Napakymppimatkalle järjestelmätoimittajan kanssa?

Tuttu tunnari ja Janne Kataja. Priceless.

A:n paikalle istuu luotettava, toimintavarma mutta räätälöintiä karttava IT-järjestelmätoimittaja. B:n jakkaralle tulee rinta kaarella kaiken mahdollistava rajapintojen kunkku. C:n toinen nimi on ERP.

Sermin takana jännityksestä hikoaa ostaja-X. Unelmana on liitto, joka olisi pelkkää yläpystyn hyppelyä. Vain riemua onnistumisesta. Ei ensikohtaamisen vaivaantunutta hapuilua tai ujoja katseita. Kuka sellaista haluaa, kun voi hypätä suoraan 2. pesälle?!

Testaaminen ja koekäyttö on työlästä ja kallistakin.

A, B ja C ovat jokainen ammattilaisia alallaan, ja kukin hyviä valintoja heidän kaistallaan kulkeville. Mutta osuuko X:n valinta hänelle parhaaseen vaihtoehtoon? Voiko sitä tietää, ennen kuin yhteiseloa on eletty lounaittein ja peruuttamattoman Napakymppi-matkan verran?

  1. Kanadan valtion palkanmaksujärjestelmän uusiminen 3 miljoonasta 126 miljoonaan.
  2. Kajaanin kaupungin IT-hanke miljoonasta 3,5 miljoonaan.
  3. Oriola: SAP sakkasi, hintalappu tuntematon (ainakin toistaiseksi).

Onko niin, että rajapintaa ja palikkaa alkaa löytyä jo niin paljon, että on mahdotonta saada aikaan liiketoimintaa palveleva paketti? Wiseguy voisi osoitella sormella syyllisiä. Mutta olisiko kuitenkin niin, että vika ei ole IT-hankkeiden tuottajassa eikä edes tilaajassa? Vuosien saatossa järjestelmiin on kelattu kerroksia kerrosten päälle. Kukin toimija tekee parhaansa mahdottomassa tilanteessa.

Ei ole vahinko, että törmään yhä useammin tuotekehitystiimeihin, jotka ovat päättäneet jättää vuosikymmenen painolastin taakseen ja koodata tuotteensa uudestaan. Se on paitsi halvin, myös nopein ratkaisu.

Uuden järjestelmän sovitus ja käyttöönotto vaatii paljon. Se vaatii asiaan vihkiytymistä ja jämäkkää otetta erityisesti ostajalta.

Entä, jos testaaja olisi X:n oljenkorsi matkalla miljonääriksi? 50-50, ja kilauta kaverille 😀