Author: ohjelmistotestaus

Suomalainen yritys perustetaan tyypillisesti tuoteidea mielessä. Sitten kääritään hihat ja aletaan tositoimiin. Ensin hommataan toimitilat ja aletaan vääntämään tuotetta. Sitä viilataan ja viilataan… yleensä niin pitkään, että rahat loppuu. Sitten alkaa ihmettely.

Idea oli hemmetin hyvä ja tuote on kertakaikkiaan jäätävä. Kukaan ei vain ostanut. Missä mentiin vikaan?

Mies punaisessa paidassa hyppää lavalle ja vastaus käy päivän selväksi. Paidan etumuksessa on hyvin vihaisen linnun kuva. Heti kärkeen Peter Vesterbacka lyö tiskiin Angry Birdsin tarinan.

Me päätimme tehdä pelin, jota ladataan 100.000.000 kappaletta. Meitä ei uskottu, mutta sen tavoitteen ääneen sanomiseen käytettiin paljon aikaa. Paljon toistoa!

Angry Birdsin nousukiito on ollut nopea ja 350 miljoonan latauksen raja lienee nyt rikki. Sehän johtuu paitsi tehokkaasta markkinointikoneistosta, myös omistautuneista ja sitoutuneista faneista. Vihaiset linnut vain vetoavat tunteisiin.

Sitten Peter murjaisee illan parhaan vitsin ja yleisöä naurattaa kovasti.

Minä väitän, että Suomesta löytyy maailman parhaat markkinoijat! Markkinointiosaamisemme on sitä parasta A-luokkaa.

Ei hemmetti. Minua ei vaan naurattanut. Siinä tuli juuri todistettua suomalaisen yrityksen pahin pullonkaula. Kaikki tunnistavat probleeman, mutta miksi niin harva on valmis tekemään asialle jotain? Suomalaiset yritykset tekevät taatusti killerituotteita, mutta kukaan ei vain osaa kertoa niistä muille.

Tavoitteenasettelu on vaatimatonta, jos sitä on ollenkaan. Tavoite näkyy harvoin yrityksen viestinnässä ja markkinoinnissa. Vaikka design toimisi, niin röyhkeys ja rohkeus jää liian usein puuttumaan. Ensihoidon lääkkeet ongelmaan voi jokainen heittää helposti tiskiin.

Heitä pelko mäkeen ja huolehdi oikeasta asenteesta ja ambitiotasosta. Don’t think, do things!

Mikä ihme siinä on? Kokeileminen on kirosana.

Kävin Oulussa Kärppäpelissä. Pelin kululla ei tällä kertaa ollut minulle varsinaista merkitystä. Oli asiakasilta ja siinä keskityttiin viihtymiseen. Erien välissä oli mukavaa käydä nappaamassa oluet ja vähän syötävääkin. Lopulta peli päättyi. En vain muista miten. Sekään ei ollut olennaista. Pelin päätyttyä tyrmistys oli suuri. Kaikki ravintolat areenalla oli suljettu ja anniskelu lopetettu. Porukka heitettiin samoin tein ulos pelin jälkeen.

Oletko koskaan törmännyt ravintolaan, joka sulkee ovensa juuri siloin kun tuhansia innokkaita asiakkaita olisi yhtä aikaa jonottamassa ostamaan ruokaa ja juomaa?!

Ihme touhua totesi Yli-innovaatioaktivisti Anssi Tuulenmäki!

Niinpä. Olisiko katastrofi hirvittävä, jos joskus kokeiltaisiinkin pitää mestat auki ja jatkaa juhlintaa areenan ravintoloissa pelin jälkeen? Voisiko se jopa olla tuottoisaa bisnestä?

Kysymys taitaa vain olla siitä, että kukaan ei ole hoksannut hommaa ikinä kokeilla tai kokeileminen on ollut liian pelottavaa. Pahinta mitä voi tapahtua on, että kokeilu epäonnistuu. Mutta niihin tilanteisiin todellinen menestyjä soveltaa myyjän tiukkaa nyrkkisääntöä.

Some will, some wont, so what, next!

Joskus kannattaa heittää vakiintuneet tavat mäkeen ja alkaa kokeilemaan. Siitä voi löytyä erottuvan miljoonabisneksen alku!

Yritykset viljelevät pilvin pimein menestystarinoita ja tarinoita asiakkaiden onnistumisista. Onhan se hienoa olla osa onnistujien joukkoa, mutta samaa tekevät ihan kaikki kilpailijatkin. Siinä on aika hankalaa erottua ja muuttaa juuri se oma tarina kilpailueduksi.

Luin taannoin Kauppalehdestä tarinan ohjelmistoalan yrityksestä, joka oli päättänyt tulla ulos kaapista. He kertoivat rohkeasti epäonnistumisestaan mediassa ja kertoivat vielä päälle korjanneensa erheen.

Solteqilla oli mennyt muutaman tonnin kassajärjestelmän päivitys pahasti pieleen. Kassaneidillä pääte piipasi kuitatun ostotapahtuman merkiksi, mutta vain osa ostotapahtumista rekisteröityi järjestelmään. Asiakas selvisi halvemmalla, mutta kassa kärsi tappioita. Armottoman selvittelytyön jälkeen viat selvisivät, mutta liian myöhään. Muutaman tonnin järjestelmätoimitus kostautui Solteqille miljoonaluokan vahingonkorvauksina.

Hemmetti miten rohkea ote kertoa epäonnistumistarina. Kummasti alkoi yritys kiinnostamaan ja tutustuin siihen jopa itsekin.

Mitäpä jos sinäkin lähtisit ensikerralla kertomaan antisankaritarinan? Lupaan, että erotut joukosta.

Pikkupoikana vietin monta kesää Kankaanpäässä mummon mökillä. Matka perille oli aina pitkä ja puuduttava, mutta odotus palkittiin joka kerta. Mökin sinisen seinä hohti aina yhtä kirkkaasti ilta-auringon paistaessa järven yli. Ja se tuoksu. Havupuiden tuoksu sen sekoittuessa hieman sammaleiseen kallioon. Äkkiä pitkä ja puuduttava matkakaan ei tuntunut missään.

Sitä ei vain voi unohtaa ja sama kuva palaa mieleeni aina kesäisestä auringon kuivaamien havujen tuoksusta. Ja joka kerta matkan rasituksetkin unohtuvat välittömästi. Tunteita ja kokemuksia mieleen nostavan tarinan voima on vahva. Ajatelkaapa, jos ihmisten kuljettamiseen panostava firma lähtisi määränpää edellä rakentamaan viestiään.

Illaksi kotiin

Mutta hetkinen, niinhän se homma toimiikin. Tiivis iskulause, jämerä lupaus ja selkeä viesti asiakkaalle. Kaikki samassa paketissa! Sehän on jo varsin hyvä viesti yritykseltä asiakkaalle. Designin rooli tässä sopassa on pystyä visualisoimaan lupaus. Siitä pitää tehdä kaunis ja nostaa nuita matkanteon ja määränpään saavuttamisen tunteita pintaan. Mainitun yhtiön telkkarispotit ovat onnistuneet kiteyttämään kaiken erinomaisesti.

Graafinen muotoilija Pekka Loiri tiivistikin napakasti koko homman.

Yhtä tärkeää kuin

se mitä sanotaan on

se miten sanotaan

Design auttaa erottumaan kilpailijoista. Sillä rakennetaan erottuvuutta siitä julmetun suresta harmaasta kilpailijajoukosta. Suomalaiset yritykset vain yleensä hoitavat homman täydellisellä vaatimattomuudella.

Suomalainen yritys tarvitsee ensisijaisesti kolme asiaa, joita ilman design on joutavaa puuhastelua.

1. Jotain sanottavaa! Sen on oltava asiakasta kiinnostavaa ja sen on perusteltava hyödyt asiakkaalle vastaanpanemattomasti. Viestin on herätettävä asiakas miettimään. Sen on herätettävä tunteita sekä puolesta, että vastaan.
2. Keulakuvan! Suomalaisen yrityksen pahimpia kompastuskiviä on täydellinen keulakuvan puuttuminen. Useimmat suomalaiset yritykset kärsivät siitä, että vain harva johtaja on riittävän rohkea nousemaan ylös ja antamaan kasvot bisnekselle.
3. Puhuttelua! Yhä edelleen suurin osa yrityksistä viestii jollekin kuvitellulle kolmannelle osapuolelle. “Palvelemme asiakkaitamme kokeneen henkilökunnan voimin.” Se ei vain toimi. Viestin vastaanottajaa on uskallettava puhutella ja annettava oikea lupaus. Esimerkiksi näin: “Kirjoitan sinulle jäätävän blogisarjan, josta on helppoa julkaista kirja”

Kun kolmen kärki on kunnossa on aika rakentaa design, joka tukee kaikilla osa-alueilla yrityksen viestintää. Eikä sen designin tarvitse olla kilttiä. Kunhan se nostaa tunteita pintaan.

Hommahan on näin ajateltuna yksinkertainen. Ongelmana vain on edelleenkin se vaatimattomuus. Lisäksi suurta osaa yritysjohtajista vaivaa pelko siitä, että joku saattaa pahastua yrityksen viestistä tai keulakuvan naamataulusta. Artekin toimitusjohtaja Mirkku Kullberg kiteyttikin homman helposti.

Kaikkia ei tarvitse miellyttää!

Kun designista rakennetaan kilpailukykyä, nousee yksi asia ylitse muiden.

Tärkeintä on, että yritys ei saa kyyristellä designin takana. Design on se peliväline, jolla siivitetään tärkeintä! Se on jämerä, vastaanpanematon, rohkea ja erottuva viesti!

Intohimo on vahva tunne. Kun se löytyy, alkaa tapahtua! Se näkyy aina pöydän molemmin puolin, sillä se sitouttaa sekä toimittajan että tilaajan.

Klassinen lähestyminen palveluiden suunnittelussa tähtää vaatimukseen “Bring me WOW“. Usein kuitenkin unohtuu, että pelkkä yllättäminen ja huokailun aikaansaaminen ei riitä sitouttamaan ihmistä. Ihminen on helpointa sitouttaa tunteilla. “The wow and the feeling” eivät kuitenkaan sulje toisiaan pois.

Ihmisten pariutuminen on kiinnostavaa seurattavaa. Kaikki lähtee nimittäin liikkeelle siitä WOW-efektistä, mutta mitä tuleekaan sen jälkeen?

Intohimo ja rakastuminen palvelun käyttämiseen syntyy kun asioille annetaan kasvot ja luodaan käyttäjäsuhteesta intiimi. Siihen tarvitaan kaunista yksinkertaisuutta, joka koskee kaikkea toiminnoista käyttöliittymään ja muotoiluun. Ja mikä tärkeintä: Se ei rajoitu pelkästään palveluihin. Aivan sama pätee myös missä tahansa tuotebisenksessä!

Minulla muuten on kotona Roomba 555 robotti-imuri. Sen nimi on Roope. Mikä sinun pölynimurisi nimi on?

Design tuo helposti mieleen jotain kallista ja paljon hipistelyä, mutta samalla se on myös jotain persoonallista ja kiinnostavaa. Harvoin tulee kuitenkaan ajatelleeksi, että design koskee pelkän ilmeen lisäksi myös viestin rakentamista. Siis viestintää.

Suomalaisen yrityksen viestintä keskittyy yhä hyvin vahvasti viestimiseen yrityksestä ihmisille, mutta ilman kasvoja. Se on perinteinen ja hyvin juurtunut ote ja muutos on hidasta. Nykyaikainen Internet ja sen yhteisöllinen näkökulma kuitenkin vaatii jotain uutta. Kehityksen kaari on ollut lyhyt, mutta sitäkin voimakkaampi.

1. Design for people
2. Design with people
3. Design by people!

Asiakkaan puhutteleminen suoraan on toki helppoa, mutta enää se ei riitä. Seuraava ja suurin haaste onkin saada asiakkaat puhuttelemaan toisiaan. Silloin viestin on osuttvaa ja upottava kerralla. Designin ja viestin ei siis enää tarvitse, eikä se edes saa olla valmiiksi pureskeltua. Siinä on annettava myös asiakkaalle ja käyttäjälle avaimet yhdistellä ja luoda uutta. Juuri sitä on käyttäjälähtöisyys.

Älä siis unohda, että käyttäjälähtöisyys on nyrkkisääntö, joka nykyisin pätee aina hienoista insinöörierotiikan taidonnäytteistä muotisuunnitteluun asti. Kun viestintä ja design ei ole pakkosyöttöä, vaan antaa asiakkaalle myös avaimet luovuudelle, päästään jo pitkälle.