Lyhyestä virsi kaunis

Kävin vasta pitkän keskustelun määrittelyn hankaluudesta. Eräässä yrityksessä projektin määrittelyvaihe aiheutti hirveästi vaivaa, sillä se tuntui kestävän joka kerta valtavan pitkään. Pahimmassa tapauksena jopa vuosia. Lopputuloksena kehitettävän ohjelmiston piirteistä oli sivukaupalla etukäteen spekuloitua aineistoa porkattavaksi.

Kukaan ei vain jaksanut lukea määrittelyjä jälkikäteen. Lopulta edes toteutus ei vastannut niitä. Tilanne on oikeastaan ihan tyypillinen isoissa ohjelmistoprojekteissa tai tapoihinsa juurtuneissa organisaatioissa.

Toimenpide-esitys ongelmien korjaamiseksi oli helppo.

Päättäkää ensin mikä on dokumentin maksimipituus. Sopikaa yhdessä, että jokainen dokumentti on korkeintaan kahden A4:sen mittainen. Sitten keskittykää kiteyttämään.

Pöydän toisella puolella tuli hiljaista. “Voiko muka niinkin tehdä?!”. Mielestäni voi. Ja pitääkin.

Minä tuotan helposti sivutolkulla jaarittelevaa ja joutavaa tekstiä. Jos siis tuntuu edes hetken samalta, niin suosittelen palaamaan Mark Twainin sanoihin.

Pyydän anteeksi, sillä minulla ei ollut aikaa kirjoittaa lyhyesti.