Bittiavaruuden eksoplaneetat

Vieraileva kirjoittaja Sini Lindfors on terävä ja tehokas testausasiantuntija, jolle tutkiva testaus on lähellä sydäntä.

Avaruus on iso. Valtava. Samalla tavalla myös testattava sovellus voi olla mittava, varsinkin kun käytettävissä on vain rajalliset resurssit. Etsinnän kohdistaminen ja rajaaminen on siis tärkeää molemmissa. Siihen on pystyttävä. Muuten vain sohii kaukoputkellaan pitkin Linnunrataa ja jo tiedossakin olevat asiat jäävät huomaamatta.

Eksoplaneettojen etsintä on helppoa, mutta löytäminen vaikeaa. Sama ilmiöhän pätee testauksessakin. Testaaminen itsessään ei ole mitään avaruustiedettä, mutta bugien tunnistaminen ja muiden vakuuttaminen niistä voi olla yllättävänkin ongelmallista.

Suurin osa eksoplaneetoista on löydetty aivan muilla keinoilla kuin suorilla havainnoilla. Samoin testatessa oire löytyy myös usein ennen itse aiheuttajaa. Tähtien spektrit, ylikulut sekä ihan vain vanha kunnon sattumankauppa kuuluvat eksoplaneettajahtiin. Näitä viimeisiä ei voida toistaa tai ennakoida. Jokainen on varmasti testatessaan törmännyt bugiin joka on jäänyt arvoitukseksi, välähdysbugiksi.

Mitä tehdä eksoplaneetoille ja bugeille jotka vain hetken loistavat kirkkaina? Tähtitieteilijä parat ovat surkeammassa asemassa kuin testaajat, sillä meillä on ainakin vielä toivoa. Mutta miten? Mitä jos nuo välähdysbugit aiheuttavat isompia ongelmia tulevaisuudessa? Onko pakko vain pitkäaikaisseurannalla (näinkin muuten löydetään eksoplaneettoja) pitää ongelmaa silmällä? Tai luovuttaa?

Näihin kysymyksiin ei löydy suoraa vastausta ja tapauskohtaisesti välähdykset täytyy dokumentoida ja jättää sivuun. Ajankohtaisemmat ongelmat kutsuvat testaajaa jonka ei myöskään parane unohtaa resurssien rajallisuutta.

Avaruudessa minua kiehtoo sen mysteerisyys, mutta testauksessa siihen on vaikeampaa suhtautua.

Ollako vaiko eikö olla? Kas siinä välähdysbugi.