Arkisto: maaliskuu 2015



Tällä kertaa nimi oli oikeasti enne

30. maaliskuuta, 2015 | Kirjoittaja: Antti Niittyviita
Kommentit: 4

Joskus laitan huoneen ovet kiinni ja vain tuijotan hetken aikaa ulos. Urakoinnin äänet kuuluvat etäämpää ja kaupunki näyttää elävältä. Viimetiistain tuuhea lumisade teki maisevasta lisäksi kovin viehättävän. Pysähdyin ikkunan ääreen vähän pidemmäksi hetkeksi. Riittävän pitkään todistaakseni oikeaa ihmettä.

Toimiston edestä menevän kadun varteen ajeli turkoosin metallivärinen vanhempi Ford Focus. Taskupysäköinnille ei ollut kuin yksi järkevän näköinen paikka, joka ainakin omaan silmääni näytti auttamatta liian pieneltä. Kuski oli kuitenkin toista mieltä.

Rauhallisesti auto lipui vähän ohi kapeasta pysäköintitilasta ja aloitti suorituksen. Ensimmäisen taiton jälkeen Focus pysähtyi ja pirteä, vähän vanhempi rouvashenkilö pisti pään ulos ovesta aivan kuin nuuhkaistakseen ilmaa. Ovi sulkeutui napakasti ja auto peruutti taas metrin. Toinen tarkistus ovesta ja puoli metriä lisää.

Kuudennen kurkistuksen rouva teki enää todistaakseen itsekin taskupysäköinnin, joka meikäläiseltä ja suurimmalta osalta suomalaisia kuskeja muutenkin olisi jäänyt tekemättä.

Ford Focus

Veti hiljaiseksi tällaisen ihmeen äärellä. Oli ihan pakko tarkistaa Fonectalta ajoneuvotiedot, jotta voin kehaista tätä gurua oikein nimeltä:

Ihailen suoritustasi Ritva!

Minusta pysäköinti oli malliksi meille taviksille. Rauhallinen ja määrätietoinen ote kielii yleensä tasapainosta. Se voittaa kenellä on eniten aikaa ahdisteltuna. Ja Ritvallahan sitä oli!

Itseasiassa oli myös takana tulevien autojen etu, että Ritva hoiti homman kotiin heti ensimmäisellä kerralla ilman, että oli kertaakaan tarve palata ottamaan uudestaan vauhtia pysäköintiin.

Tuo tiiviin keskittymisen tulos oli myös hyvä vertailukohta ketterille softaprojekteille. Tulosta voi ihan oikeasti tulla lopulta enemmän, jos uskaltaa vaatia osasuorituksilta pikkuisen vähemmän.

Tämä siis tarkoittaa pienempää onnistumisen eräkokoa. Jokainen sopivan kokoinen, mutta aina hyvin onnistuva osatavoite nimittäin a) tuo lähemmäs oikeaa maalia ja b) motivoi varmasti enemmän työskentelemään tavoitteeseen kuin koheltamisesta seuraava epäonnistuminen ja paluu edelliseen tarkistuspisteeseen.

Lopuksi Ritva kävi – aivan kuin toimituksen laadun viimeistelemiseksi – kurkistamassa sallitun pysäköintiajan ja pyöräytti kiekon kohdalleen.

Olipa kerran ohjelmistotestaaja, joka…

23. maaliskuuta, 2015 | Kirjoittaja: Antti Niittyviita
Kommentit: 2

…oli hyvä bugien metsästäjä ja mainio raporttien kirjoittaja. Hän testasi päivästä toiseen ja aamusta iltaan. Hän tunsi olevansa oikein hyvä työssään. Eräänä päivänä testaajan kollega kuitenkin tuli silmät tuikkien töihin ja oli tulessa.

Kollega kertoi valmennuksesta, joka oli ravistellut vuosikausien tomut hartijoilta. Kollega ymmärsi, mistä aineksista testauksen gurut todella uudestaan syntyvät. Hänestä oli tullut liiketoiminnan Suojelija ja ohjelmistokehittäjien Sankari. Oikea Asiantuntija ja Guru.

kutsun_sinut

Uskallatko ottaa vastuun onnistumisesta? Jos, niin kutsun sinut!

Riittää, että uskallat ensimmäisen askeleen keskinkertaisuudesta kohti pysyvää tasonkorotusta. Ota selvää nyt, mistä alkaa testaajan matka kohti asiantuntemuksen ydintä! Tule Testaaja 3.0 -valmennukseen huhtikuussa!

Kiitos vai syytös. Kas siinä pulma.

16. maaliskuuta, 2015 | Kirjoittaja: Antti Niittyviita
Kommentit: 2

Raimo on sunnuntaisella iltakevälyllä kevätauringon jo laskettua. Hänen tiensä kulkee läheisen Prisman takaa pöyrätietä pitkin sinne, missä kaupungin autokaupat sijaitsevat. Raimo huomaa Porhon autokaupan kohdalla, että portti on tainnut jäädä auki. Uteliaana kaverina hän käy kurkistamassa sisään. Piha on täynnä uudenkarheita ajopelejä ja portin pielessä seisovan Marsun ovetkin ovat jääneet auki. Ei siis muuta kuin uusi auto alle ja menoksi.

Rikoshan siinä tapahtui, kun tilaisuus teki varkaan.

Sama tarina tuli vastaan viimeviikolla monta kertaa. Luin nimittäin joukon artikkeleita Tekesistä ja tietoturva-aukosta. Täytyy tunnustaa, että nyt pikkuisen suututtaa.

Helsinkiläisen it-firman kolme työntekijää olivat törmänneet tietoturva-aukkoon Tekesin järjestelmässä jättäessään oman firmansa hakemusta. Haavoittuvuuden ansiosta kavereiden onnistui ladata itselleen palvelun hakemustietokanta, eli noin 8300 hakemusta. Seuraavana päivänä miehet tekivät löydöksestään ilmoituksen Tekesille, mutta ei auttanut. Poliisi kävi hakemassa ja nyt rikosnimikkeenä on törkeä petos kaikkien kolmen kohdalla.

Kuva Talouselämä -lehdestä.

Minusta on turha selittää, että tämä karmea rötös olisi sama kuin auton varastaminen. Kun testauksen asiantuntija toteaa jonkin olevan pielessä, niin vain tutkimalla on mahdollista selvittää vian vakavuus.

Tietoturva-aukkojen tapauksessa on ensin kokeiltava, mitä sieltä tulee. Pötkö bittejä voi olla täysin joutilasta roskaa tai äärimmäisen arvokkaita yrityssalaisuuksia. On tärkeää tajuta, että softan kanssa asia saattaa selvitä ainoastaan jälkikäteen katsomalla mitä sieltä latautui.

Google muuten kiittää taitavia testaaja jopa sadan tonnin rahapalkinnoilla. Kovimmat sällit saavat poliisitutkinnan sijaan työtarjouksen. Pistää miettimään olisiko suomalaista innovaatiota ja yritystoimintaa edistävä Tekes pystynyt keksimään jotain parempaa ratkaisua tähän tilanteeseen?

Esimerkiksi julkinen kiitos yrityksen ja henkilöiden nimillä olisi saattanut tukea liiketoimintaa paremmin kuin yksikään tuotekehitysavustus. Tietovuodon olisi voinut hoitaa pois päiväjärjestyksestä parilla NDA:lla. Onhan näitä tapoja, kun vaan löysää vähän krakaa ja antaa ideoiden tulla.

Ihan alkuun lienee kuitenkin tärkeintä päättää: Syytös vai kiitos. Kas siinä pulma.

Ravihevosen maailmankuva

16. maaliskuuta, 2015 | Kirjoittaja: Jussi Niittyviita
Kommentit: 1

Ihmisellä on omituinen ja syväänjuurtunut halu takertua menneisyyteen. Menneisyyden ympärille on helppo luoda rutiineja ja pitää niistä takertuvasti kiinni. Se luo ihanan turvallisuuden tunteen, kun ei tarvitse koskaan miettiä mitään uutta ja hommat toimivat omalla painollaan! Vai toimivatko???

Ongelma on, että kun samoja rutiineja toistaa riittävän pitkään, työn tehokkuus alkaa pikkuhiljaa rapistua. Enkä puhu itse tekijän tehokkuudesta, koska maamme on täynnä mahtavia työlleen omistautuneita ihmisiä. Kiitos siitä heille! Puhun työn ja sen tulosten tehokkuudesta. Kun rutiineja toistaa päivästä toiseen, viikosta kolmanteen ja vuodesta viidenteen, tapahtuu eräänlainen ravihevos-efekti.

heppa

Ajosuitsissa on silmälaput, jotka rajoittavat hevosen näköalaa. Jotkin laput peittävät kokonaan näkökentän sivuille ja taakse, ohjaten keskittymään vain ja ainoastaan siihen, mitä on edessä.

Ravihevoselta toivottujen tulosten valossa tästä on varmasti apua, mutta nykyaikaisessa ohjelmistoprojektissa putkinäköinen eteneminen on vähintäänkin vahingollista. Ja kaiken lisäksi: laput silmillä, opitulla tavalla ja urautuneilla toimintatavoilla tuota vahinkoa ei välttämättä edes osaa tunnistaa.

Pysähdy hetkeksi. Arvioi omaa ja ympärillä olevan tiimisi toimintaa. Kyseenalaista vuosikaupalla vallalla olleet käytäntösi ja mullista maailmankuvasi.

Heitän esimerkkinä yhden käytännön tason haasteen: tilastoi viikon ajan raportoimiesi bugien lukumäärä. Jaa ne kahteen kategoriaan: a) tutkivalla testauksella löydettyihin ja b) suoraan testikeissien kautta löydettyihin. Luota omaan fiilikseen siitä, olisiko yksittäinen bugi löytynyt ilman sataan kertaan läpi ajettua testikeissiä. Millaisia tuloksia saatte?

Kannattaako bugi korjata?

10. maaliskuuta, 2015 | Kirjoittaja: Antti Niittyviita

Softabugien luokittelussa on vuosien varrella tullut vastaan vaikka minkälaisia virityksiä. Vakavuus, vaikutus, prioriteetti, riski tai toistuvuus muutamia mainitakseni.

Usein luokittelu on vedetty niin monelle mutkalle, että kukaan ei enää pysy kärryillä. Isoissa projekteissa pidetään tämän aihepiirin innoittamana isoja error palavereita ja on olemassa myös titteli ”error manager”.

Ylivoimaisesti yksinkertaisin luokittelu olisi tietysti kaksijakoinen. Meiltä löytyisivät bugit, jotka tarvitsee korjata ja bugit, joita ei korjata. Mutta mikä on järkevin selkänoja päätöksenteolle? Koska perstuntuma ja hattuvakiot eivät aina riitä, piirsin oheisen kuvan.

Bugien jako

Jokaiselta yritykseltä löytyy tarina, arvot ja aivan oma ajatusmaailmansa. Kun nuo asiat osuvat yksiin yleisön kanssa, niin kauppaa alkaa syntymään.

Jos markkinointi yhdessä viestinnän kanssa on hoidettu hyvin, niin yrityksen koko tunnettuus perustuu ylivoimaiseen lupaukseen ja myyntikin komppaa. Kaikessa tulisi näkyä, miksi juuri tässä on tärkeä yritys ja sillä tärkeä tuote.

Onnistua voi vain, jos ajattelu, viestintä ja toiminta ovat kaikki linjassa. Siksi on olemassa yksi kysymys, joka kiteyttää bugien tärkeyden:

Vaarantaako tämä bugi asiat, joita me edustamme?