Arkisto: syyskuu 2011



Ulkoistaminen kostautuu kympillä

15. syyskuuta, 2011 | Kirjoittaja: Jarkko Tauriainen
Kommentit: 3

Ohjelmistotestaus.fi tarinoi jokin aika sitten miten testausta ei pitäisi kutsua laadunvarmentamiseksi, sillä testauksella ei ole valtaa tehdä muutoksia koodiin, tai oikeastaan mitään muitakaan päätöksiä projektin hallintaan liittyen. Asia on tosi, mutta poikkeus vahvistaa säännön.

Tiedän projektin, jossa kustannussyistä tilaaja vähensi projektinhallinnastaan väkeä. Lopulta laadunvarmistuksen vastuu valui testaukselle.

Voisi kuvitella että tässä on totaalisen kaaoksen merkit ilmassa, eikä siinä loppujen lopuksi hyvin käynytkään, mutta täysin eri syistä kun voisi kuvitella.

Projekti lähti käyntiin ja kaikki valmistelut oli tehty viimeisen päälle hyvin. Testaus ja testipäällikkö oli otettu hyvissä ajoin mukaan ja ne oli ostettu kokonaan ulkopuoliselta taholta. Kaikki työ tapahtui asiakkaan tiloissa.

Ensimmäinen 6 kuukautta meni hyvin ja homma toimi loistavasti, tilaaja oli tyytyväinen. Kuitenkin sattui niin, että asiakkaan mielestä kyseisen projektin tärkeyttä piti tarkistella. Niin johtoa siirrettiin muihin tehtäviin. Projektin tuote oli kuitenkin pakollinen, joten sitä ei keskeytetty.

Kului toiset puoli vuotta, ja asiakkaan nimittämä projektivetäjä jäi pois. Testauspäällikkö veti projektipäällikön hatun päähänsä. Käytännössä se tarkoitti sitä, että testauspäällikkö vastasi uusista ominaisuuksista, parannusehdotuksista, sekä niiden hyväksynnästä. Tässä vaiheessa tilaaja myös aloitti suunnittelut kehityksen siirrosta Aasiaan. Kuluja oli vähennettävä.

Kun projektia oli kulunut noin vuosi, devaus siirrettiin kokonaan alihankkijalle. Aasiasta ryhdyttiin kouluttamaan tiimiä testaamaan ja koodaamaan työn alla ollutta tuotetta. Suomessa testaajia ja devaajia tippui vähän kerrallaan pois. Lopuksi jäljellä oli kolme kaveria: Testaus-/projektipäällikkö, testaaja ja devaaja.

Tehdessä oppii, näin sanotaan, eikä kyseinen tiimi tehnyt ollenkaan huonoa jälkeä, tilaaja oli edelleen tyytyväinen. Laatu pysyi kasassa suhteellisen pienillä kuluilla.

Kun projekti oli ollut käynnissä kaksi vuotta ja toimituksiakin tehty ihan kiitettävästi, tilaaja päätti lopettaa projektin kehityksen Suomessa kokonaan. Siitä alkoivat ongelmat: Vikoja tehtiin enemmän kuin ehdittiin korjata, testaus oli samojen testitapausten toistamista viikosta toiseen ja loppuasiakas reklamoi. Projektin johto oli täysin kahvilla. Yksi toimitus saatiin tehtyä, joka sekin toimi huonosti.

Lopulta tilaaja joutui ottamaan ohjat jälleen omiin käsiinsä. Valitettavasti siinä vaiheessa tuote oli muuttunut jo niin paljon, että työtunteja kului 600 pelkästään tuotteen uudelleenopetteluun. Hukkareissu kesken projektin maksoi puoli vuotta rahaakin arvokkaampaa aikaa! Lisäksi vaiva tiimin uudelleen kasaamisesta oli valtava ja kustannukset tuplaantuivat aivan vahingossa.

Halpa työvoima ei ole pahasta, mutta kannattaa tarkkaan miettiä miten siirto tehdään, mitä siirretään ja ennenkaikkea milloin? Älä päästää koko projektia lipsumaan käsistä, sillä ongelmien ratkominen käy mahdottomaksi.

Vieraileva kirjoittaja: Jarkko Tauriainen ottaa testauksen vakavasti. Jopa niin vakavasti, että sana ’vakava’ kuulostaa vähättelyltä. Testausalalla nopeasti kehittynyt Jarkko, on itse opiskelemalla sisäistänyt testauksen perimmäisen kysymyksen ja omaksuu nopeasti uusien ympäristöjen vaatimukset. Parhaan hyödyn Jarkosta saa irti kun ei höpöttele turhan dokumentoinnin ja prosessien maailmassa, vaan tähtää tuloksiin! Mitä vaativampi projekti, sen parempi.

Testaus on epäeroottinen bisnes

6. syyskuuta, 2011 | Kirjoittaja: Antti Niittyviita
Kommentit: 3

Ohjelmistotestaus on ihan hemmetin epäeroottinen bisnes. Miksi ihmeessä se ketään kiinnostaisi? Testauspalvelu on kallista ja sen takaisinmaksua ei voi mitata mitenkään. Miksi ihmeessä kukaan ostaisi, jos se ei kosketa henkilökohtaisesti?

Kaikki lähti siitä kun Milla oli ostanut uudenkarhean perheauton. Valkoisen farmarimallisen, sillä hänellä oli koira ja kaksi lastakin. Kaksi viikkoa ajeltuaan Milla sai kirjeen, jossa kutsuttiin tuomaan auto merkkihuoltoon ohjelmiston päivittämisen takia. Kaikkiin vuonna 2011 maahantuotuihin samanlaisiin autoihin oli päässyt vika, joka aiheutti äänimerkin toimintahäiriön jarrutuksessa. Perhana kuinka työlästä, turhauttavaa ja aikaavievää totesi Milla. Millan aikaa koko keikka vei noin tunnin, mutta autovalmistajan aikaa kului vielä vähän enemmän:

  • Vian löytäminen, korjauksen tekeminen ja testaaminen: 10 henkilötyöpäivää
  • Auton huoltokutsun laatiminen ja lähettäminen kaikille asiakkaille massapostina: 2 henkilötyöpäivä
  • Auton huoltoaikataulujen sumplinta koko maassa: yhteensä 20 henkilötyöpäivää
  • 2560 auton huoltaminen yksi auto tunnissa: 341 henkilötyöpäivää

Siis yhteensä 373 henkilötyöpäivää kustannuksia yhdestä asiakkaille päätynestä ohjelmistoviasta. Se tekee neljänkympin tuntihinnalla yli 110.000€ kuluja! Sillä rahalla maksaisi aivan kohtuulliset palkat testausasiantuntijalle melkein kahden vuoden ajan!

Huonosti hoidettu testaus kosketti Millaa henkilökohtaisesti. Lisäksi se kosketti autovalmistajan softakehittäjiä, talousjohtajaa, markkinointipäällikköä, PR-vastaavaa, huoltojohtajaa ja maajohtajaakin henkilökohtaisesti. Eikä se johtunut pelkästään oman firman työsuhdeautoista.

Testauksen hoitaminen ja siitä maksaminen ei kosketa kovin montaa ihmistä. Testauksen laiminlyönti sen sijaan koskettaa varmasti!