Tag: Suomi

Olisitko kiinnostunut, jos lupaisin sinulle joululahjaksi taikatempun, jolla voit esimerkiksi parantaan vastutuskykyäsi, kirkastaa ajatteluasi, vähentää stressihormonien määrää elimistössä, kehittää ongelmanratkaisukykyäsi ja ratkaista erimielisyyksiä työssä tai vapaalla?

Niin. Olisitko? Kiinnostunut siis.

Uskallan väittää tämän toimivan, sillä olen törmännyt viimeaikoina riittävän moneen tutkimustulokseen asiasta. Kamalinta on, että edes omakohtainen kokemukseni kokeilemisesta ei meinannut riittää vakuuttamaan, sillä me ihmiset emme oikein usko kärsivällisen työn tuottamiin tuloksiin. Etenkään, jos se vaatii vähän työpanosta tai uhkaa loukata urautuneita ajatustapojamme.

Googleen vaan, jos ei ego muuten usko! Benefits of journaling.

Menestyvät ja heitä valmentavat ihmiset kertovat yhteen ääneen, että yksi tärkeimmistä tavoista kestävään onnistumiseen on päiväkirja. Siis harjoiteltu tapa tehdä muistiinpanoja. Ja vieläpä mieluummin paperille kuin ruudulle. Se tarkoittaa tärkeimmän työvälineesi virittämistä kohti kovempaa kuntoa.

Jos et keksi mistä oikeasti aloittaisit, niin kirjoita heti herätessä sängyn vierestä löytyvään vihkoosi yksi kiitos, uuden päiväsi tärkein tavoite ja lopuksi uhmaa kohtaloa kirjoittamalla yksi lause, joka alkaa sanoilla “minä olen…”.

Nyt ideasta innostuneena ja viimeisen työpäivän villiinnyttämänä lupaan seuraavaa.

Laita minulle sähköpostia otsikolla “päiväkirja”. Kerro siinä nimesi ja osoitteesi. Minä lähetän sinulle kynän ja kirjan täynnä tyhjiä sivuja. Sitten estradi on sinun. Hyvää Joulua ja tee upea vuosi 2016!

P.S. Näitä riittää 100:lle ensimmäiselle .) Osoite on etunimi @ prove . fi

Meillä ihmisillä on ihmeellinen tapa tavoitella voittoja. Tapamme toivoa, pyytää, visioida, haluta tai jopa rukoilla onnistumisia tahtoo tulla kummallisten adverbien kyljessä. Esimerkiksi helppo ja heti ovat kestosuosikkeja.

Läpimurrot eivät noudata ohjeitamme juuri koskaan. Niille on leimallista tarjota ensin epäonnistumisia. Mieluummin isoissa kuin pienissä kasoissa. Se jos mikä lannistaa tällaisen häpeäherkän kaamoksen kansalaisen.

Tietysti ainoa keino epäonnistua oikeasti on, jos lopettaa. Tai ei yritä ensinkään!

Sitä on vain niin kovin vaikea muistaa, kun ketuttaa.

Kärsivällisyys tarkoittaa sitä, että on valmis vähän kärsimään tavoitteiden eteen. Se tarkoittaa, että on valmis maksamaan hintaa tuloksista etukäteen, turvautumatta pikavippeihin. Investointeja siis.

Läpimurroilla on toinenkin tapa. Ne osaavat yllättää iloisesti. Tarkemmin ottaen noin 10-18 kuukautta juuri eeppisen epäonnistumisen jälkeen. Sinne pääsemiseksi täytyy kuitenkin opetella se yksi voittava tapa, joka voi viedä maaliin asti.

Tekeminen tuottaa aina tuloksen. Siksi ryhtymisen taito on ensimmäinen ja tärkein tapa. Ryhtyminen on aina onnistuminen vaikutuksen tuottamisessa. Läpimurrot puolestaan ovat väistämätön seuraus vaihtelevien vaikutusten valjastamisesta oppimiseen.

Mutta miten se testaukseen liittyy? No esimerkiksi niin, että eeppisiin epäonnistumisiin ei ole pakko joka kerta kompastella.

Jos janoat läpimurtoja, rakastu ensin yrityksen ja erehdyksen tanssiin. Aika ja todennäköisyys alkavat tehdä työtä tavoitteesi eteen. Ja sitten se testaus. Testaus on työtä todennäköisyyksien peukaloimiseksi parempaan.

Vieraileva kirjoittaja Sini Lindfors on terävä ja tehokas testausasiantuntija, jolle tutkiva testaus on lähellä sydäntä.

Avaruus on iso. Valtava. Samalla tavalla myös testattava sovellus voi olla mittava, varsinkin kun käytettävissä on vain rajalliset resurssit. Etsinnän kohdistaminen ja rajaaminen on siis tärkeää molemmissa. Siihen on pystyttävä. Muuten vain sohii kaukoputkellaan pitkin Linnunrataa ja jo tiedossakin olevat asiat jäävät huomaamatta.

Eksoplaneettojen etsintä on helppoa, mutta löytäminen vaikeaa. Sama ilmiöhän pätee testauksessakin. Testaaminen itsessään ei ole mitään avaruustiedettä, mutta bugien tunnistaminen ja muiden vakuuttaminen niistä voi olla yllättävänkin ongelmallista.

Suurin osa eksoplaneetoista on löydetty aivan muilla keinoilla kuin suorilla havainnoilla. Samoin testatessa oire löytyy myös usein ennen itse aiheuttajaa. Tähtien spektrit, ylikulut sekä ihan vain vanha kunnon sattumankauppa kuuluvat eksoplaneettajahtiin. Näitä viimeisiä ei voida toistaa tai ennakoida. Jokainen on varmasti testatessaan törmännyt bugiin joka on jäänyt arvoitukseksi, välähdysbugiksi.

Mitä tehdä eksoplaneetoille ja bugeille jotka vain hetken loistavat kirkkaina? Tähtitieteilijä parat ovat surkeammassa asemassa kuin testaajat, sillä meillä on ainakin vielä toivoa. Mutta miten? Mitä jos nuo välähdysbugit aiheuttavat isompia ongelmia tulevaisuudessa? Onko pakko vain pitkäaikaisseurannalla (näinkin muuten löydetään eksoplaneettoja) pitää ongelmaa silmällä? Tai luovuttaa?

Näihin kysymyksiin ei löydy suoraa vastausta ja tapauskohtaisesti välähdykset täytyy dokumentoida ja jättää sivuun. Ajankohtaisemmat ongelmat kutsuvat testaajaa jonka ei myöskään parane unohtaa resurssien rajallisuutta.

Avaruudessa minua kiehtoo sen mysteerisyys, mutta testauksessa siihen on vaikeampaa suhtautua.

Ollako vaiko eikö olla? Kas siinä välähdysbugi.

Toisessa maailmansodassa saksalaiset pommittivat Lontoota. Useasti ja armottomasti. Britannian johto pelkäsi, että ensimmäisen viikon uhriluku voisi nousta jopa 250 tuhanteen. Pommituksen alkaessa arveltiin miljoonien Lontoolaisten pakenevan kodeistaan aiheuttaen Brittien sotateollisuuden yskähtelevän alasajon.

Toisin kävi. Uhriluku nousi lopulta 46 tuhanteen, mutta raunoiden keskellä elämä vain jatkui. Hullut Britit pitivät pintansa eivätkä arkailleet arkiaskareissa.

Kanadalainen psykiatri J.T.MacCurdy selitti ilmiötä jakamalla ihmiset kolmeen ryhmään.

1. Tutkimuksen kannalta pienin ja epärelevantti ryhmä olivat ihmiset, joihin pommi osui.
2. Trauman saivat ihmiset, joita pommit haavoittivat tai keneltä vietiin läheinen. Mutta heitäkin oli väkilukuun nähden vähän.
3. Suurin osa Lontoolaisista lukeutui kolmanteen ryhmään. Ihmisiin, jotka kuulivat sireenit, näkivät pommikoneet ja saivat todistaa räjähdysten seurauksia etäältä.

MacCurdy havaitsi, että kriisien todistaminen ja siihen liittyvä jännitys aiheuttavat aina suurimmalle joukolle harhakuvan haavoittumattomuudesta. Sama ilmiö näyttää toistuvan kaikkialla, missä ihmisjoukot altistuvat kriiseille. Tuo harhakuva kasvattaa uhriksi jäävän joukon moraalia joskus jopa hämmästyttäviin mittasuhteisiin.

Harhakuvat haavoittumattomuudesta ovat hyväksi ihmisille, jotka elävät sodan kauhujen keskellä. Samoin ne kasvattavat kansoja seisomaan selkä suorana jopa terroritekojen edessä. Kun kollega kertoi vaimonsa suunnitelleen reissua Eagles of Death Metalin keikalle Pariisiin, sain itsekin hämmentävän häivähdyksen tuota tunnetta.

Harhakuvissa asuu kuitenkin suuri vaara. Täpärät selviytymisen kokemukset voivat tuottaa tunteita haavoittumattomuudesta myös tieliikenteessä, urheilussa tai vaikkapa softaprojekteissa.

Arkisissa ympäristöissä vahvistuva perustaso on tärkeämpää kuin riskien ruokkimat yllätysonnistumiset.

Oletko joskus selvinnyt säikähdyksellä? Hyvä. Jos et ole sodassa, kiitä ja huolehdi, että se ei pääse vaikuttamaan päätöksentekoon tulevasta.

Uusi Oulun toimistomme on korttelin päässä Stokkalta. Kirpakan huureitesessa aamussa ei voi välttyä huomaamasta Hullujenpäivien alkaneen. Kauppa tuntuu käyvän. Ainoa vaan, että nykyaikaisen bisneksen kulmakivi jäätyy vuosi toisensa jälkeen samalla tavalla.

Kun kerrankin kauppa käy, niin tavara ei meinaa riittää ja verkkopalvelun kapasiteetista tulee pullonkaula. Minusta se on pikkuisen kiusallista, kun hullustuneet asiakkaat olisivat valmiita mihin tahansa.

Voisitteko heti ensivuonna olla enemmän #businessdriven?

Muistan vieläkin, kun istuin fysiikan tunnilla yläasteella. Ulkona satoi vettä niin, että ikkunapelleissä rytisi. Opettajamme Anna-Liisa Eloranta oli ihan fiiliksissä, kun puhuttiin lämpöopista. Erityisesti mieleen paloi Termodynamiikan toinen laki. Suomeksi sanottuna se menee näin:

Kaikki ajautuu järjestyksestä kohti kaaosta.

Vihdoinkin nuori mies sai selityksen sille, miksi oma huone muistuttaa lähinnä luonnonkatastrofin runtelemaa rantatonttia. Huh. Luonnon laki. Tietysti. Nyt myöhemmin olen selittänyt itselleni vielä, että Murphyn laki taitaa tarkoittaa samaa asiaa

Jos jokin voi mennä pieleen, se menee pieleen

Softaprojekteja tehdessä on helppoa todeta, miten usein asiat ajautuvat kaaokseen. Joskus ongelmien vyyhdit saattavat kasvaa vuoden toisensa perään ja lopulta kaataa koko pelin.

Jos entropiaan tai murphyyn uskoo, käy äkkiä ilmiselväksi, että:

1. Sinun projektisi kaatuu kamalasti
2. Elämäsi päättyy järkyttävän traagisesti ja lopulta
3. Maailma tuhoutuu ja jäljelle jää vain pimeää.

Niin ei kuitenkaan ole käynyt. Vieläkään. Ehkä on olemassa syy, joka tekee töitä yötä päivää epäjärjestystä vastaan. Tämän voi testata vaikka menemällä metsään. Näkyykö siellä enemmän kuollutta vai kasvavaa kamaa?

Kävin viimeviikolla lounaalla ihanan Sami Söderblomin kanssa. Siinä ribsejä ja salaattia jauhaessa palattiin hetkeksi myös nuihin kouluaikoihin. Hetkellinen sivistyksen aalto huuhtoi ylitsemme oivalluksen muodossa.

Elämä ei ole taistelu todennäköisyyksiä vastaan. Se on peliä niistä käsin.

Omenapuu kukoistaa ja kantaa hedelmää hyvin hoidetussa puutarhassa. Rungon voi suojata jäniksen hampailta. Tuholaisia voi torjua tarvittaessa. Puuta on syytä latvoa keväisin, niin siitä tulee tuuheampi. Versoja taivutetaan vähän painoilla, niin sato kasvaa. Hyvällä hoidolla onnistumisen todennäköisyys kasvaa. Ja lopulta siitä tulee välttämätöntä.

Softasi kukoistaa ja kantaa hedelmää hyvin hoidetussa projektissa. Tiimin työrauhaa suojellaan. Huonoja ideoita karsitaan kättelyssä. Tuholaisia etsitään jatkuvasti ja ne poistetaan yksi kerrallaan. Työ itse ei taistele ihmisluontoa vastaan. Hyvällä hoidolla onnistumisen todennäköisyys kasvaa. Ja lopulta siitä tulee välttämätöntä.

Älä turhaan taistele epäjärjestystä vastaan. Haaskaat lopulta vain voimasi. Käy sen sijaan sissisotaan. Tutki luontoa ja keksi, miten voisit valjastaa ajan ja todennäköisyyden työhösi?

Oletko tullut koskaan ajatelleeksi, mikä tekee juuri sinusta arvokkaan toisille? Tai mistä johtuu, että kourallinen ihmisiä menestyy asioissaan aivan satumaisen hyvin? Sama kysymys koskee myös softaprojekteja. Tai isommassa mittakaavassa kaikkein menestyneimpiä yrityksiä.

Kyllä. Toisinaan kyse on tuurista ja tähtien asennosta. Hassua vain on se, miten onni tuntuu osuvan samojen tyyppien kohdalle uudelleen ja uudelleen ja uudelleen. Kunnes etumatka on tavisten saavuttamattomissa.

Vastausten verhoa saattavat raottaa taannoiset blogit:

• Michelinkokin ABC
• Formulamestarin Sunnuntaiajelu
• Mikä on kun ei Taidot Riitä

Seuraavat kurssi on Testaaja 3.0 (25.-26.2.2016 Helsingissä). Kyseessä on valmennus, jossa keskitytään ammattikuntamme tärkeimpään työkaluun. Eli itse testaajaan. Jos sinulle riittää keskinkertaisuus ja asiakeskeinen insinööri-intoilu, niin unohda tämä oitis! Valmennuksessa nimittäin kytkeydytään todellisen asiantuntemuksen alkulähteille ja siitä ammennetaan hämmästyttäviä tuloksia paitsi testaukseen, myös muille elämän osa-alueille. Oletko valmis tason korotukseen?!

Nosta tasoasi, jos uskallat: Testaaja 3.0.

Pyydän sinua tekemään osasi. Tule siis mukaan. Vastineeksi lupaan laittaa aivan kaiken peliin. Hikoilen puolestasi huolellisesti! Tästä tulee hurja matka.

Olen säännöllisesti liemessä firman luottokorttikuittien kanssa. Ennen piehtaroin kolmen kuukauden välein kuiteissa kuin Hop Lopin pallomeressä konsanaan.

Sitten löysin eTaksu -sovelluksen ja pelastuin. Melkein. Nyt murheena ovat enää kuitit, jotka olen unohtanut eTasku -sovelluksella dokumentoida. Tänään tuskailin kolmen Finnairin laskuttaman palvelumaksun kanssa. Toukokuisia tositteita ei löytynyt sähköpostista.

Finnairin asiakaspalvelu oli oikein avulias ja löysi kuitit minuutissa. Kohteliaasti kaveri linjan toisessa päässä totesi

Kyllä ne tapahtumat täällä näkyvät. Minun pitäisi periä 10€ palvelumaksu jokaisesta lähetetystä kuitista, miten tehtäisiin?

Keikuin ketutuksen reunalla ikuisuudeksi venyneen sekunnin ajan. Olin syöksymäisilläni linjoja pitkin pilaamaan molempien päivän, kun kaveri tarttui kaulukseen ja pelasti meidät.

Hei. Oletko nyt sähköpostin äärellä? Palvelumaksuista tulee nimittäin kuitti eri osoitteesta. Se domain on amadeus.net eikä Finnair.

Nyt puoli tuntia ja kaksi kahvia myöhemmin fiilis on itseasiassa hemmetin hyvä. Hitto se jätkä osasi hommansa!

Avusta oli oikeasti arvoa. Heikoksi laadittu palveluprosessi meinasi pilata kaiken, mutta itse asiakaspalvelija pelasti koko pelin. Maistelepa hetki näitä:

Kuljetus ja kuljettaja
Siivous ja siivooja
Asiantuntemus ja asiantuntija
Sairaanhoito ja sairaanhoitaja

Suomalainen on asiakeskeinen jäärä. Kyllähän sen on riitettävä, että testaus on hoidettu, koodi on kirjoitettu tai lounas on kannettu pöytään. Ja ihan totta! Ja riittäähän se, jos suostuu tyytymään laimeisiin tarinoihin.

Todellinen menestystarina syntyy kuitenkin vain, jos onnistuu korottamaan tasoa kahdessa kohdassa: Sekä Tekemisessä, että Tekijässä. Eli suomeksi sanottuna ASIASSA ja IHMISESSÄ!

Osallistuin vuosia sitten Michael Boltonin RST -kurssille. Se kesti kolme päivää ja muutti maailmankuvani paitsi testaajana, myös ihmisenä. Huikea kokemus. Suosittelen. Samalla tavalla kävi James Bachin kurssilla vähän myöhemmin. Yhtäkkiä maailmassa oli värit. Testaus oli muuttunut insinööripuurtamisesta oikeaksi gurujen hommaksi.

Kenneth Österbergin valmennukset myyjille ovat aivan huikaisevia. Tarinat tarttuvat niin, että valmennuksessa kokee valaistumisen myös pinttyneempi testausapina. Niin testaajan kuin myyjänkin työn arvo syntyy siitä, miten hyvin on onnistunut palvelemaan ihmisiä ympärillään.

Huhtikuussa sain kunnian nähdä Juhana Torkin lavalla Oulun Salesvation -tapahtumassa. Puolentoista tunnin esitys paloi pysyvästi ja syvästi mieleen. Miehen kirjat Neuvotteluvalta, Puhevalta ja Tarinan valta voisivat minusta kuulua jopa peruskoulun opetussuunnitelmaan.

Jokaisen valmennuksen jälkeen kuulee kuitenkin mutinaa jostain takavasemmalta.

Pyh. Ei mitään uutta. Kyllähän minä jo tiesin nämä asiat.

Yleensä sanat kuuluvat takimmaisesta penkkirivistä. Yhteistä tylsimyksille on, että muistiinpanovihkoa ei ole, tai se ammottaa tyhjyyttään aivan kuin todistuksena omavoimaisuuden illuusiosta. Ja yleensä heidän työnsä tuloksetkin kyllä puhuvat puolestaan.

Minkä tahansa alan huipuilla on yksi yhteinen piirre. Heille perusasiat ovat sanomattoman tärkeitä. Tutut asiat puhuttelevat heitä, sillä he suostuvat palaamaan niiden äärelle. He suostuvat tutkimaan. Heidän suhteensa valmennukseen kiteytyy yksinkertaiseen, mutta väkevään ajatukseen.

Ei jatkuvasti uutta, vaan uudestaan!

Minä lankean helposti tuohon ansaan. Etsimään uusia kikkoja, koukkuja tai temppuja onnistumiseen. Toisinaan jopa niin vimmaisesti, että tärkeät työt jäävät tekemättä.

Jos joskus käy niin, että hoksaan hölmöilyni, palaan tärkeiden asioiden äärelle katsomalla vartin verran jo kovin tutuksi käynyttä dokkaria netflixistä tai viaplaystä.

Jos et vielä usko perusasioihin, niin hanki ja katso timanttinen dokkari Jiro Dreams of Sushi. Jos kantti kestää, niin koita katsoa se kahdesti. Jos mielit mustaa vyötä tielläsi guruksi, niin yllytän lisää: katso dokkari 8 kertaa ja tee muistiinpanoja samalla. Jos onnistut perusasioissa, saat vuosien päästä ihmetellä taianomaista etumatkaasi.

Prove on aloittanut Testaaja 3.0 -koulutusten pitämisen viime vuonna. Kouluttajana on toiminut toimari Antti Niittyviita. Muilutin miehen pöydännurkalta palautenivaskan ja päätin tehdä blogiin pienen koosteen aiheesta. Palautekyselyn kysymysmallit on pöllitty törkeästi Jari Parantaisen pollitasta.fi-blogista. Eikä edes hävetä.

Ihan ekaksi udeltiin koulutuksen sisällöstä. Palautteesta voisi kai todeta, että sisällössä ei ole merkittäviä ongelmia. Osallistujat pitivät sisältöä vähintäänkin hyvänä, iso osa jopa erinomaisena. Muutama sanallinen kommentti:

Alussa hämmensi, miten ihmeessä tämä liittyy testaukseen. Lopulta viisaus paljastui.

Alkuun voisi käydä nopeasti läpi, että mitä tuleman pitää.

Käytännön harjoitukset hyviä. Niitä lisää.

Kouluttajan otteeseen liittyvä osio jatkaa samaa tylsää tasaista linjaa. Arvioinnit ovat vielä positiivisempia kuin sisällön antamat fiilikset. Eritoten kiiteltiin Antin heittäytymiskykyä ja avoimuutta.

Ihana kun kouluttaja on valmis jakamaan oman elämänsä esimerkkejä (vaikka ei takuulla ollut helppoa). Halin paikka 🙂

Mahtava esiintyjä.

Koko persoona pelissä. Harvinaista.

Erittäin vakuuttava esiintyjä.

Etenemisen tahti oli pääsääntöisesti sopiva. Yhdellä oli välillä tylsää.

Tarinoita sopivasti, mukavasti rytmittivät luentoja.

Välillä junnasi. Ei isoa ongelmaa.

Seuraavaksi udeltiin koulutuksen palveluista. Tässä saatiin viimein hajontaa. Koulutus järjestettiin Huoneessa, Helsingissä Selvästi jatkokoulutuksissa pitää panostaa etenkin yhteydenpitoon ennen koulutusta. Osa selvästi sellaista kaipasi. Tästä on otettu jo opiksi 3-4.9. järjestettävään koulutukseen. .

Mukava paikka!

Hyvä ruoka.

Ei ennen koulutusta ollut juuri yhteydenpitoa.

Viimeisenä udeltiin sitä, että kenelle koulutus sopii. Kaikki vastaajat olivat likipitäen yksimielisiä siitä, että hukkaan ei mene kenenkään IT-alalla toimivan aika.

Avaisi varmasti päälliköidenkin silmiä.

Ei tarvitse olla testaaja saadakseen tästä paljon ideoita.

Haluatko osallistua seuraavaan koulutukseen 3-4.9.2015 Helsingissä? Lisätietoja ja ilmoittautumaan pääset täältä: http://prove.fi/koulutukset/testaaja-3-0-valmennus/