Arkisto: marraskuu 2010



Kertoiko stressitesti totuuden?

23. marraskuuta, 2010 | Kirjoittaja: Antti Niittyviita

Ecofin antoi kesäkuussa toimeksi EU:n laajuisen stressitestin tekemisen pankkisektorille. Testauksen tarkoituksena oli selvittää, miten eurooppalaiset pankit pystyisivät kohtaamaan odotettua merkittävästi heikomman talouskehityksen. Yhteensä 91 pankkia EU-alueelta valittiin testattavaksi. Kattavuus testeillä oli 65% EU:n pankkisektorin yhteenlasketusta taseesta.

Testit suoritettiin vauhdikkaasti kunnes heinäkuun lopulla testaajat julkistivat tulokset. Pass-rate oli varsin hyvä. Noin 92%. Vain seitsemän pankkia Espanjasta, Saksasta ja Kreikasta reputti testeissä. Lisäksi testaajat olivat vakuuttuneita testien luotettavuudesta ja ankaruudesta. Kunnon stressitestausta siis.

Yksikään irlantilainen pankki ei kuitenkaan saanut hylsyä kesällä järjestetyissä testeissä. Mitä ihmettä?? Näin testaajan näkökulmasta katsottuna pistää kyllä miettimään.

Kaikesta mediahuomiosta huolimatta juuri kukaan ei kysy, että mikä testeissä meni pieleen? Se on olennaisin kysymys arvioidessa testauksen hyvyyttä. Se on olennaisin kysymys jos tosiaan halutaan parantaa testauksen luotettavuutta.

On kuitenkin tärkeää huomata, että tuo kysymys kysytään vain jos uskotaan testien epäonnistuneen. Siksi minusta tuntuu, että pieleen menikin testauksen tavoitteiden asettelu. Testien tulos oli täsmälleen se mitä niiden haluttiinkin olevan!

  • Gaining confidence
  • Finding defects

Kumman tavoitteen sinä olisit asettanut europankkien stressitesteille?

”Sun tarttee varoo mitä sä haluut, koska sä saatat saada sen” – Andy McCoy

Laatufantasia pilaa parhaankin projektin

16. marraskuuta, 2010 | Kirjoittaja: Antti Niittyviita
Kommentit: 1

”Hyvä idea!” tuumasi Päivi Projektipäällikkö. Tuotekehityksen budjettihan on ilman muuta järkevää jakaa siten että testaus ostetaan palveluna sitten kun sitä tarvitaan. Tehdään ensin testauskierros ensimmäiselle release kandidaatille. Tulosten perusteella korjataan virheet ja toisella kierroksella veridioidaan, että kaikki meni putkeen. Kaksi kierrosta riittää!

Päivin tyylillä toimii hämmästyttävän moni softaprojekteja ja -tuotteita tekevä yritys. Lähestyminenhän on ihan huippujärkevä niin kauan kun

  • Uusia testejä/käyttötapauksia ei enää tule,
  • Tuote ei muutu millään tavalla muuten kuin bugikorjausten osalta ja
  • Bugikorjaukset eivät koskaan riko muita toiminnallisuuksia

Tällaisissa projekteissa käy lähes poikkeuksetta niin että aikataulu kusee testauksen astuessa kuvaan. Alkuperäiset odotukset nimittäin ovat hyvin epärealistiset. Virheitä löytyy aina odottamattoman suuri määrä jo ensimmäisellä kierroksella. Deadlinet paukkuvat, koska korjaaminen vie odottamattoman paljon aikaa. Yleensä ensimmäisellä kierroksella kuvaan astuvat myös testit joille lyödään ”cannot run” -leima. Tämä johtuu siitä että osa virheistä estää niiden takaa löytyvän toiminnallisuuden luotettavan testaamisen.

Verifiointikierroksella löytyy jälleen lisää virheitä pelkästään jo sen takia että tuote on tullut tutummaksi testaajille. Lisäksi todennäköisyys sille, että koodaajat saavat virheettömästi korjattua kaikki oleelliset ongelmat, on oikeasti häviävän pieni. Päivin tyylillä myös yksi testauksen keskeisimmistä vahvuuksista jää saavuttamatta koko tiimillä. Se on oppiminen.

Älä siis pilaa hyvää projektia epärealistisilla laatufantasioilla.

Laatu, maine ja sosiaalinen media

1. marraskuuta, 2010 | Kirjoittaja: Antti Niittyviita
Kommentit: 3

Olet hankkimassa kännykkää tai vaikkapa uutta televisiota. Saatat olla myös tilaamassa yrityksellesi uutta CRM:ää tai vaihtamassa läppärimerkkiä. Oletko koskaan miettinyt miten ostopäätöksesi syntyvät?

Ennen bisnestä tehtiin kasvotusten. Keskustelemalla asiantuntijan, eli myyjän kanssa. Myyjän tiedolla oli painoarvoa hankinnoissa. Myyjään myös luotettiin hankintapäätöksissä. Hintojen ja tuotteiden vertaileminen oli hankalaa ja se jos mikä on tuotebisneksen tekijän kannalta unelmatilanne. Jos hyvin kävi, oli harkinnan alainen tuote arvosteltu alan julkaisussa tai joku tuttu oli jo ehtinyt sitä kokeilemaan aikaisemmin. Ostopäätöksiin vaikutti myös melko vahvasti mainonta ja markkinointi. Nimenomaan se perinteinen tapa houkutella asiakkaita.

Nykyään bisnes syntyy täysin erilaisista lähtökohdista. Mitä asiakas tekee?

Markkinointi ei ole enää perinteistä luukuttamista medioissa tuotteiden erinomaisuudesta. Nykyaikaista markkinointia on huolehtia että tuotteet tosiaan ovat erinomaisia. Tuotteiden tulee taata käyttäjille hyviä osto- ja käyttökokemuksia. Käyttäjät täytyy saada itse levittämään onnistumisen ilosanomaa.

Mitäpä luulet: Voiko nykyisin syntyä menestyvää bisnestä jos tuote on huonolaatuinen? Olisiko sittenkin syytä panostaa vähän enemmän testaukseen?