Testaajan työ ei ole rikkoa softaa

Yö oli kylmä ja valoton. Syksyn kellastamat lehdet peittivät alleen asfaltin kostean pinnan, jonka musta ominaisväri tuntui imevän itseensä ne vähäisetkin valonsäteet, jotka himmeä ja epämääräisesti räpsyvä katulamppu langetti maan päälle. Ilmassa väreilevä odotus ruumiillistui hengityksen mukana muodostuviksi höyrypatsaiksi. Repaleinen pilviverho paljasti hetkittäin kelmeän kuunvalon, jonka aavemainen loiste heijastui Saalistajan silmistä varjojen täyttämän kujan pimeydessä. Se odotti hiljaa seuraavaa Uhriaan, varmana ja luottavaisena. Se tiesi, että Uhri tulisi hänen luokseen vielä tuona yönä. Niin oli aina tapahtunut ja tulisi aina tapahtumaan. Uhri antoi merkityksen Saalistajan olemassaololle…

Testaaja on rikoksen silminnäkijä. Todistaja, joka kutsutaan paikalle oikeudenkäynnin alkaessa. Hän ei ole se, jonka verta janoava kirves halkaisi uhrinsa kallon päättäväisen heilautuksen voimalla. Hän ei ole se, jonka sormi painui vasten liipaisinta murhaavan kylmällä harkitsevaisuudella. Hän on se, joka saapui paikalle juuri rikoksen tapahduttua, vain yhden hengenvedon myöhässä voidakseen estää jo tapahtuneen synninteon. Testaaja on ikuisesti jatkuvassa oikeudenkäynnissä todistaja, joka on vannonut antavansa vilpittömän ja vastuullisen kuvauksensa tapahtumien todellisesta kulusta.

On kiistämätön fakta,

että rikos on jo tapahtunut

testaajan saapuessa paikalle.

Softa on tullut hänen työpöydälleen jo valmiiksi rikottuna. Jokin tapahtumien ketju on saanut aikaan heikkouden, joka on asettunut softan sisään ennen testauskierroksen alkua. Se, mitä softasta tiedetään testauskierroksen alkaessa, on yleensä harhainen käsitys, joka perustuu epämääräisesti tehtyihin oletuksiin ja odotuksiin. Ne luovat verhon – illuusion – jonka takana heikkouden on helppo piileskellä kenenkään huomaamatta. Todellinen laatu paljastuu, kun tuon illuusion sydän murretaan.

Kaikki rikokset odottavat todistajaansa – tarinankertojaa – joka voisi sanansa mahdilla repäistä harhojen verhon kahtia, päästäen kirkkaan valon virtaamaan ikkunoista sisään. Vastaavasti kaikki bugit odottavat löytäjäänsä, koska vain löytäjä voi antaa merkityksen bugin olemassaololle.

Testaajan työ ei ole rikkoa softaa, vaan illuusion siitä.