Muistatko Pavlovin koiran?

Pomo heittää pallon Leenalle. ”Muistatko miten tämä ongelma ratkaistiin aiemmin?” Leena muistaa. ”Palastelemalla ongelma näin, ja keskittymällä kokonaisuuteen sekä näihin yksityiskohtiin.”

Vuotta myöhemmin Leena on jo johtaja, ja jakaa muistamaansa ratkaisua eteenpäin uudelle firman ukolle, Jarkolle.

Jarkko saa tietämättään maistiaisen yrityksen kulttuurista. Aamujen karttuessa hän huomaa: iso lafka – iso kääntösäde. Kulttuurin kuuluu pysyä lestissään, luomatta uusia muistijälkiä.

On toki totta, että rutiini ei ole huono asia. Se luo turvallisuutta ja viisaissa käsissä myös laadukkaita tuloksia. Vaarana on kuitenkin pölyn kasautuminen hartioille.

Kokemuksesta voin kertoa, että uusi silmäpari löytää uusia bugeja poikkeuksetta paikoista, missä tottumus on tehnyt jo testaajan työtä. Tuloksellinen testaustyö edellyttää muistista tulvivien ehdollistettujen rutiinien pistämistä päreiksi.

Siksi kysynkin. Olisiko paikallaan sekoittaa toisinaan tiimin dynamiikka? Miten olisi esimerkiksi projektien välinen testaajavaihto tai konferenssi tai koulutus?