Koomikoitako testausseminaarissa?
Tieturin Testaus 2013 -tapahtuma oli menestys. Lukijamme Laura Selonen teki Antin puheenvuorosta tärkeitä huomioita ja halusi vierailla blogin kirjoittajana. Laura kirjoittaa myös omaa blogiaan osoitteessa qaljs.blogspot.fi.
Antti Niittyviita toi Testaus 2013 seminaarin puheenvuorossaan esille näkemyksen, että testaajalta tulee löytyä stand-up koomikon taipumusta ja puhua liiketoimintaihmisten kanssa sujuvalla ja charmikkaalla tavalla. No, kaikki meistä eivät siihen tietenkään kykene, syystä tai toisesta. Varsinkin, jos kyseessä on tarpeeksi iso pomo, jolla ei välttämättä ole aikaa kuunnella, jos ei pointti tule esille tarpeeksi nopeasti ja ytimekkäästi.
Mikä siis avuksi, jos ei omaa sujuvaa supliikkia liiketoimintaihmisten kielellä ja samaistuu niihin onnettomiin, jotka ovat hakeutuneet tekniikan pariin siksi, että heistä on luontevampaa jutella koneille kuin ihmisille?
Yksi vaihtoehto on puhua testiraporteilla. Samassa tilaisuudessa ensimmäisenä puhunut Mark Fewster puhui riskipohjaisesta raportoinnista ja hänen puheenvuoronsa herättämät ajatukset inspiroivat minut vastaamaan Antille ja väittämään, että testaajan ei ole pakko olla koomikko, jos se ei tunnu luontevalta. Raportit voivat puhua sen heikommalla supliikilla varustetun kovan luokan ammattilaisen puolesta. Kysyn mielelläni pomolta, mitä hän odottaa testauksen raportoinnilta.
Monet tuotepäälliköt eivät itsekään tiedä mitä odottaa, ja silloin joutuu kertomaan mitä testaus voi raportoida. Sen normaalin “näin monta testiä on ajettu ja näin monta bugia on löydetty” -tyyppisen raportoinnin sijaan voi puhua ominaisuuksista jotka on testattu ja toimiviksi todettu vastaan ne ominaisuudet, joita ei ole syystä tai toisesta testattu. Vaihtoehtoisesti voi puhua riskeistä jotka on pystytty testauksella minimoimaan vastaan ne riskit jotka on todettu toteutuviksi (löytyneiden, korjaamattomien bugien muodossa), tai joista ei tiedetä (koska ei ole testattu).
Haastankin nyt testipäälliköt kirjoittamaan testiraportteihinsa “executive summaryn” jossa kerrotaan liiketoimintapäällikölle lyhyesti ja ytimekkäästi missä nyt ollaan menossa tuotteen laadun arvioinnissa.
Me testaajat tiedämme kuinka tärkeää ja hedelmällistä on käyttää testausmenetelmiä jotka eroavat toisistaan. Tutkivatestaus usein on juuri tällainen eli tuottaa erin tuloksen joka kerta. Lopputulos on se, että saamme kasaan mahdollisimman suuren määrän bugeja laajalta alueelta. Samanlaisuuteen ei ole varaa eikä se ole mielekästä.
Testaajien kanssa tilanne on täsmälleen sama. Paikkansa on testaajille jotka kirjoittavat blogia, esiintyvät kuin stand-up koomikot, puhuvat testauksen puolesta. Tämän kaiken lisäksi tarvitsemme niitä testaajia jotka tekevät sitä varsinaista hardcore-testaustyötä. On hyvä pitää mielessä se, että niin tärkeää kuin testauksen puolesta puhuminen ja esiintyminen on, niin aina kun testaaja on esiintymässä, niin hän ei ole testaamassa.
Jokaiselle on paikkansa ja lisää tarvitaan!
Minun unelmatestitiimissä on yksi tai kaksi koomikkoa jotka pitävät huolen siitä, että informaatio liikkuu ja testauksesta puhutaan. Minä itse lukeudun tähän koomikkojen sarjaan. Tämän lisäksi ottaisin mukaan yhden bloggaavan tutkivantestaajan. 10-hengen dreamtiimistä loput seitsemän paikkaa täyttäisin näillä hardcore-testaajilla jotka eivät turhia höpöttele vaan löytävät ne bugit ja raportoivat ne huippulaatuisesti – joka päivä. Tämä on minun testauksen tykkitiimi.
Ammattitestaaja: Siinäpäs on oivallisesti kiteytetty ajatus siitä, että testaajillakin voi olla täysin erilaisia rooleja.