Tekninen velka saa sutimaan solskeessa

Aamulla ketutti. Auto suti solskeessa pihatiellä.

Siinä lapioidessa naapuri vilkutti iloisesti kääntyessään omalta, sulalta pihalta tien päälle.

Ketutti kahta kauheammin. Mutta turhaan. Oma vikahan se.

Lokakuun ensilumista asti olen laiminlyönyt lumitöitä törkeästi. Aurauspenkka ja pihatie näyttävät Lahden mäkimontulta. Kerros kerrokselta kolaamaton ja siksi tiiviiksi tamppaantunut lumikerros pihassa oli hyvä kunnes tuli kevät.

Siihen solskeeseen en halua enää juuttua. Enkä usko, että sinäkään olisit kiljunut onnesta vetisen lumen lapioinnissa.

Olen huomannut, että ohjelmistoprojekteissa on usein karmea kiire. Kiusaus on suuri antaa lumen junttautua ja keskittyä tärkeämmältä tuntuviin tekemisiin. Yllätys on ikävä kun softa pitäisi saada tien päälle ja launchin hetkellä jouduttekin lapiohommiin.

Ehdottaisin, että seuraavassa Scrum-retrossa täräytät tiskiin ehdotuksen: Entä, jos tehtäisiin stabilointisprintti? Uusien piirteiden sijasta keskittyisimme teknisen velan kuittaamiseen. Bugien löytämiseen ja löydettyjen korjaamiseen.

Vältä teknistä velkaa viimeiseen asti. Sen takaisin maksaminen on kallista ja ketuttaa kaikkia osapuolia.