Miten hittibiisit syntyvät?
Juttelin Ammattitestaajan kanssa tällä viikolla taas testauksesta. Hän kertoi varsin inspiroivan tarinan, jonka haluan nyt jakaa eteenpäin.
Vuonna 1980 18-vuotias Jon Bon Jovi kirjoitti hittibiisin Runaway ja pääsi jopa äänittämään biisin oikealla studiolla serkkunsa suhteita käyttäen. Jon vei demonsa useaan levy-yhtiöön, mutta aina sama juttu – he eivät tykänneet miehen musiikista eivätkä itse miehestäkään liiemmin.
Reilun pari vuotta Bon Jovi naputti päätänsä seinään kun ei hommat lähteneet rullaan ei sitten millään, kunnes… Jostain mies oli saanut idean toimittaa biisinsä uudelle New Jerseyläiselle radioasemalle WAPP 103.5FM, jolla sattumoisin oli käynnissä uusien rock-kykyjen etsintäkilpailu. Runaway liipastiin radioaalloille ja se oli siinä!
Kyseinen biisi soi tänäkin perjantaina lukemattomissa baareissa ja klubeilla kautta maailman yli 30 vuotta biisin kirjoittamisen jälkeen.
Näin toimivat menestystarinat. Jon Bon Jovi oli kuullut, että “oikea” tapa päästä musiikilla menestykseen on päästä levy-yhtiön listoille mukaan ja tekemään edelleen levytyssopimuksen. Tämä malli ei Bon Joville toiminut ei sitten vaikka mitä teki. Bon Jovi valitsi toisen, täysin yllättävän ja ennakkoluulottoman reitin. Niin vain napsahti kaikki palaset kohdilleen silloin kun sitä vähiten odotti.
Tämän tarinan Ammattitestaajamme kertoi siksi, että päästäisiin heti kärkeen irti vanhoista malleista ja ajatuksista. Se mikä on toiminut jollekin toiselle, niin ei välttämättä toimi meille. Se mikä toimii meille voi olla jotain mitä muut eivät ole vielä edes nähneet.
Ohjelmistotestauksessa ei ole olemassa mitään salaista kaapuunpukeutuneiden oppineiden neuvostoa, joka tietää miten testaus tulee tehdä oikein. Ehkä juuri siitä syystä akateemista testauskoulutusta ei vieläkään ole ja ehkä juuri siksi sitä ei edes tule.
Minulta kysytään usein, että mitä kursseja ja kirjoja testausgurun tulee kahlata. En koskaan osaa vastata kunnolla, sillä en oikeasti edes tiedä. Sen sijaan suosittelen kahta asiaa.
Opettele oppimaan ja opettele ajattelemaan itse. Maailman paras testaustyökalu löytyy oman pääsi sisältä. Kerää työkalupakkiisi kunnon kokoelma testauksen periaatteita. Rakenna niistä palikoista testaus, joka palvelee juuri sinua ja suojelemaasi liiketoimintaa.
Kai tässä peräänkuulutetaan uusia tapoja testata; vanha tapa ei välttämättä ole parempi kuin pussillinen uusia.
Mutta konkretian vuoksi: mitä ovat ne uudet tavat, jotka hakkaavat vanhat menetelmät?
On totta, että tämmöisen palopuheen pidin. Aihe oli universaali eli vaikka meille on opetettu tekemään joku asia jollakin tavalla ja se on jollekulle toiminut, niin se ei tarkoita millään muotoa sitä, että se toimisi myös kaikille muille.
Ohjelmistotestauksessa asia on myös näin. Kuinka monesti olette kuulleet letkautuksen, että ”no joo, mutta meidän projektissa tehtiin näin ja näin”. Siihen sanoisin, että hyvä että tehtiin ja löysitte mitä ilmeisimmin teidän projektiin sopivan väylän.
Mutta se siitä jappasusta se. Jäin miettimään TestaajaJarin kommenttia. Tuo on hyvä kysymys, että mitä ovat nämä testauksen uudet tuulet? Minä olen nyt kuullut kymmenkuntavuotta ketterä-sitä ja ketterä-tätä. Mutta mitkä ovat uudet tuulet ja reitit ketterien jälkeen? Me tuskin olemme tällä alalla vielä saavuttaneet nirvanaa? Kuka tietää tai osaa spekuloida tulevauuden ketterillä? Mitä ne voisivat olla?
Mainiota settiä TestaaJari & Ammattitestaaja,
Itselläni on kovin vaikeaa eritellä mitkä tavat tai menetelmät ovat vanhoja ja mitkä uusia. Ennemminkin voisi eritellä, että mitkä tavat eivät sovi käsillä olevan ongelman ratkaisemiseen ja mitkä tavat sopivat.
Jokainen voi toki laajentaa omaa testaustapojen valikoimaansa harjoittelemalla, käymällä kursseilla, osallistumalla seminaareihin, lukemalla kirjallisuutta tai käymällä antoisia keskusteluja muiden alan osaajien kanssa.
Onhan tämä vähän korkealentoista välillä. Lämpimikseni kun kirjoittelen 😉