Tag: Suomi

Mun isä täytti viime perjantaina 60 vuotta ja järjesti sen kunniaksi pienet peijaiset. Tapana on luonnollisesti hankkia jonkinlainen lahja päivänsankarille. Äiteen ja velipojan kanssa kuumeisesti mietittiin, että mitähän ostetaan.

Sillähän on jo varastot täynnä kaikkea tarpeellista ja tarpeetonta.

Sitten todettiin, että mökin pihalle voisi asentaa riistakameran, koska siellä on todistettavasti mm. kauriita nähty. Mitähän muuta pihamaalla liikkuu?

Pikaisen googlettelun jälkeen päädyin suomalaisen kaupan verkkosivuille. Sieltä löytyikin budjettiin menevä, Tekniikan Maailman suosittelema, lähettävä riistakamera. Lähettävä tarkoittaa sitä, että kameran ottamia kuvia voi tutkailla vaikkapa kännykällä. Kaupanpäälliseksi luvattiin vielä 8Gb:n muistikortti sekä sadesuoja kameralle.

Hyvältä kuulostaa! Tällä mennään.

Posti toi kuorman perille.

Ihaillen tarkastelin kameran pakkausta. Jämäkän tuntoista kartonkia, Tekniikan Maailman maininta testivoitosta, semmonen kerrassaan kiva hypisteltävä. Lisäksi postipaketista löytyi luvatunlainen 8Gb:n muistikortti. Sitten pääsi samanaikainen itku ja nauru. Paketista löytyi myös sadesuoja, jonka ovh:ksi verkkokauppa kertoi 29,90€.

Jämäkän paketin tuoma laatufilis oli kertalaakista murskana. Paketissa oli mukana neljä mustaa pleksin palasta, jotka ilmeisesti oli pistosahalla muotoiltu sopivan malliseksi. Sahaus oli vinoa eikä sahauksen jälkiä oltu viitsitty viilata pois. Eka fiilis oli, että en hemmetissä maksaisi kolmea kymppiä noista palasista, jos näkisin ne kaupan hyllyllä. Vaikka tavaran sainkin “ilmaiseksi”, jäi kusetettu fiilis. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että sadesuojaa ei olisi kannattanut lähettää ollenkaan. Proven konttorin väki komppasi.

Ilmaisen varjolla softantekijäkään ei voi tarjoilla mitä sattuu. Huonoa ei kukaan halua käyttää, vaikka se ei mitään maksaisikaan.

Oulusta lähtöisin oleva konditoria Katri Antell omaa yli satavuotisen historian. Ensimmäisen kahvilan avajaisissa vuonna 1899 tarjoiltiin kuuluisaa omenahyvekakkua 25 pennillä

Niin paljon kuin ilikiää syyä!

Kun talvisodan alkaessa rintamalle lähtevät oululaismiehet nousivat junaan, Katri Antellin leipojat ja tarjoilijat kiiruhtivat asemalle. Kyllähän miehille pullaa tuli viedä matkaevääksi.

Nämä ja muut vastaavat välähdykset Antellin tarinasta alkavat luoda kuvaa yrityksen arvomaailmasta. Kokonaiskuvaa siitä, mitä Antell on rakentanut koko historiansa.

Vastaavalla tavalla ohjelmistotuotteiden kehityksessä määrittelyt edustavat vain välähdyksiä kokonaiskuvasta. Kuitenkin aivan liian usein kokonaiskuva tallautuu prosessi- ja dokumenttitaakan alle.

Huolehdi, että projektisi jokainen jäsen ymmärtää välähdysten ja totuuden eron.

Sinä Testaaja! Juuri sinä!

Olet tärkeä. Tämä perustavaa laatua oleva ajatus juontaa juurensa yksinkertaiseen, mutta hyvin poliittiseen kysymykseen, minkä kanssa jokainen testaaja on päivittäin tekemisissä. Mikä on bugi? Tutkivan testauksen innovaattorin James Bachin sanojen mukaan:

If there’s a thing that bugs you, then it’s a bug.

Tämä on järisyttävä fakta! Tähän lauseeseen ruumiillistuu se, mistä testauksessa on todella kysymys. Tehtäväsi on kertoa julki ne asiat, jotka sinua häiritsevät testaamassasi tuotteessa juuri tällä hetkellä, riippumatta kehitystyön vaiheesta. Hyppää jäykkien prosessien ja perinteiden luoman kuilun yli muiden tontille kertomaan, mitä sinulle kuuluu!

Suomen kielellä sanottuna: älä säilö ajatuksiasi sisäiseen sarkofagiisi vaan käy avointa keskustelua ympäristösi sidosryhmien kanssa. Näitä ovat esimerkiksi devaajat, managerit ja asiakkaat. Kun puhutaan tuotteen onnistumisesta, sinä olet heidän paras kaverinsa. Saat palkintosi ja eteenpäin ajavan voimasi ajatustesi esittämisestä! Kun seuraavan kerran kysyt itseltäsi…

• Saakohan tällaista bugia raportoida?
• Onkohan tämä validi ongelma?
• Korjataankohan tätä edes?

…tee siitä tiketti! Tai vähintäänkin tee sen verran työsi arvokkaiden tulosten eteen, että avaat keskustelun yllämainittujen sidosryhmien kanssa aiheesta. Koska jos ikinä päädyt näitä kysymyksiä miettimään, kyseessä on varmasti bugi. Luota itseesi, omaan fiilikseesi ja ammattitaitoosi.

Kun luotat itseesi, muutkin luottavat sinuun. Keskinäisen luottamuksen vallitessa voit todella kantaa oman kortesi kekoon yhteisen hyvän puolesta.

Heräsin aamuun, että on aivan kummallinen olo. Sellainen, että on ihan pakko lausua pari kiitosta. Prove nimittäin aloitti kymmenennen (10v) vuotensa tammikuussa.

Ihan järjetön kiitos kuuluu kaikille ihmisille, ketkä ovat olleet tai yhä ovat tämän veneen kyydissä. Lasse Määttä ja Antti Ojala: Ilman teitä koko Provea ei olisi. Kiitos ihanat!

Kiitos kaikille teille, jotka olette luottaneet ammattitaitoomme testausguruina vuosien varrella. Lupaamme olla luottamuksenne arvoisia jatkossakin!

Sitten tulevat kaikki ne, ketkä ovat ottaneet huolia harteiltamme. Auttaneet asioissa, joita emme yksin olisi osanneet tai ehtineet hoitaa:

1. Valokki Design. Ilman sinua emme olisi voineet keskittyä tärkeimpään. Kiitos Heidi!
2. Trainers’ House. Saatte meidät urakoimaan enemmän menestyksen eteen. Kiitos Marko & tiimi!
3. Verkkoasema. Proven koko ilme on teidän tekosianne. No huhhuh! Kiitos Tiina, Juri & tiimi!
4. Y-Tili. Ilman teitä ei yksikään tilinpäätöksemme olisi valmistunut. Kiitos Katri ja Merja!
5. Jari Parantainen. Et suostunut myymään meille tuotteistuspalvelua, joten hoidimme homman itse. Kiitos!
6. Elisa. You keep us connected! 24/7. Kiitos Simo!
7. Nordea. Pankkipalvelunne on ollut vertaansa vailla vuodesta toiseen. Kiitos Kirsti!
8. Mehiläinen. Hoidatte meitä, jos olemme pipinä. Kiitos Hannele ja Päivi!
9. Novia. Autoitte meitä ensimmäisen testaaja 3.0 koulutuksen järjestelyssä. Kiitos Lippo & tiimi!
10. ePressi. Pakotitte ajattelemaan viestintää uudella tavalla. Kiitos Joonatan & Juhani!
11. eTasku. Ratkaisitte toimarin kuittisotkut yhdellä appsilla! Kiitos Tommi!
12. Marianne. Kiitos, että pidät huolta toimistomme viihtyvyydestä!
13. Stronghold. Puolita vitutus ja tuplaa tulokset. Mikä lupaus 😀 Kiitos Jari!

Kiitokset olisin voinut lausua lisäksi esimerkiksi F-Solutionsille hostingista, DNA:lle verkkoyhteyksistä, If:lle vakuutuksista tai esimerkiksi Varmalle eläkeyhtiönä olemisesta. Harmi vain, että teidän palvelunne on jäänyt kovin kasvottomaksi. En osaa nimetä teiltä ketään, vaikka autattekin meitä päivittän.

Kiitosten lista kasvaa kasvamistaan yhdessä Proven kanssa. Veikkaisin, että kasvu johtuu joskus takavuosina kuulemastani loitsusta. Yhdestä lauseesta, jota en pitänyt aluksi oikein minään. Vähä vähältä tuo lause on kuitenkin muovannut todellisuudesta aivan toisenlaisen.

Kaikessa yksinkertaisuudessaan se kiteyttää ihmisten suhteen omaan rajallisuuteen ja toisiin ihmisiin:

Ihan oikeasti: Älä yritä mitään arvokasta yksin!

Joskus laitan huoneen ovet kiinni ja vain tuijotan hetken aikaa ulos. Urakoinnin äänet kuuluvat etäämpää ja kaupunki näyttää elävältä. Viimetiistain tuuhea lumisade teki maisevasta lisäksi kovin viehättävän. Pysähdyin ikkunan ääreen vähän pidemmäksi hetkeksi. Riittävän pitkään todistaakseni oikeaa ihmettä.

Toimiston edestä menevän kadun varteen ajeli turkoosin metallivärinen vanhempi Ford Focus. Taskupysäköinnille ei ollut kuin yksi järkevän näköinen paikka, joka ainakin omaan silmääni näytti auttamatta liian pieneltä. Kuski oli kuitenkin toista mieltä.

Rauhallisesti auto lipui vähän ohi kapeasta pysäköintitilasta ja aloitti suorituksen. Ensimmäisen taiton jälkeen Focus pysähtyi ja pirteä, vähän vanhempi rouvashenkilö pisti pään ulos ovesta aivan kuin nuuhkaistakseen ilmaa. Ovi sulkeutui napakasti ja auto peruutti taas metrin. Toinen tarkistus ovesta ja puoli metriä lisää.

Kuudennen kurkistuksen rouva teki enää todistaakseen itsekin taskupysäköinnin, joka meikäläiseltä ja suurimmalta osalta suomalaisia kuskeja muutenkin olisi jäänyt tekemättä.

Veti hiljaiseksi tällaisen ihmeen äärellä. Oli ihan pakko tarkistaa Fonectalta ajoneuvotiedot, jotta voin kehaista tätä gurua oikein nimeltä:

Ihailen suoritustasi Ritva!

Minusta pysäköinti oli malliksi meille taviksille. Rauhallinen ja määrätietoinen ote kielii yleensä tasapainosta. Se voittaa kenellä on eniten aikaa ahdisteltuna. Ja Ritvallahan sitä oli!

Itseasiassa oli myös takana tulevien autojen etu, että Ritva hoiti homman kotiin heti ensimmäisellä kerralla ilman, että oli kertaakaan tarve palata ottamaan uudestaan vauhtia pysäköintiin.

Tuo tiiviin keskittymisen tulos oli myös hyvä vertailukohta ketterille softaprojekteille. Tulosta voi ihan oikeasti tulla lopulta enemmän, jos uskaltaa vaatia osasuorituksilta pikkuisen vähemmän.

Tämä siis tarkoittaa pienempää onnistumisen eräkokoa. Jokainen sopivan kokoinen, mutta aina hyvin onnistuva osatavoite nimittäin a) tuo lähemmäs oikeaa maalia ja b) motivoi varmasti enemmän työskentelemään tavoitteeseen kuin koheltamisesta seuraava epäonnistuminen ja paluu edelliseen tarkistuspisteeseen.

Lopuksi Ritva kävi – aivan kuin toimituksen laadun viimeistelemiseksi – kurkistamassa sallitun pysäköintiajan ja pyöräytti kiekon kohdalleen.

…oli hyvä bugien metsästäjä ja mainio raporttien kirjoittaja. Hän testasi päivästä toiseen ja aamusta iltaan. Hän tunsi olevansa oikein hyvä työssään. Eräänä päivänä testaajan kollega kuitenkin tuli silmät tuikkien töihin ja oli tulessa.

Kollega kertoi valmennuksesta, joka oli ravistellut vuosikausien tomut hartijoilta. Kollega ymmärsi, mistä aineksista testauksen gurut todella uudestaan syntyvät. Hänestä oli tullut liiketoiminnan Suojelija ja ohjelmistokehittäjien Sankari. Oikea Asiantuntija ja Guru.

Uskallatko ottaa vastuun onnistumisesta? Jos, niin kutsun sinut!

Riittää, että uskallat ensimmäisen askeleen keskinkertaisuudesta kohti pysyvää tasonkorotusta. Ota selvää nyt, mistä alkaa testaajan matka kohti asiantuntemuksen ydintä! Tule Testaaja 3.0 -valmennukseen huhtikuussa!

Raimo on sunnuntaisella iltakevälyllä kevätauringon jo laskettua. Hänen tiensä kulkee läheisen Prisman takaa pöyrätietä pitkin sinne, missä kaupungin autokaupat sijaitsevat. Raimo huomaa Porhon autokaupan kohdalla, että portti on tainnut jäädä auki. Uteliaana kaverina hän käy kurkistamassa sisään. Piha on täynnä uudenkarheita ajopelejä ja portin pielessä seisovan Marsun ovetkin ovat jääneet auki. Ei siis muuta kuin uusi auto alle ja menoksi.

Rikoshan siinä tapahtui, kun tilaisuus teki varkaan.

Sama tarina tuli vastaan viimeviikolla monta kertaa. Luin nimittäin joukon artikkeleita Tekesistä ja tietoturva-aukosta. Täytyy tunnustaa, että nyt pikkuisen suututtaa.

Helsinkiläisen it-firman kolme työntekijää olivat törmänneet tietoturva-aukkoon Tekesin järjestelmässä jättäessään oman firmansa hakemusta. Haavoittuvuuden ansiosta kavereiden onnistui ladata itselleen palvelun hakemustietokanta, eli noin 8300 hakemusta. Seuraavana päivänä miehet tekivät löydöksestään ilmoituksen Tekesille, mutta ei auttanut. Poliisi kävi hakemassa ja nyt rikosnimikkeenä on törkeä petos kaikkien kolmen kohdalla.

Minusta on turha selittää, että tämä karmea rötös olisi sama kuin auton varastaminen. Kun testauksen asiantuntija toteaa jonkin olevan pielessä, niin vain tutkimalla on mahdollista selvittää vian vakavuus.

Tietoturva-aukkojen tapauksessa on ensin kokeiltava, mitä sieltä tulee. Pötkö bittejä voi olla täysin joutilasta roskaa tai äärimmäisen arvokkaita yrityssalaisuuksia. On tärkeää tajuta, että softan kanssa asia saattaa selvitä ainoastaan jälkikäteen katsomalla mitä sieltä latautui.

Google muuten kiittää taitavia testaaja jopa sadan tonnin rahapalkinnoilla. Kovimmat sällit saavat poliisitutkinnan sijaan työtarjouksen. Pistää miettimään olisiko suomalaista innovaatiota ja yritystoimintaa edistävä Tekes pystynyt keksimään jotain parempaa ratkaisua tähän tilanteeseen?

Esimerkiksi julkinen kiitos yrityksen ja henkilöiden nimillä olisi saattanut tukea liiketoimintaa paremmin kuin yksikään tuotekehitysavustus. Tietovuodon olisi voinut hoitaa pois päiväjärjestyksestä parilla NDA:lla. Onhan näitä tapoja, kun vaan löysää vähän krakaa ja antaa ideoiden tulla.

Ihan alkuun lienee kuitenkin tärkeintä päättää: Syytös vai kiitos. Kas siinä pulma.

Ihmisellä on omituinen ja syväänjuurtunut halu takertua menneisyyteen. Menneisyyden ympärille on helppo luoda rutiineja ja pitää niistä takertuvasti kiinni. Se luo ihanan turvallisuuden tunteen, kun ei tarvitse koskaan miettiä mitään uutta ja hommat toimivat omalla painollaan! Vai toimivatko???

Ongelma on, että kun samoja rutiineja toistaa riittävän pitkään, työn tehokkuus alkaa pikkuhiljaa rapistua. Enkä puhu itse tekijän tehokkuudesta, koska maamme on täynnä mahtavia työlleen omistautuneita ihmisiä. Kiitos siitä heille! Puhun työn ja sen tulosten tehokkuudesta. Kun rutiineja toistaa päivästä toiseen, viikosta kolmanteen ja vuodesta viidenteen, tapahtuu eräänlainen ravihevos-efekti.

Ajosuitsissa on silmälaput, jotka rajoittavat hevosen näköalaa. Jotkin laput peittävät kokonaan näkökentän sivuille ja taakse, ohjaten keskittymään vain ja ainoastaan siihen, mitä on edessä.

Ravihevoselta toivottujen tulosten valossa tästä on varmasti apua, mutta nykyaikaisessa ohjelmistoprojektissa putkinäköinen eteneminen on vähintäänkin vahingollista. Ja kaiken lisäksi: laput silmillä, opitulla tavalla ja urautuneilla toimintatavoilla tuota vahinkoa ei välttämättä edes osaa tunnistaa.

Pysähdy hetkeksi. Arvioi omaa ja ympärillä olevan tiimisi toimintaa. Kyseenalaista vuosikaupalla vallalla olleet käytäntösi ja mullista maailmankuvasi.

Heitän esimerkkinä yhden käytännön tason haasteen: tilastoi viikon ajan raportoimiesi bugien lukumäärä. Jaa ne kahteen kategoriaan: a) tutkivalla testauksella löydettyihin ja b) suoraan testikeissien kautta löydettyihin. Luota omaan fiilikseen siitä, olisiko yksittäinen bugi löytynyt ilman sataan kertaan läpi ajettua testikeissiä. Millaisia tuloksia saatte?

Softabugien luokittelussa on vuosien varrella tullut vastaan vaikka minkälaisia virityksiä. Vakavuus, vaikutus, prioriteetti, riski tai toistuvuus muutamia mainitakseni.

Usein luokittelu on vedetty niin monelle mutkalle, että kukaan ei enää pysy kärryillä. Isoissa projekteissa pidetään tämän aihepiirin innoittamana isoja error palavereita ja on olemassa myös titteli “error manager”.

Ylivoimaisesti yksinkertaisin luokittelu olisi tietysti kaksijakoinen. Meiltä löytyisivät bugit, jotka tarvitsee korjata ja bugit, joita ei korjata. Mutta mikä on järkevin selkänoja päätöksenteolle? Koska perstuntuma ja hattuvakiot eivät aina riitä, piirsin oheisen kuvan.

Jokaiselta yritykseltä löytyy tarina, arvot ja aivan oma ajatusmaailmansa. Kun nuo asiat osuvat yksiin yleisön kanssa, niin kauppaa alkaa syntymään.

Jos markkinointi yhdessä viestinnän kanssa on hoidettu hyvin, niin yrityksen koko tunnettuus perustuu ylivoimaiseen lupaukseen ja myyntikin komppaa. Kaikessa tulisi näkyä, miksi juuri tässä on tärkeä yritys ja sillä tärkeä tuote.

Onnistua voi vain, jos ajattelu, viestintä ja toiminta ovat kaikki linjassa. Siksi on olemassa yksi kysymys, joka kiteyttää bugien tärkeyden:

Vaarantaako tämä bugi asiat, joita me edustamme?

Formuloita on tullut katsottua pikkupojasta asti. Kai nyt, kun sunnuntaisin oli iskän viikonlopun kohokohta. F1 -osakilpailu milloin missäkin. Silloin linnoittauduttiin sohvalle ja joskus oli kai poppareitakin tarjolla. Tutuksi ovat tulleet Rosbergit, Häkkiset, Lehdot, Räikköset ja Kovalaiset mitä nyt äkkiseltään mieleen tulee. Niin ja Schumi!

Sarjan puolustava mestari nyt on Lewis Hamilton. Hamiltonilta löytyvät kaikki menestyksen avaimet. Yliluonnolliset ajotaidot, aivan huippuunsa viritetty ajoneuvo ja tietysti yksi F1 maailman tarkimmista ja tehokkaimmista tiimeistä.

Mutta mitäpä luulette. Tulisiko maailmanluokan tuloksia, mikäli miehelle antaisi alle Lada Samaran seuraavaan osakilpailuun?

Melko varmasti jännitysnäytelmästä tulisi surkuhupaisa sunnuntaiajelu.

Testausgurujen…. Niin. Tai oikeastaan kaikkien asiantuntijoiden tärkein työväline – ne ylivertaiset ajotaidot – asuvat pään sisällä. Mutta miten on ajoneuvon laita? Mielihän majailee pääasiassa kehon sisällä. Jos kroppa prakaa, niin oivalluksetkin tulevat hitaammin ja harvemmin. Väitän, että ylivertainen asiantuntija on kolmen komponentin summa.

1. Henkinen kapasiteetti – Ajotaidot
2. Fyysinen kapasiteetti – Ajoneuvo
3. Sosiaalinen kapasiteetti – Varikkotiimi

Horjumaton rakennelma ei synny viilaamalla valmiiksi vahvoja osia entisestään. Homma hoidetaan vahvistamalla kulloinkin heikointa lenkkiä!

Mitä mainituista sinun siis tulisi seuraavaksi treenata?