Tällä kertaa nimi oli oikeasti enne
Joskus laitan huoneen ovet kiinni ja vain tuijotan hetken aikaa ulos. Urakoinnin äänet kuuluvat etäämpää ja kaupunki näyttää elävältä. Viimetiistain tuuhea lumisade teki maisevasta lisäksi kovin viehättävän. Pysähdyin ikkunan ääreen vähän pidemmäksi hetkeksi. Riittävän pitkään todistaakseni oikeaa ihmettä.
Toimiston edestä menevän kadun varteen ajeli turkoosin metallivärinen vanhempi Ford Focus. Taskupysäköinnille ei ollut kuin yksi järkevän näköinen paikka, joka ainakin omaan silmääni näytti auttamatta liian pieneltä. Kuski oli kuitenkin toista mieltä.
Rauhallisesti auto lipui vähän ohi kapeasta pysäköintitilasta ja aloitti suorituksen. Ensimmäisen taiton jälkeen Focus pysähtyi ja pirteä, vähän vanhempi rouvashenkilö pisti pään ulos ovesta aivan kuin nuuhkaistakseen ilmaa. Ovi sulkeutui napakasti ja auto peruutti taas metrin. Toinen tarkistus ovesta ja puoli metriä lisää.
Kuudennen kurkistuksen rouva teki enää todistaakseen itsekin taskupysäköinnin, joka meikäläiseltä ja suurimmalta osalta suomalaisia kuskeja muutenkin olisi jäänyt tekemättä.
Veti hiljaiseksi tällaisen ihmeen äärellä. Oli ihan pakko tarkistaa Fonectalta ajoneuvotiedot, jotta voin kehaista tätä gurua oikein nimeltä:
Ihailen suoritustasi Ritva!
Minusta pysäköinti oli malliksi meille taviksille. Rauhallinen ja määrätietoinen ote kielii yleensä tasapainosta. Se voittaa kenellä on eniten aikaa ahdisteltuna. Ja Ritvallahan sitä oli!
Itseasiassa oli myös takana tulevien autojen etu, että Ritva hoiti homman kotiin heti ensimmäisellä kerralla ilman, että oli kertaakaan tarve palata ottamaan uudestaan vauhtia pysäköintiin.
Tuo tiiviin keskittymisen tulos oli myös hyvä vertailukohta ketterille softaprojekteille. Tulosta voi ihan oikeasti tulla lopulta enemmän, jos uskaltaa vaatia osasuorituksilta pikkuisen vähemmän.
Tämä siis tarkoittaa pienempää onnistumisen eräkokoa. Jokainen sopivan kokoinen, mutta aina hyvin onnistuva osatavoite nimittäin a) tuo lähemmäs oikeaa maalia ja b) motivoi varmasti enemmän työskentelemään tavoitteeseen kuin koheltamisesta seuraava epäonnistuminen ja paluu edelliseen tarkistuspisteeseen.
Lopuksi Ritva kävi – aivan kuin toimituksen laadun viimeistelemiseksi – kurkistamassa sallitun pysäköintiajan ja pyöräytti kiekon kohdalleen.
Tutumpi ilmiö on varmasti monelle tuo ihan päinvastainen, eli yritetään haukata kerralla valtava pala kakkua, ja sitten ihmetellään kun resurssit ei riitä, aikataulut paukkuu moneen kertaan ja ylempää johtoa v…..aa. Tietenkin kaikissa projekteissa kaikilla aloilla on monenlaista muuttujaa, mutta tarinan opetus olisi hyvä painaa mieleen 🙂
Tuo oli myös siitä mukava projekti että kukaan ei siirrellyt pysäköityjä autoja eikä vaihtanut Focusta Impalaan kesken peruutuksen :).
Kiitos Timo 🙂 Ilman liian isoja suupaloja me asiantuntijat ja auttajat alkaisimme käydä tarpeettomiksi 😉
Heh. Oot Mikko oikeassa. Rouvakin taisi tuntea työvälineet ja ympäristön kuin omat taskunsa.