Aloitusahdistukseen löytyy lääke

Joskus kirjoittaminen tuntuu aivan hämmästyttävän vaikealta. Siksi ponnistelen kynnyksen yli aloittamalla ensimmäisestä lauseesta. Tuolla kirjallisen tuotoksen pioneerilla on lupa olla todella huono, kunhan se vain ilmestyy paikalle. Saatan vain todeta ilmeisimmän ja sijoittaa sen lainausmerkkeihin.

Kirjoittaminen on ihan hemmetin vaikeaa.

Seuraava työvaihe on iskeä itse asiaan. Idean puuttuessa tehtävä tuntuu aluksi mahdottomalta. Mutta ideat toimivat aivan kuin inspiraatiokin. Jos annan niiden yllättää täydessä työn teossa, saattaa syntyä jotain uutta ja upeaa. Siksi laitan kellon käymään.

Esimerkiksi 25 minuuttia virtuaalista viisarintikitystä tietokoneen kaiuttimista tekee ihmeitä. Kirjoitan keskeytyksettä sovitun ajan. Aluksi  tulee hirveää shaibaa, mutta aivan yllättäen ideat alkavat tiivistyä. Joskus voi tulla jopa timantteja.

Oivallus sinulle voi olla kokonaan eri kuin oivallus minulle. Lisäksi, jos palaisimme vuoden kuluttua saman tekstin äärelle, uudet oivalluksemme saattaisivat yllättää itsemmekin.

Kirjoittamisen, kuten testauksenkin tarkoitus on tuottaa tulos. Kirjoitan, jotta jokin liikahtaisi tuloksen äärellä ja kenties myöhemmin tuottaisi eteenpäin nojaavaa toimintaa.

Kuitenkin ilman näkyä lopputuloksesta urakka on turha. Siksi aloittaminenkin usein ahdistaa. Kun viimeksi aloitit toimeksiantosi suorittamisen, satuitko selvittämään itsellesi, minkä lopputulosten äärellä tässä työskennellään?

Testaus voi ponnistella esimerkiksi varmuuden tuottamiseksi. Silloin tehtävämme on ihan toisenlainen, kuin ponnistellessamme uusien virheiden löytämiseksi. Tiedätkö kumpaa kollegat, esimiehet tai asiakkaat juuri tänään tarvitsivat?

Maailmanluokan tulokset syntyvät ainoastaan tarkoista osumista, mutta ensin on tunnettava, miltä maali näyttää.