Arkisto: kesäkuu 2011



Oikea aika reivata

29. kesäkuuta, 2011 | Kirjoittaja: Antti Niittyviita

Juhannus tuli ja meni. Minä aloitin Juhannusvapaat istuskelemalla rantakivillä rakkaassa mökkirannassa. Hetki oli otollinen haaveilulle, sillä kevyt aalto löi rantaan ja miellyttävä merituuli puhalsi myös hyttyset tiehensä. Tuuli taisi olla sopiva, sillä myös lomapurjehtijat olivat lähteneet liikenteeseen.

Tuulen yltyessä purjehtiminen käy aina haastavammaksi hommaksi. Kyyti kyllä kovenee, mutta myös kapteenin taidot pääsevät koetukselle. Purjeella ajaessa tuulen voimistuminen kallistaa venettä reippaasti. Lisäksi veneen osiin, kuten mastoon ja takilaan kohdistuvat voimat kasvavat. Purje saattaa venyä tai pahimmassa tapauksessa kärsiä jopa vahinkoa, ellei valveutunut kapteeni ymmärrä tilannetta.

Reivauksen tarkoitus on pienentää purjeen pinta-alaa. Homma hoidetaan esimerkiksi laskemalla isopurjetta alaspäin ja kiinnittämällä se matalammalta puomiin kiinni. Pienentämällä purjeen alaa voidaan edellä mainittuja ongelmia välttää ja matkanteosta saadaa turvallisempaa. Lisäksi nopeus vastatuuleen luoviessa kasvaa.

Mutta mistä kapteeni tietää milloin on syytä reivata?

Edellisen tekstin lukeneet saattavatkin jo arvata vastauksen. Kyse on fiiliksestä. Ruorin takana voi toki olla mittarit kallistuskulmalle ja tuulen tosinopeudelle, mutta oikeat päätökset syntyvät kokemuksen ja tuntuman perusteella.

Suosittelen lämpimästi pientä itsetutkiskelun hetkeä kaikille softa-alalla oleville. Helpointa se on rannassa tai retkinuotiolla.

Milloin viimeksi dokumentoit lomallesi tai harrastuksillesi vaatimukset? Oletko koskaan tehnyt yksityiskohtaista lomaplaniä? Oletko tehnyt vapaa-ajallesi laatuvaatimuksia tai testitapauksia? Mittaatko onnistumisia jollakin tavalla?

Ainakin itselläni alkaa ahdistaa pelkkä ajatuskin näistä. Kyllä harrastukset ja lomat yleensä onnistuvat oikein hyvin ilman mitään mainituista. Kesäpohdinnan paikka onkin siinä, voisiko vapaa-ajan toimintatavoista oikeasti olla hyötyä myös ammattikäytössä?

Hyvää ja rentouttavaa kesälomaa kaikille. Ohjelmistotestaus.fi palaa aalloille jälleen elokuun alussa.

Testaaja istuu kartturin paikalla

16. kesäkuuta, 2011 | Kirjoittaja: Antti Niittyviita
Kommentit: 2

Kauhukahvasta ei voi ohjata. Siitä pidetään kiinni rystyset valkoisena kun tie yllättäen käy kuoppaiseksi.

Istuin alkuviikosta kartturina matkalla lounaalle. Tehtäväni oli kertoa mistä käännytään matkalla kiinalaiseen ravintolaan. Istun autossa harvoin muualla kuin ratin takana ja siksi matka oli opettavainen. Minulle se opetti paljon testaajan elämästä ohjelmistoprojektissa.

Kartturin saappaissa näin tietysti jatkuvasti kaiken mitä liikenteessä tapahtui ja ketä muita tien päällä liikkui. Saatoin jatkuvasti tuntea jos nopeus olisi ollut liian kova tai ehkä liian hidas. Tunsin tietysti senkin oliko matka kuoppainen ja kuinka jyrkkiä hidasteet olivat. Kuskin jarrutukset ja kiihdytykset olivat minulle päivänselvä juttu. Ne olisin havainnut vaikka silmät kiinni. Näin myös jatkuvasti onko takana tuleva liian lähellä. Osasin myös arvioida näyttääkö tien pinta sateen jälkeen vaaralliselta. Eikä huomioiden tekeminen siihen loppunut. Listaa voisi jatkaa loputtomiin.

Kaiken tämän informaation pystyin keräämään pelkästään tilanteen seuraamisesta ja tuntemisesta. Niin varmasti kuskikin teki. Ja menestyksellähän ei ollut mitään tekemistä auton mittareiden kanssa. Ajatelkaapa jos olisimme kuskin kanssa molemmat tuijotelleet koko matkan nopeus-, kierros-, kulutus- ja matkamittareita, kuten softaprojekteissa niin usein on tapana. Äkkiä olisimme löytäneet itsemme ojasta.

Testaaja, kuten kartturikaan eivät pysty suoraan vaikuttamaan matkantekoon. Oikeanlainen kommunikaatio on kaiken a ja o.

Tämä reissu oli siksi onnellinen, että pystyin todella vaikuttamaan matkantekoon. Kuski oli fiksu ja hän ymmärsi ohjeet mainiosti. Meillä oli myös ennalta sovittu yhteinen tavoite mielessä. Kommunikaatio pelasi erinomaisesti molempiin suuntiin.

Kartturina yritin tietysti antaa ohjeet rakentavasti ja hyvissä ajoin. Ilmeisesti myös onnistuin siinä, koska kiinalaista saimme lounaaksi ja vielä molemmat samassa paikassa. Mutta mitäpä olisikaan tapahtunut, jos olisin vain viisastellut ja kuittaillut ”tuosta olisi pitänyt jo kääntyä”? Veikkaan, että omalta osaltani matkanteko olisi jatkunut jalan.

Minusta mittarit ovat oivallinen apuväline matkan tekoon. Pääpaino oikeiden ratkaisuiden tekemisessä ei kuitenkaan voi ikinä olla niissä. Kysmys on lähes aina perstuntumasta ja oikeasta keskustelutavasta. Kysymys on fiiliksestä. Jotkut kutsuvat sitä intuitioksi, toiset taas kokemukseksi. Homman nimi on kuitenkin aina sama niin autoilussa, kuin softakehityksessäkin.

Faktat, mittarit ja numerot ovat oivallinen apuväline, mutta todelliset ratkaisut ja onnistumiset rakennetaan aina lopulta tunnepohjalta. Luottamuspula tunteisiin on päätöksen pahin vihollinen.

P.S. Tällä matkalla kauhukahvaan ei tarvinnut tarttua. Kyyti oli mukava ja tiimi toimi!

Testaus ja laadunvarmistus napit vastakkain

9. kesäkuuta, 2011 | Kirjoittaja: Antti Niittyviita
Kommentit: 11

Quality Assurance, QA tai Laadunvarmistus. Kuulostaa hienolta ja näyttää kovalta käyntikortissa. Harmi vain, että sillä on hyvin vähän tekemistä testauksen kanssa.

Työskentelin taannoin eräässä isomman mittaluokan projektissa testaajana. Minä metsästin bugeja. Tittelinä meillä testauksen ammattilaisilla oli ”QA engineer”. Asiakkaan kanssa keskustelimme aina QA-asioista ja QA:ta puski tuutin täydeltä ja joka suunnalta.

Kun projektia oli painettu vuoden verran alkoi näyttää selvältä, että eihän tästä saada ikinä valmista tuotetta. Me ymmärsimme sen tehtyämme töitä noin 9 kk ja me uskalsimme jopa sanoa sen ääneen. Tuotteen omistaja ymmärsi sen haaskattuaan rahoitusta vielä 8 kk lisää. Tuo viimeinen 8 kk oli ehkä urani opettavaisinta aikaa. Silloin seulottiin armottomasti ongelmia ja koitettiin löytää ratkaisuja. Harmi vain, että ratkomista yritettiin täysin väärästä päästä. Kaikki nimittäin lähti liikkeelle testauksesta, eli meidän projektissamme laadunvarmistuksesta.

Teidän tehtävänne on varmistaa laatu. Tehän olette laadunvarmistajia! Miksi tässä projektissa kaikki menee metsään?

Niinpä. Tästä asetelmasta lähtee hämmästyttävän monen testaajan arkipäiväisimmät ongelmat. Testaajan kuvitellaan olevan vastuussa laadusta, vaikka todellisuus on täysin toinen.

  1. Testaajalla ei ole valtaa tehdä muutoksia koodiin
  2. Testaajalla ei ole valtaa tehdä päätöksiä releaseista
  3. Testaajalla ei ole valtaa tehdä päätöksiä projektijohtamisesta
  4. Testaajalla ei ole valtaa päättää aikatauluista

Saman kysymyksen ilmaan heitti myös Michael Bolton Rapid Software Testing -kurssillaan.

Why on earth would you call it quality assurance, when people doing it have no control over the quality?

Laadunvarmistus on hieno sana, mutta yleensä se on täyttä huuhaata. Ainakin minulla tulee laadunvarmistuksesta mieleen, että nyt testaajan on varmistettava tuotteen laatu. Näin testaajan työn oikeasti hyödylliset tavoitteet voidaan heivata heti romukoppaan. Sana laadunvarmistus asettaa ajatusmaailman väärille raiteille jo ennen kuin työtä on edes aloitettu.

Testaajan todellinen tehtävä ei ole rakentaa luottamusta tuotteen toimivuudesta. Testaajan todellinen tehtävä on tuhota väärin perusteltu luottamus. Silloin ei ole kyse laadunvarmistuksesta, silloin on kyse testauksesta.

P.S. Jatkossa tagilla ”bolton” merkityt tekstit ovat matkaeväitä, jotka kirjailin ylös Michael Boltonin Rapid Software Testing -kurssilla Helsingissä.