Miten toimit, kun teltassa räjähtää?

Yhdysvaltain joukkojen muonitusteltassa Mosulissa räjähti. Joulu oli ovella ja kesken vilkkaimman lounasajan telttaan oli astellut Irakin turvallisuuspalvelun univormuun sonnustautunut itsemurhapommittaja. Vuosi oli 2004.

Pölyn laskeutuessa pöydän alle sukeltanut kersantti Edward Montoya alkoi nopeasti käydä läpi uhreja ja muutamassa tunnissa joukkojen pieni sairaala tulvi loukkaantuneita. Sisään otettiin kiireellisintä apua tarvitsevat, pieniä haavoja parsittiin käytävällä ja parkkipaikalla odottivat vähemmän vakavasti loukkaantuneet. Hoitoa odotti 88 eriasteisesti ja eri tavoin loukkaantunutta sotilasta ja liittolaista. Miten tehokas järjestäytyminen kaaoksessa on mahdollista?

Toisen maailmansodan aikaan Yhdysvaltain lääkintöhallitus esitteli prosessin, jonka avulla priorisoidaan hoito ja vähennetään miestappioita. ”Triage” oli joukko yksinkertaisia sääntöjä, jotka ohjasivat tekemistä; Onko pulssi alle 120? Onko hengitystiheys yli 10 mutta alle 30? Näiden sääntöjen avulla lääkintähenkilöstö saattoi alle minuutissa tehdä arvion avuntarpeesta ja merkitä loukkaantuneen värikoodilla, joka kertoi hoidon kiireellisyydestä ja tasosta. Vihreällä merkittyjen hoitoa voitiin turvallisesti siirtää, keltaiset olivat kiireellisiä, punaiset ensisijaisia ja mustan merkinnän saaneille tarjottiin enää saattohoitoa.

Kun resurssit ovat rajalliset, muuttuu niiden oikeanlainen kohdistaminen selviytymisen kannalta ratkaisevaksi tekijäksi. Tähän päivään mennessä en ole tavannut kuin yhden softaprojektin, missä resursseja oli saatavilla ilman ylärajaa. Meillä taviksilla kuitenkin budjetti löytyy ja se on usein aika ohut.

Jo valmiiksi tiukassa paikassa on vaikeaa keksiä riittävän yksinkertainen sääntötaulu, josta jokainen voi ammentaa suuntaviivat tulisimmankin toiminnan keskellä. Siksi kysynkin usein, mitkä ovat tiiminne tai organisaationne 3-5 peruspäätöstä tilanteessa, kun resurssit ovat ohuet ja aikaakin oli ehkä eiliseen asti? Jos muuten on vaikeaa päästä alkuun, niin kirjassa Simple Rules, Kathleen Eisenhardt ja Donald Sull kuvaavat, miten näitä yksinkertaisia malleja rakennetaan.