Satunnaisuus luo säännönmukaisuutta

Luonto ei pelaa omaa peliään suunnittelemalla tai perustelemalla tekojaan. Sillä on kuitenkin vahva taipumus muodostaa mitä kiehtovimpia rakenteita aina lumihiutaleista galaksijoukkojen superklustereihin. Rakenteita, jotka kiistämättömästi toimivat!

Meillä ihmisillä sen sijaan on erikoinen taipumus vastustaa tiedostamattamme tuota luonnon ihmeellistä monimutkaisuutta. Rakennamme mahdollisimman suoraviivaisia katuja, talomme näyttävät jättimäisiltä legopalikoilta, vedämme viivoja yötaivaalla näkyvien tähtien välille ja jos elämämme ei ole ”järjestyksessä”, koemme syvää mielipahaa.

Vastustammeko luonnon satunnaisuudesta syntyvää monimutkaisuutta siksi, koska emme pysty sitä ymmärtämään? Luommeko sen toiminnasta malleja vain siksi, jotta pystyisimme löytämään jotain sellaista, mitä tahdommekin löytää? Ehkäpä yksinkertaiset luomuksemme ovat kuitenkin merkityksellisiä, koska ne ovat osa luonnon moniulotteista näytelmää…

Snowflake

Laskeudutaanpa takaisin maan pinnalle! Myös softa on käytännön tasolla malli, jonka olemme luomisvimmassamme rakentaneet. Sen toiminta on tarkasti etukäteen määritelty. Testien määrittely tuottaa toisen mallin – tarkistusmallin – joka saattaa olla softan mallia vastaava. Erehdymme helposti asenteidemme luomassa häiriötilassa luulemaan näitä malleja täydellisiksi.

Kuinka me, jotka olemme mieleltämme vähintäänkin epätäydellisiä, voisimme määritellä jotain mikä on täydellistä? Tarkistusmallit eivät tuota ilmestyksiä, eivätkä näin ollen koskaan voi johtaa täyttymykseen. Vain osana suurempaa, määrittelemätöntä ja satunnaisuuteen perustuvaa näytelmää se palvelee merkityksellisesti kokonaisuutta.

Vastusta inhimillistä kiusaustasi syöksyä suin päin mallien ja muodollisuuksien maailmaan. Älä hae tekemisellesi perusteluja äläkä vaadi muilta perusteluja, koska perustelut päätyvät aina rajoitettuun, epätäydelliseen malliin.