituksena on selvittää kuinka helppoa on saada automatisoidut testit tuottamaan väärää informaatiota. Kysymys on tehtyjen ratkaisuiden jatkuvasta kyseenalaistamisesta. Testauksen kohteen lisäksi on siis muistettava suhtautua kriittisesti myös itse testauksen toteutustapaan.

Testausautomaation yksi suurimmista synneistä on tuudittautuminen hyvän olon tunteeseen siitä että nyt on tehty paljon töitä. Työ tuntuu tulokselliselta kun on saatu ajettua valtava testimassa onnistuneesti läpi. Tässä tilanteessa on muistettava haastaa oma ajatusmaailma kerta toisensa jälkeen perustelemaan: Onko testauksen tavoite valtavan testimassan läpi ajaminen vai järjestelmän oleellisten virheiden kiinni saaminen? Entäpä jos automaation rakentamiseen käytetty aika olisi käytetty virheitä etsivään manuaaliseen testaukseen?

Testauksessa onnistumisessa on siis kysymys taidosta kyseenalaistaa, mutta pelkästään se ei riitä. Asiat täytyy osata myös kommunikoida muille. Täytyy olla sosiaalinen kaveri. Mutta sekään ei vielä riitä. Ongelmiin täytyy osata etsiä myös itsenäisesti ratkaisut ja esitellä ne sujuvasti kollegoille ja esimiehille. Näitä kokeneen testaajan taitoja myös me arvostamme ja etsimme… ympäri Suomen.

Ala testausguruksi ja lähetä hakemuksesi suoraan minulle osoitteella etunimi@ohjelmistotestaus.fi