Ninjataidot tekevät testaajan
Yöllä paistettu, uunituore softaversio on pöydällä. Testaaja tekee tunnollisesti työnsä silloin, kun hän istuu omassa karsinassaan suu vaahdossa ja ravaa testitapauksia läpi. Hyvä testaaja tykittää tänäänkin sovitut 100 casea maaliin asti. Hän ei paljon puhu eikä kysele kiusallisia. Sellainen on hyvä testaaja.
Vai onko?
- Todellisuudessa taitava testaaja haastaa aivan ensimmäiseksi softatuotteen konseptin. Häntä kiinnostaa, mistä raha tulee ja miksi? Kuka tämän ensimmäisenä ostaa ja miten? Hän testaa tuotetta jo ensimmäisessä keskustelussaan tuotteen omistajan tai loppuasiakkaan kanssa.
- Seuraavaksi taitava testaaja haastaa tuotteen arkkitehtuurin. Häntä kiinnostaa, paljonko käyttäjiä ensimmäisenä päivänä on odotettavissa ja mitä kuormantasaajaa palvelumme käyttää? Hän testaa tuotetta jo ensimmäisessä keskustelussaan pääarkkitehdin ja kehittäjien kanssa.
- Lopulta testaaja haastaa itse toteutuksen. Häntä ei kiinnosta osoittaa, että tuote toimii kuten on ajateltu. Tosiasiassa häntä kiinnostaa se, mistä tämä tuote ei vielä ole mennyt rikki. Millä tavalla seuraava vakava vika paljastuisi?
Ammattitaidostaan innostunut testaaja kompastuu kuitenkin karmeasti kirmatessaan ihmisten edessä haastamassa konseptia ja arkkitehtuuria.
Kukaan ei halua keskustella tai työskennellä ärsyttävän viisastelijan kanssa. Työ on riittävän haastavaa ilmankin.
Järjen kanssa sillä ei tietenkään ole mitään tekemistä. Hyödyistä huolimatta tunne ohjaa. Siksi todellinen Guru onkin mukava ja viisas kaveri. Hänet otetaan mukaan siksi, että se tuntuu niin hyvältä ajatukselta.
Koko kolmiyhteys on mahdollista laittaa peliin vain masokistien täyttämässä tiimissä tai hyvin hienovaraisesti hiipien.
Konseptin ja arkkitehtuurin haastaminen ovat ninjataitoja, joista ei puhuta, eikä niiden käyttöä edes huomata.
Terppa Antti,
Jälleen timanttista settiä. Toki itse olen pitänyt ninjoja aina hieman kyseenalaisina kavereina, vessassa meitä samuraita kyttäävinä kieroilijoina, jotka unohtavat jopa moraalin, jos tehtävä näin vaatii. Lisäksi kaikki taidot, jotka he omasivat olivat alkujaan samurailta opittuja. Tämä luonnolisesti sen takia, koska moni samurai teki kuutamokeikkaa ninjana. Ninjat eivät saaneet julkisesti harjoittaa taitojaan siinä missä samuraiden treenaamisen siunasivat maaherrat ja jopa valtio. Tästä seurasi valtava epäsuhta taidoissa, mikä taas johti entistä kierompiin keinoihin päämäärien saavuttamiseksi. Yksi kuuluisimmista tarinoista onkin se, kun eräs kuuluisa samurai kohtasi loppunsa vessassa kytänneen ninjan keihääseen: http://jpninfo.com/47201
Toki samuraitkaan eivät olleen ensimmäisiä taidoissa, joita ninjat väittivät omikseen. Siellä historian usvassa ovat mm. yoroi kumiuchi -haarniskapaini, kiinalaisilta opitut jutut, kaikkivoipa kungfu, jne. Yhtä kaikki, kirjoituksessa esittelemäsi taidot ovat mielestäni jotain paljon jalompaa kuin “ninjataidot”. Me olemme uljaita sotureita, emme vessassa kykkiviä kieroilijoita. 😉
Kyseenalaistusta tämäkin, ja pahoittelut siitä. Herkkä aihe mulle. 😉
Hirmukiitos Sami 🙂
Ihmisten välistä yhteistyötä riivaa kaksi vaikeaa asiaa ylitse muiden. Ne ovat ihmisen suhde valtaan sekä ihmisen suhde ylpeyteen. Nuo tekijät ylittävät esimerkiksi perinteet, rahan ja maalaisjärjenkin, kun tulee päätöksenteon hetki.
Tekstissä mainitut kriittisen ajattelun työkalut ovat tietenkin meille testaajille suuri ylpeyden aihe. Kuitenkin usein niiden käyttöarvo on käänteisesti verrannollinen valtaan ja ylpeyteen. Tunnen ihan liikaa testaajia, jotka kolhivat itsensä sosiaalisen verkon näkymättömiin rakenteisiin yhtenään. Ihan suotta. He ovat kantaneet nuita taitoja ylpeyden ja vallan välineenä.
Hienovaraisuus, huomaamattomuus ja sosiaalinen älykkyys ovat työtaitoja, jotka tekevät kyseenalaistamisen työkalusta tappavan tarkan.