Category: Yleinen

Naista pyydettiin edustamaan yritystä alan kongressissa Sveitsissä. Nainen pelästyi ja kauhistui. Enhän minä voi sinne lähteä! En löydä kentältä hotellille ja en saa sanaakaan suustani kongressissa” nainen ajatteli.

Tämä ammattitestaajana työskentelevä nainen sanoi kuitenkin pomolleen: kyllä, aikataulu sopii kalenteriini ja voisin lähteä. Samalla hetkellä nainen katui päätöstään. Mitä tästäkin tulee. Pelkään lentämistä. En löydä perille. Närästykseni pahenee sveitsiläisestä ruuasta. Olen juuri löytänyt rytmin unen kanssa ja en halua pilata untani ja joutua taas unettomuuden kierteeseen.

Nainen keksi syitä toisensa perään, miksi hän voisi vielä perua matkansa: tuli tärkeä projekti hoidettavaksi, jonka aikataulut estävät lähtöni. Mieheni kaipaa tukeani kotona kun on menossa leikkaukseen. Vanha äitini saaattaa sairastua.

Ajatuksissaan nainen uskoi kaikkiin näihin syihin. Hän ei löytänyt lopulta enää yhtäkään syytä, miksi juuri häntä oli pyydetty lähtemään kongressiin. Kaikki ajatukset ajoivat häntä kohti matkan peruuntumista.

Viikkoa ennen matkaa nainen päätti: lähden vaikka pää kainalossa. On minusta kiinni millainen reissusta tulee ja miten yritys hyötyy kongressista. Pystyn tähän ja lähden matkaan. Edelleen naisen mielessä kävivät ajatukset kuten: en pysty lähtemään, uneni häiriintyy. Närästys pahenee. En osaa, en pysty.

Voittava ajatus oli kuitenkin: Lähden vaikka pää kainalossa.

Ajatusten voima tekee sinusta sen ammattilaisen, jonka itsestäsi luot.

Kymmenen vuotta sitten tämä nainen oli alansa ammattilainen, silti epävarmuus vaivasi häntä. Nainen vietti unettomia öitä stressatessaan työstä, pelkäsi epäonnistumista, menettämistä. Naisella oli palava halu menestyä, mutta vahvat pelot estivät toteuttamasta monia asioita, jotka olisivat vieneet häntä kohti menestyksen tietä.

Palavereissa nainen istui useimmiten hiljaa. Kädet hikoilivat ja sydän jyskytti. Testaustulokset hän sai hädin tuskin kerrottua, mutta jos pääsi esittämään koodissa olevia virheitä ja asiantuntijuuttaan, hän kuitenkin sai useimmiten selkeästi kerrottua asiat. Naisella ei ollut käsitystä siitä, että voisi viestiä siten että muut ymmärtäisivät paremmin kuinka koodia voisi parantaa.

Kello oli yksi yöllä. Nainen valvoi sängyssään: miten taas ajauduin tähän. Olisin halunnut kertoa pomolleni kuinka ohjelmistoa kannattaisi parantaa, mutta en uskaltanut. Joku varmasti joku päivä vie paikkani, koska en osaa työtäni. Miksi en saa nukuttua. Nyt kun en nuku, olen huomenna uupunut. Mitä teen, on niin paljon asioita jotka pitäisi saada kuntoon, en tiedä mistä aloittaa. Naisen mieltä vaivasi monet huolet yön pimeinä tunteina.

Tuli aamu. Neljä kuppia kahvia. Energiapilleri. Kyllä tämä tästä, nainen ajatteli tärisevin käsin. Kahvikuppi kaatui lattialle. Nainen pillahti itkuun: Nyt tämä riittää. Otan nyt yhden asian ja laitan sen ensin kuntoon. Ryhdyn huolehtimaan siitä, että nukkuisin paremmin.

Meni kolme viikkoa ja nainen opetteli uutta rytmiä. Klo 21 hän oli hoitanut jo suurimman osan illan toimista. Huolensa hän kirjoitti päiväkirjaan klo 21. Sen jälkeen hän katsoi mukavan elokuvan tai luki kirjaa tai teki tietoisen läsnäolon harjoituksia. Klo 22 sängyssä ja erilaisten unitekniikoiden kautta hän saikin aina vain yhä aiemmin unen päästä kiinni.

Meni kuusi viikkoa ja nainen huomasi, että aamut sujuivat paremmin. Yksi kuppi kahvia ja töihin iloisemmalla mielellä. Ammattilaisena voit valita sen valon, jolla viet viestiäsi eteenpäin.