Eeppisten voittojen äärellä
10.000 tuntia pelaamista. Kuka sellaista jaksaisi? Sehän tarkoittaa täysipäiväistä työtä kuuden vuoden ajan. Kuitenkin jo tavallinen tämän päivän 21 vuotias on tuon rajapyykin saavuttanut. Vertailukohtana todettakoon, että esimerkiksi Amerikkalainen koulujärjestelmä istuttaa nuorisoa koulun penkillä yhteensä 10.081 tuntia. Siis saman verran!
Malcolm Gladwell kirjoitti taannoin nyrkkisäännön tästäkin aiheesta. Gladwellin mukaan guruksi tuleminen vaatii noin 10.000 tuntia työtä oman alan parissa. Siksipä herääkin kysymys, missä tämä kaveri on guru ja miksi?
Kuvan kasvoilla näkyy aavistus pelonsekaista jännitystä, mutta samalla kiihkeää keskittymistä jonkin hyvin vaikean ongelman ratkaisemiseksi. Toinen pelaaja voi tunnistaa henkilön tunnetilasta vielä herkempiäkin sävyjä. Henkilön silmiltä ja suun asennosta kuvastuu selvästi optimistista toiveikkuutta. Lisäksi ilme on aavistuksen yllättynyt.
Kyseessä on pelaaja, joka on eeppisen voiton äärellä. Hän on saavuttamaisillaan jotain juuri ja juuri mahdottoman rajamailla olevaa suuremmoista voittoa. Hurja keskittyminen ja työskentely palkitaan tuolla hetkellä. Eeppisten voittojen äärellä työskentelevä pelaaja on poikkeuksetta ihannetyöntekijä:
- Häikäisevän tehokas ongelmanratkaisija
- Äärimmäisen sosiaalinen tiimipelaaja
- Innokas ja proaktiivinen ammattilainen
- Suuremmoisen tarkoituksen ajama
Tämä tarkoittaa sitä, että juuri tuon kaltaisen ilmeen haluaisin nähdä myös yhä useamman testaajan kasvoilla. Mielellään vielä villien tuuletusten saattelemana. Testaajan työn eeppinen voitto ovat bugit, joita me kutsumme kuitenkin tylsästi nimellä show stopper.
Päivittäinen testaustyö on pelitermeillä sanottuna hemmetin tylsää putkijuoksua. Se on kovin usein regressiotestien ja testitapausten harmaaksi sävyttämä maailma, jossa eeppiset voitot ovat juuri ja juuri sormien ulottumattomista. Ei motivoi ihan hirveästi.
Miksi eeppisen bugin metsästys sinun projektissasi on ulottumattomissa? Mikä estää sinua lähtemästä metsälle? Raivaamalla esteet yksi kerrallaan, parannat varmasti myös testaustyönne tuloksia.
Suosittelemme myös:
Oivalluksellakin on hintansa
Jos kysymys ei ole uskomattomasta munkista, mäihästä tai tuurista, niin onnistumisilla on aina hintansa. Hinta on mahdollista maksaa etukäteen ja...
Mielenterveys on työtäni
Hämmästynyt katse seuraa lähes poikkeuksetta kun vastaan siihen yhteen kysymykseen. Mitäs sinä teet Antti? Tai mitäs tuo teidän yritys...
Hyvällä pelillä ja hyvällä testauksella on yksi pienen pieni ero. Pelissä sieltä kaukaa pimeydestä ja hämäryydestä pitää löytyä ratkaisu ja tie onneen. Mutta hyvässä softassa se pienen pienikin bugi pitää olla löytymättä. Sitä ei saa olla eli kun edes kovalla kaivamisella ei löydy mitään, niin tuote on ok.
Testaamisen tarkoitus ei ole bugien löytäminen vaan varmistaminen ettei kukaan muukaan niitä löydä. Eli jos niityä ei ole, niin eihän niitä löydykkään.
Testaamisen tarkoitus on kaivaa niin syvälle että pettyy kun aarretta ei löydy. Ja silloin pettymys muuttuu iloksi, onnistuimme luomaan jotai jota ei saa rikki.
Testaustyön tulos on silloin hyvä, kun testaus tuottaa kaivajalle pettymyksen eli eeppistä ja tyydytystä tuottavaa bugia ei löydy 🙂
Minä olen pelaaja ja 10 000 tuntia on mennyt varmasti minulla rikki kerran tai kaksi.
Karin kommentti on hyvä ja se on sananparsittu nerokkaasti.
”Testaamisen tarkoitus ei ole bugien löytäminen vaan varmistaminen ettei kukaan muukaan niitä löydä.”
Voi testauksen todellakin määrittää näin. Tosin käytännössä ennen kuin määritelmän mukaisessa lopputulemassa ollaan, ollaan etsitty ja löydetty huikeita määriä bugeja. Todellakin testausmaailman pelinhenki on se, että joku ne bugit löytää aina – joko testauksen ammattilainen tai sitten se asiakas. Kumpi menettely on edullisempi?
Itselläni on sellainen määritelmä bugittomuudesta, että jos testitiimini ilmoittaa minulle, että bugeja ei löydy, niin tiedän saman tien että nyt on testauksessa vikaa. Tarkistan testausmenettelyt ja ohjaan tiimiä katsomaan softaa uudesta perspektiivistä. Tämän jälkeen annan softan vielä koekäyttäjäryhmälle ja jos hekin sanovat samaa, että ei löydy bugeja niin vasta sitten uskon että bugiton se on.
12-vuoden testauksen jälkeen näin ei ole käynyt minulle kertaakaan eikä ole ollut edes lähellä. Valmiissa tuotteessa on aina läjäpäin bugeja ja minun kokemukseni mukaan kyse on lähinnä siitä, että tiedämmekö me mitä bugeja siellä on vai ovatko bugit piilossa. Bugi jota ei ole dokumentoitu on moninverroin hankalampi kuin se bugi mikä me tunnetaan. Tuntematon bugi yleensä hyppää naamalle juuri silloin kuin sitä vähiten kaipaisi kuten kesken ensiesittelyn.