Selkä edellä eteenpäin
En ole tavannut vielä ainoatakaan softaprojektia, jossa olisi ollut rahaa ja aikaa ilman rajaa. Oletko sinä?
Projektibudjetit ovat yleensä aika ohuet, tavoiteaikataulut kiristyvät yhdessä katerakenteen kanssa. Projektit tulisi pitää kannattavana ja samalla tehdä ne nopeasti ja hyvin. Muuten kaikilta loppuvat työt.
Jostain mystisestä syystä rajallisten resurssien maailmassa tuotetut projekti eivät ymmärrä rajojaan. Tämä ilmenee usein kummallisena taipumuksena tehdä työtä, joka joskus on toiminut, mutta jolle ei enää nyt ole mitään järkevää perustetta. Silloin raha ja aika valuvat hukkaan.
Liian usein projekteja ajavat ihmiset tekevät työnsä tuijottaen taaksepäin. Etsimällä huomisen vastauksia eilisestä. Totuus on, että elämä tapahtuu selkä edellä eteenpäin ja me tuijotamme peräaaltoon.
Alamme onnistua isommin vasta, kun opimme herkemmin ja tarkemmin aistimaan sen, mitä nyt on.
Eilisen ideoilla täytetty tila ei voi enää täyttyä uusilla ja ehyemmillä. Ensin on tehtävä joulusiivous ja suostuttava hylkäämään se, mikä ei enää palvele tarkoitustaan.
Mikä olisi se eilisen idea sinun projektissasi, joka ensimmäisenä ansaitsee hellät hyvästit?
Tämä on kyllä totta aivan liian monessa softaprojektissa. Kenties kaikissa?
Se on vain hyväksyttävä, että softaprojektia ei voi määrittää etukäteen siten, että sille annettaisin järkevä aikataulu. Tähän kun joku ratkaisun keksii, niin miljonääriksi pääsee heti.
Voisiko tulevaisuuden ratkaisu piillä siinä, että tilaaja alkaa ymmärtämään softan tilaamisen haasteet eikä edes vaadi aikataulua kun se olisi valhe kuitenkin?