Henkilöbrändi on häiritsevä sana

Olen vieraantunut henkilöbrändi -käsitteestä. Ammattimaine iskee enemmän. Mutta mistä ammattimaineessa sitten on kysymys? Sitä kuvaa parhaiten sana kolmiyhteys ja mielikuvituksen Moleskinevihkoon piirtyvä kolmio.

Ensimmäiselle sivulle kirjoitetaan taito. Taito on onnistumisen ensimmäinen edellytys. Esimerkiksi toistaitoisen testaustunarin on vaikea rakentaa mainetta. Ensin pitää pyydystää paljon bugeja. Joskus sosiaalisessa mediassa törmää “instajulkkiksiin”, jotka yrittävät ponnistaa omalla tontillaan ammattimaineeseen ilman näyttöjä työtaidoista.

Muutama vuosikymmen sitten taito saattoi riittää. Ainoa tapa saada potkut oli, jos paikkakunnan tehdas sattui palamaan ja konttori oli kärventynyt. Tänään on ihan sama kuinka priimaa jälkeä työstä syntyy, potkut tulee, jos asiakas ei enää palaa. Pelkkä taito ei enää riitä.

Kolmion toinen sivu on tyyli. Miten asiantuntijana hommat hoidamme. Tyyli tarkoittaa tapaa ajatella, viestiä ja työskennellä. Kukaan ei halua työskennellä mulkeron kanssa. Sen sijaan ammattimaineen kolmiyhteydessä tyyli tarkoittaa sitä, että jos katoat, jengillä tulee ikävä.

Kolmas ja viimeinen sivu viittaa statukseen. Liian moni uskoo, että ammattimaine tehdään hamuamalla statusta. Googleta vaikka kokeeksi Facebookin algoritmiuudistus. Isossa osassa hakutuloksista digitalistin statuksella esiintyvä noviisi toistelee sokeasti ”Kyllä, Facebookin algoritmit muuttuvat”. Tyyli saattaa olla kunnossa, mutta sanat kumisevat tyhjyyttään, jos työnäytteillä todistettu taito puuttuu.

Status on taidon ja tyylin oheistuote.

Miksi sitten olen vieraantunut henkilöbrändin käsitteestä? Erään viisaan miehen sanoja lainatakseni, brändi on vain yritys kaupallistaa kentällä kasvanut maine.

Tähtää siis ensin timanttisesta taidosta ja tyylista taottuun ammattimaineeseen.