Peura ajovaloissa

9. joulukuuta, 2016 | Kirjoittaja: Jani Haikala

Ajoin  hämärtyvässä illassa Haaparannasta Ouluun. Täytyy myöntää, että vähemmän pitkiä matkoja ajaneena kaupunkilaisena pimeällä pätkällä ajaminen viritti aistit äärimmilleen. Joku ehkä sanoisi, että jännitti.

Siinä ajellessa tein pienen ajatusleikin ja ehdotan, että teet itse saman. Kuvittele, että ajat autolla. Pimeässä. Ei ajovaloja. Ei katuvaloja. Ei mitään. Pelkkää pimeää. Pelottaako? Ei, et voi pysähtyä. Nyt on vain ajettava.

Tiedät, että ajat autoa ja että auto liikkuu. Näet ehkä mittarista nopeuden, mutta et yhtään tiedä missä olet. Et ainakaan ennen kuin olet jo ajanut kolarin tai ojaan. Mihin olet menossa? Tuleeko risteys? Onko edessä mutka tai esteitä, kuten muita autoja, jalankulkijoita, lapsia, poroja, hirviä jne. Pitäisikö hiljentää vauhtia? Tai kääntää rattia?

Aika harvat ajavat autoa näin, vaan haluavat käyttää vähintäänkin ajovaloja ja mieluiten vielä pitkiä valoja. Kuitenkin moni ohjelmistoprojekti ajaa usvaisessa yössä joko pimeänä, parkkivaloilla tai korkeintaan ajovaloilla. Sanoisin, että melko tyhmänrohkeaa!

Ohjelmistotestauksen tehtävänä on tuottaa tietoa paitsi nykytilasta, myös edessä vaanivista vaaroista. Mitä enemmän erilaisia testauksen osa-alueita lisäät ohjelmistoprojektiisi, sitä enemmän saat elintärkeää tietoa. Onko sinun ohjelmistoprojektisi valokeila riittävä?

Virheiden synnystä ja ehkäisystä

7. joulukuuta, 2016 | Kirjoittaja: Juhani Teirikangas

Mistä bugit tulevat? Useimmille on selvää, että bugeja syntyy muuallakin kuin koodarin näppäimistöllä: vajaa tai vanhentunut speksi, väärinymmärrykset asiakkaan ja toteuttajan välillä, ennakoimattomat eri järjestelmän osien yhteentoimimattomuudet ovat esimerkkejä.

img_0186

Mutta suurelle osalle meistä on hieman vaikeampi mielen loikka ymmärtää, miten useimmilla virheillä ei ole vain yhtä syntysyytä.

Puutteellinen speksi ei ole ainoa syy miksi ominaisuus tulee väärin koodatuksi, muita mahdollisia syitä on kiire jonka vuoksi epäilyttävät kohdat jäävät varmistamatta, varsinkin kun kyseisestä asiasta kaiken tietävä asiantuntija eli oraakkeli on jostain syystä tavoittamattomissa juuri silloin kun vastauksia kaivattiin.

Viimeisin muutos ennen bugin ilmaantumista saattaa olla triviaali, mutta kaikkien muiden ”melkein oikein” toimivien koodirivien jatkoksi asetettuna on juuri se kuuluisa kamelin selän katkaiseva korsi.

Korjattujen bugien ruumiinavaus eli post mortem voi olla hyödyllinen työtapa, kun selvitetään mitä osa-alueita ohjelmistotuotannon prosessissa olisi syytä parantaa. Koska resurssit ovat rajalliset, kaikkia mahdollisia korjaustoimenpiteitä ei tietenkään ehdi tai edes kannata yrittää korjata. Mutta jos löytyy osa-alue, joka toistuvasti on mukana bugeja synnyttämässä, sen parantamiseen kannattaa panostaa.

Ihminen puutteineen on aina osallisena siihen miksi bugi on päässyt syntymään. Yksin hän ei kuitenkaan juuri koskaan ole se perimmäinen syy virheeseen. Silloinkin kun yksittäinen ammattilainen on monen bugin synnyssä mukana, ei tilannetta ratkaise syyllistäminen.

Se, mitä hän tarvitsee, on apua.

Syyllistäminen ei saa aikaan kuin puolustusreaktioita ja stressiä. Virheiden kokonaiskuvan selvittäminen ja siihen liittyvien tekijöiden parantaminen viestii että ihmistenkin annetaan oppia virheistään.

Oikean palautteen saatuaan ihmiset ovat itsensäkorjaava systeemi. Niin bugien syntysijoillakin tulee lopulta hiljaisempaa.

Tarkoitusta etsimässä

2. joulukuuta, 2016 | Kirjoittaja: Jussi Niittyviita
Kommentit: 1

Maailmassa ei ole mitään hyödytöntä tai tarkoituksetonta. Niityllä taivasta kohti avautuva kukka ei ole mitään muuta kuin kukka. Se elää kauneudelleen, koska se on itsessään kaunis. Maiden halki virtaava joki ei koe itseään hyödylliseksi sen enempää kuin hyödyttömäksikään, koska se on vain joki. Sen ei tarvitse olla mitään muuta.

Ihmisellä on evoluution kovakoodaama, erikoinen taipumus luokitella ympäröivää maailmaa itsensä suhteen hyödylliseksi tai haitalliseksi.

Se, minkä luokittelet itsesi suhteen enemmän tai vähemmän hyödylliseksi, ei välttämättä toteudu samalla tavalla muiden ihmisten ajatuksissa. Arvostat liikaa prosesseja, jotka tuottavat suunnitellussa aikataulussa softaa asiakkaillesi. Tuomitset herkästi käytäntöjä, jotka ovat yhden kerran päästäneet viallisen softan tuotantoon asti. Kaiken mennessä pieleen etsit syyllistä ja vannot suunnittelevasi toteutuksen ensi kerralla paljon kattavammin. Millään näistä ei ole pienintäkään merkitystä jos et ymmärrä niitä, jotka ajattelevat toisin kuin sinä.

Usein näihin toisinajattelijoihin kuuluu myös sinun asiakkaasi!

flower

Onko niityn kukalla suunniteltu aikataulu terälehtien avaamiseen? Onko se ennaltamääritellyt pölyttävänsä siementään aina vain laajemmille alueille? Vältteleekö se haurastumistaan viimeiseen asti, vaikka kesän viimeiset auringonsäteet ovat jo painuneet horisontin alle? Seuraamalla sokeasti omia arvojaan se ei tulisi koskaan menestymään.

Seuraamalla omia arvojasi, koskaan kyseenalaistamatta niitä, sinä et tule koskaan menestymään. Menestymisen ehto on menneisyyden kyseenalaistaminen ja kyseenalaistamisen toteuttava tekijä on testaus, jonka tuloksena saat nopean vasteen tekemällesi työlle. Nopeaan vasteeseen luonnollisesti reagoimalla olet parhaimmillasi.

Olet erehtynyt kuvitellessasi, että testauksen tehtävä on määritetyssä aikataulussa varmistaa softan suunniteltu toimivuus. Se on tarkistamisen tehtävä. Testauksen tehtävä on kyseenalaistaa tekemäsi suunnitelmat ja niiden eteen tekemäsi työ. Testauksen tehtävä on kyseenalaistaa sinun arvosi! Testaus puhtaimmillaan on asiakkaasi arvojen eteen taisteleva leegio, jotta sinä voisit uudistua.

Asiakkaan arvokysyntä on sinun elinehtosi. Paras, mitä voit yritystoiminnallesi tehdä on avata silmäsi näkemään maailma asiakkaasi silmillä. Niillä silmillä, joilla ammattitaitoinen testaaja katselee maailmaa.

Missä on käsitteiden kaatopaikka?

23. marraskuuta, 2016 | Kirjoittaja: Antti Niittyviita

En saanut unta illalla. Pohdin sitä, miten menneisyyden muovaamat käsitteet näyttävät happanevan nopeammin, kuin ehdimme edes ymmärtää.

Jeesus on käsite, johon sisältyy paljon historian lataamaa jännitettä. Vastaavalla tavalla ei ole ollenkaan vahinko, että saksassa lapsen nimi Adolf on hyvin harvinainen. Raha on myös käsite. Miltä rahasta puhuminen sinusta tuntuu?

img_0137

Kuvan parrakkaalla miehellä on kädessään kaikkien tuntema käsite. Annan muutaman arkisen esimerkin käsitteistä, joiden muutos kaataa aikanaan suuriakin yrityksiä.

Strategia ja taktiikka

Usein tuntuu, että työstämme tyhjyyttään kumisevia tynnyreitä työpajoissa. Ne ovat rakenteita, jotka asuvat ulkopuolellamme.

Oikeasti kysymys on yhä useammin käsitylöäisyydestä ja tarinankerronnasta, jonka ylin muoto on näyttäminen.

Taiteeksikin sitä voisi kutsua, sillä rakenteita täyttävä sisältö on aina subjektiivista. Vaikutus asuu toisen ihmisen kokemuksessa rakenteista piittaamatta.

Myynti

Ei enää ole kysymys siitä saanko vetää treenaamani myyntipuheen katseen alla. Yhä useammin on kysymys siitä uskallanko ja onnistunko luomaan sillan välillemme, jotta jokin arvokas saisi ylittää sen.

Jotta hän, joka vielä hetki sitten oli tuntematon saisi tilaisuuden palauttaa lahjaksi antamani palveluksen esimerkiksi euroissa.

Markkinointi

Skippaamme mainokset aina kun se on mahdollista. Selaimeen lyömme adblockin ja uutiskirjeetkin pääasiassa häiritsevät. Markkinoinnilla ei enää ole mitään tekemistä sen kanssa, kuka huutaa isoimpaan ääneen.

Oikeasti sama kysymys pätee kaikkeen mihin ryhdymme:

Tuotanko sinulle, jotain niin hyödyllistä juuri nyt, että sinun kannattaa uhrata aikaasi ja huomiotasi puolestani?

Jos emme onnistu päästämään ajoissa irti vihreää karvaa kasvavista, paikoilleen homehtuneista käsitteistä, joku toinen pyyhkii ohitsemme ennen kuin huomammekaan.

Mitä tämän tunnistaminen tarkoittaa testaajalle, devaajalle, yrittäjälle tai pörssiyhtiön johtajalle?

Selkä edellä eteenpäin

16. marraskuuta, 2016 | Kirjoittaja: Antti Niittyviita
Kommentit: 1

En ole tavannut vielä ainoatakaan softaprojektia, jossa olisi ollut rahaa ja aikaa ilman rajaa. Oletko sinä?

Projektibudjetit ovat yleensä aika ohuet, tavoiteaikataulut kiristyvät yhdessä katerakenteen kanssa. Projektit tulisi pitää kannattavana ja samalla tehdä ne nopeasti ja hyvin. Muuten kaikilta loppuvat työt.

img_0133

Jostain mystisestä syystä rajallisten resurssien maailmassa tuotetut projekti eivät ymmärrä rajojaan. Tämä ilmenee usein kummallisena taipumuksena tehdä työtä, joka joskus on toiminut, mutta jolle ei enää nyt ole mitään järkevää perustetta. Silloin raha ja aika valuvat hukkaan.

Liian usein projekteja ajavat ihmiset tekevät työnsä tuijottaen taaksepäin. Etsimällä huomisen vastauksia eilisestä. Totuus on, että elämä tapahtuu selkä edellä eteenpäin ja me tuijotamme peräaaltoon.

Alamme onnistua isommin vasta, kun opimme herkemmin ja tarkemmin aistimaan sen, mitä nyt on.

Eilisen ideoilla täytetty tila ei voi enää täyttyä uusilla ja ehyemmillä. Ensin on tehtävä joulusiivous ja suostuttava hylkäämään se, mikä ei enää palvele tarkoitustaan.

Mikä olisi se eilisen idea sinun projektissasi, joka ensimmäisenä ansaitsee hellät hyvästit?