Prosessioksennuksen maku suussa

Hunaja. Ai että hunaja on ihanata. Teelusikallisessa on yhden mehiläisen koko elämäntyö kesäisillä kukkakedoilla. Hunaja on herkkua teessä, puurossa ja jopa kahvissa. Se auttaa yskään ja voi jopa loiventaa allergiaongelmia.

Voisimme keskustella hunajasta määrättömästi. Sen hyödyistä ja haitoista, koostumuksesta ja suutuntumasta. Voisimme kirjoittaa siitä ja tehdä tv-dokumentin sen synnystä.

Kaikki tuo työ tuntuu kuitenkin tyhjältä siinä vaiheessa, kun koemme hunajan ihan oikeasti. Hunaja -käsitteen merkitys maailmankuvassamme muuttuu pysyvästi, kun koemme sen konkreettisesti ensimmäisen kerran.

Konkreettiset kokemukset maadoittavat käsitteitä maailmassamme. Meillä ihmisillä on kuitenkin yksi iso ongelma. Käytämme varomattomasti käsitteitä, joilla ei ole hahmoa. Ei mitään maadoituspistettä.

Testausprosessi, liiketoimintastrategia, uskonto, raha, rakkaus, jumala, työhyvinvointi tai esimerkiksi kiky. Ne ovat kokoelma käsitteitä ilman mitään mahdollisuutta kokea niitä ja juuri siksi ne ovat niin vaarallisia. Jäämme ajatustemme armoille.

Olen nähnyt aivan liikaa ihmisiä, jotka istuvat strategiatyöpajoissa näytönsäästäjä naamalla. Minusta softaprojekteissa tulisi laatia musta lista kielletyistä käsitteistä. Huomio tulisi poikkeuksetta suunnata sinne, missä puhutaan ihan oikeista töistä ja toimenpiteistä.

Prosessioksennuksella ei ole oikeasti makua. Hiki ja hihojen kääriminen sen sijaan ovat jotain mihin tarttua.