Ninjataidot tekevät testaajan

Yöllä paistettu, uunituore softaversio on pöydällä. Testaaja tekee tunnollisesti työnsä silloin, kun hän istuu omassa karsinassaan suu vaahdossa ja ravaa testitapauksia läpi. Hyvä testaaja tykittää tänäänkin sovitut 100 casea maaliin asti. Hän ei paljon puhu eikä kysele kiusallisia. Sellainen on hyvä testaaja.

Vai onko?

1. Todellisuudessa taitava testaaja haastaa aivan ensimmäiseksi softatuotteen konseptin. Häntä kiinnostaa, mistä raha tulee ja miksi? Kuka tämän ensimmäisenä ostaa ja miten? Hän testaa tuotetta jo ensimmäisessä keskustelussaan tuotteen omistajan tai loppuasiakkaan kanssa.
2. Seuraavaksi taitava testaaja haastaa tuotteen arkkitehtuurin. Häntä kiinnostaa, paljonko käyttäjiä ensimmäisenä päivänä on odotettavissa ja mitä kuormantasaajaa palvelumme käyttää? Hän testaa tuotetta jo ensimmäisessä keskustelussaan pääarkkitehdin ja kehittäjien kanssa.
3. Lopulta testaaja haastaa itse toteutuksen. Häntä ei kiinnosta osoittaa, että tuote toimii kuten on ajateltu. Tosiasiassa häntä kiinnostaa se, mistä tämä tuote ei vielä ole mennyt rikki. Millä tavalla seuraava vakava vika paljastuisi?

Ammattitaidostaan innostunut testaaja kompastuu kuitenkin karmeasti kirmatessaan ihmisten edessä haastamassa konseptia ja arkkitehtuuria.

Kukaan ei halua keskustella tai työskennellä ärsyttävän viisastelijan kanssa. Työ on riittävän haastavaa ilmankin.

Järjen kanssa sillä ei tietenkään ole mitään tekemistä. Hyödyistä huolimatta tunne ohjaa. Siksi todellinen Guru onkin mukava ja viisas kaveri. Hänet otetaan mukaan siksi, että se tuntuu niin hyvältä ajatukselta.

Koko kolmiyhteys on mahdollista laittaa peliin vain masokistien täyttämässä tiimissä tai hyvin hienovaraisesti hiipien.

Konseptin ja arkkitehtuurin haastaminen ovat ninjataitoja, joista ei puhuta, eikä niiden käyttöä edes huomata.