Arkisto: joulukuu 2015



Onnistu törkeästi vuonna 2016

23. joulukuuta, 2015 | Kirjoittaja: Antti Niittyviita
Kommentit: 3

Olisitko kiinnostunut, jos lupaisin sinulle joululahjaksi taikatempun, jolla voit esimerkiksi parantaan vastutuskykyäsi, kirkastaa ajatteluasi, vähentää stressihormonien määrää elimistössä, kehittää ongelmanratkaisukykyäsi ja ratkaista erimielisyyksiä työssä tai vapaalla?

Niin. Olisitko? Kiinnostunut siis.

Uskallan väittää tämän toimivan, sillä olen törmännyt viimeaikoina riittävän moneen tutkimustulokseen asiasta. Kamalinta on, että edes omakohtainen kokemukseni kokeilemisesta ei meinannut riittää vakuuttamaan, sillä me ihmiset emme oikein usko kärsivällisen työn tuottamiin tuloksiin. Etenkään, jos se vaatii vähän työpanosta tai uhkaa loukata urautuneita ajatustapojamme.

Googleen vaan, jos ei ego muuten usko! Benefits of journaling.

Menestyvät ja heitä valmentavat ihmiset kertovat yhteen ääneen, että yksi tärkeimmistä tavoista kestävään onnistumiseen on päiväkirja. Siis harjoiteltu tapa tehdä muistiinpanoja. Ja vieläpä mieluummin paperille kuin ruudulle. Se tarkoittaa tärkeimmän työvälineesi virittämistä kohti kovempaa kuntoa.

Vihko auki

Jos et keksi mistä oikeasti aloittaisit, niin kirjoita heti herätessä sängyn vierestä löytyvään vihkoosi yksi kiitos, uuden päiväsi tärkein tavoite ja lopuksi uhmaa kohtaloa kirjoittamalla yksi lause, joka alkaa sanoilla ”minä olen…”.

Nyt ideasta innostuneena ja viimeisen työpäivän villiinnyttämänä lupaan seuraavaa.

Laita minulle sähköpostia otsikolla ”päiväkirja”. Kerro siinä nimesi ja osoitteesi. Minä lähetän sinulle kynän ja kirjan täynnä tyhjiä sivuja. Sitten estradi on sinun. Hyvää Joulua ja tee upea vuosi 2016!

P.S. Näitä riittää 100:lle ensimmäiselle .) Osoite on etunimi @ prove . fi

Läpimurtojen mekaniikka

15. joulukuuta, 2015 | Kirjoittaja: Antti Niittyviita

Meillä ihmisillä on ihmeellinen tapa tavoitella voittoja. Tapamme toivoa, pyytää, visioida, haluta tai jopa rukoilla onnistumisia tahtoo tulla kummallisten adverbien kyljessä. Esimerkiksi helppo ja heti ovat kestosuosikkeja.

Läpimurrot eivät noudata ohjeitamme juuri koskaan. Niille on leimallista tarjota ensin epäonnistumisia. Mieluummin isoissa kuin pienissä kasoissa. Se jos mikä lannistaa tällaisen häpeäherkän kaamoksen kansalaisen.

Tietysti ainoa keino epäonnistua oikeasti on, jos lopettaa. Tai ei yritä ensinkään!

Sitä on vain niin kovin vaikea muistaa, kun ketuttaa.

Kärsivällisyys tarkoittaa sitä, että on valmis vähän kärsimään tavoitteiden eteen. Se tarkoittaa, että on valmis maksamaan hintaa tuloksista etukäteen, turvautumatta pikavippeihin. Investointeja siis.

Läpimurroilla on toinenkin tapa. Ne osaavat yllättää iloisesti. Tarkemmin ottaen noin 10-18 kuukautta juuri eeppisen epäonnistumisen jälkeen. Sinne pääsemiseksi täytyy kuitenkin opetella se yksi voittava tapa, joka voi viedä maaliin asti.

epicfail

Tekeminen tuottaa aina tuloksen. Siksi ryhtymisen taito on ensimmäinen ja tärkein tapa. Ryhtyminen on aina onnistuminen vaikutuksen tuottamisessa. Läpimurrot puolestaan ovat väistämätön seuraus vaihtelevien vaikutusten valjastamisesta oppimiseen.

Mutta miten se testaukseen liittyy? No esimerkiksi niin, että eeppisiin epäonnistumisiin ei ole pakko joka kerta kompastella.

Jos janoat läpimurtoja, rakastu ensin yrityksen ja erehdyksen tanssiin. Aika ja todennäköisyys alkavat tehdä työtä tavoitteesi eteen. Ja sitten se testaus. Testaus on työtä todennäköisyyksien peukaloimiseksi parempaan.

Bittiavaruuden eksoplaneetat

6. joulukuuta, 2015 | Kirjoittaja: Sini Lindfors

Vieraileva kirjoittaja Sini Lindfors on terävä ja tehokas testausasiantuntija, jolle tutkiva testaus on lähellä sydäntä.

Avaruus on iso. Valtava. Samalla tavalla myös testattava sovellus voi olla mittava, varsinkin kun käytettävissä on vain rajalliset resurssit. Etsinnän kohdistaminen ja rajaaminen on siis tärkeää molemmissa. Siihen on pystyttävä. Muuten vain sohii kaukoputkellaan pitkin Linnunrataa ja jo tiedossakin olevat asiat jäävät huomaamatta.

image

Eksoplaneettojen etsintä on helppoa, mutta löytäminen vaikeaa. Sama ilmiöhän pätee testauksessakin. Testaaminen itsessään ei ole mitään avaruustiedettä, mutta bugien tunnistaminen ja muiden vakuuttaminen niistä voi olla yllättävänkin ongelmallista.

Suurin osa eksoplaneetoista on löydetty aivan muilla keinoilla kuin suorilla havainnoilla. Samoin testatessa oire löytyy myös usein ennen itse aiheuttajaa. Tähtien spektrit, ylikulut sekä ihan vain vanha kunnon sattumankauppa kuuluvat eksoplaneettajahtiin. Näitä viimeisiä ei voida toistaa tai ennakoida. Jokainen on varmasti testatessaan törmännyt bugiin joka on jäänyt arvoitukseksi, välähdysbugiksi.

Mitä tehdä eksoplaneetoille ja bugeille jotka vain hetken loistavat kirkkaina? Tähtitieteilijä parat ovat surkeammassa asemassa kuin testaajat, sillä meillä on ainakin vielä toivoa. Mutta miten? Mitä jos nuo välähdysbugit aiheuttavat isompia ongelmia tulevaisuudessa? Onko pakko vain pitkäaikaisseurannalla (näinkin muuten löydetään eksoplaneettoja) pitää ongelmaa silmällä? Tai luovuttaa?

Näihin kysymyksiin ei löydy suoraa vastausta ja tapauskohtaisesti välähdykset täytyy dokumentoida ja jättää sivuun. Ajankohtaisemmat ongelmat kutsuvat testaajaa jonka ei myöskään parane unohtaa resurssien rajallisuutta.

Avaruudessa minua kiehtoo sen mysteerisyys, mutta testauksessa siihen on vaikeampaa suhtautua.

Ollako vaiko eikö olla? Kas siinä välähdysbugi.