Call to Action: Testauksen Esitaistelijat

16. tammikuuta, 2017 | Kirjoittaja: Antti Niittyviita

Nyt on niin, että rohkaisen mieleni ja kurkotan kohti tuntematonta, sillä asia on niin tärkeä.

Tammikuu on tyypillisesti tarkoittanut ihmisille U.P.E:tä. Se on lyhenne sanoita Uusi Parempi Elämä. On uudenvuoden lupauksia ja tipatonta tammikuuta. Kuntokuuria ja muita ryhtiliikkeitä.

Tällä kertaa päätin kuitenkin ajatella toisin. Kutsun sinuakin mukaan pieneen ajatuskokeeseen. Kysymys on yksinkertainen. Mikä on osaamisesi ja ammattimaineesi taso tammikuussa 2022? Mitä sellaista teit kuluneiden vuosien aikana, mistä asiakkaat, kilpailijat ja kollegat kertovat kuorossa sankaritarinoita?

Tuo kysymys veti meikäläisen hiljaiseksi.

En usko, että teollisen yhteiskunnan jäänteistä ponnistava tehdasajattelu tuottaa enää pitkään kilpailukykyä kenellekään alallamme. Aasia ja Automaatio ovat muutaneet toimialaamme jo nyt peruuttamattomasti eikä loppua näy. Lisäksi työvälineiden, vaihtoehtojen ja viihdykkeiden ylitsevuotava runsaus hautaa helposti alleen tulevaisuuden työlle olennaisimman asian. Ihmiset.

Olen tutkinut viimeiset vuodet sitä, missä todellinen asiantuntemuksen arvo syntyy ja vastaus ei löydy yksin työtunneista tai teknologioista. Se löytyy kohtaamistemme laadusta. Siitä kuinka energinen, ilahtunut, turvallinen, varma tai iloisesti yllättynyt olo jää ihmisille, joita saamme palvella.

Menestystarinat softakehityksessä ja testauksessa syntyvät ainoastaan toisen halusta ryhtyä kertomaan niitä.

Perustelen saman vielä toisin sanoin: Lääketeollisuuden yksi ylivoimaisesti suurimpia innovaatioita seuraa oivalluksesta, että hoitovasteet nousevat ihmisten kohdatessa. Virittämällä ihmisten kohtaamista, viritetään samalla lääkkeen hoitovastetta. Sama oivallus pätee myös asiantuntemukseemme. Siksi rohkenen väittää, että tulevaisuuden testauksessa on kysymys taiteesta. Art of Testing.

Tekniset taidot ovat tietenkin edellytys, jolla ylitetään onnistumisen kynnys. Sen varaan viritetystä johtajuudesta, menestyksestä ja upeista läpimurroista syntyvät ne tarinat, joita haluamme asiantuntijana, yrityksenä tai yhteiskuntana kertoa.

Keväällä rakennan polun sinne, missä kulkijan jalka ei vielä tähän asti ole usein tallannut. Nyt kutsun sinuakin mukaan. Tässä on ohjelma, jonka tavoite seuraavien 5 vuoden aikana on valmistaa testauksen esitaistelijoiden armeija tulevaisuuden haasteisiin. Sellainen joukko guruja, joista vielä jälkipolvetkin puhuvat silmät loistaen.

Champions of testing.

Olen tiristänyt tähän koko kokemukseni toimialasta ja tulen laittamaan katseen alla kaiken peliin. Hikeä ja kyyneleitä säästämättä!

Jos voisit harkita lukevasi lisää, liitän loppuun tarkemman kuvauksen valmennusohjelmasta. Voisiko tämä sopia jollekin tutullesi?

Tästä lisää aineistoa asian tutkimiseksi: Champions of Testing 2017

Entä jos rakastut vasaraan?

12. tammikuuta, 2017 | Kirjoittaja: Antti Niittyviita
Kommentit: 1

Minulla on kollega. Häntä kutsutaan Tohtoriksi ja syystäkin. Mitä testausautomaatioon tulee, niin mies on ratkaissut hämmästyttävällä taidolla ja tarkkuudella mahdottomaksi sanottuja automaatiohaasteita.

Tohtorilta kysytään säännöllisesti ensitapaamisessa mitä työkalua hän käyttää tai suosittelee? Miehen vastaus on niin timanttinen, että hengästyn joka kerta ajatellessani asiaa.

Kyllä ruuvinkin saa seinään vasaralla. Ensin on kuitenkin ymmärrettävä mitä halutaan kiinnittää ja miksi?

Tunnen aivan liikaa asiantuntijoita, jotka aloittavat toimeksiannot työkalu edellä. Rautakaupasta aloitettu työ haaskaa rahan lisäksi aikaa ja tekee todennäköisemmäksi ihan väärät lopputulokset.

Rakastu vasaraan ja alat nähdä nauloja sielläkin, missä niitä ei ole.

Isaac Newtonin Joulumaa

24. joulukuuta, 2016 | Kirjoittaja: Antti Niittyviita

Kolme kuukautta sitten suunnittelin jouluostoksia. Suunnittelin samaa myös kuukausi sitten. Lopulta eilen toteutin suunnitelmani 3 tunnin ikkunassa ennen sulkemisaikaa. Enkä muuten ollut asioilla yksin. Suurin osa illasta kului nauttiessa olosta jonossa ja parkkipaikoilla.

Joulu on hiljentymisen ja rauhoittumisen juhla. Eilen syntyi kuitenkin ihan toisenlainen vaikutelma. Hirmuista vauhtia ja touhottamistahan se oikeasti oli.

Usein käy niin, että hiljaisuus ja rauhoittuminen on pelottavaa. Sitä se on pyhänä ja projekteissa. Täytämme aikamme valheellisella vauhdin hurmalla ja jos ei muuten riitä, boostaamme tunnetta kannullisella kahvia.

Teemme tämän vaikka on ilmeistä, miten elämän isoimmat oivallukset ponnistavat voimansa tuosta tyhjästä tilasta nimeltä hiljaisuus.

Isaac Newtoninkin oli ensin istuttava omenapuun alle.

Näin Joulun kunniaksi rohkenen ehdottamaan hurjaa koetta. Entä, jos laittaisit nappikuulokkeet korville ja omistaisit neljä minuuttia itsellesi yhdessä Alan Wattsin seurassa? Ja vaikka olisitkin insinööri, et tällä kertaa uskoisikaan ajatuksiasi vaan keskittyisit siihen, miltä tuntuu?

Katri Helena ja Juha Vainio sävelsivät kohta 40 uotta sitten biisin nimeltä Joulumaa. Jos tänään törmäät tuohon klassikkoon ehdotan Alan Wattsin jälkeen enää yhtä kysymystä. Mistä tuo biisi todella kertoo?

Hyvää ja rauhallista Joulua rakas lukija. Ensivuonna kohtaamme uudestaan.

Sopimuksen tärkein tehtävä

20. joulukuuta, 2016 | Kirjoittaja: Antti Niittyviita
Kommentit: 2

Viimeviikolla meidän Jaakko sai eteensä asiakkaan tilausdokumentin. Se oli yhden sivun mittainen ja toimii myös varsin pätevästi sopimuksena työhön tarttumiseksi.

Minulle jäi luu käteen

Minä puolestani sain samaan aikaan toisen tilausdokumentin. Se oli yhteensä 76 sivua liitteineen. Kummankaan työn lopputulokset eivät varsinaisesti ole erilaisia. Ainoastaan tilaaja on.

Ei varmasti tarvitse kauaa arvailla, kumman tilaajan kohdalla työt alkavat nopeammin? On todennäköistä, että Jaakon projektissa ensimmäiset tulokset ovat tiskissä kauan ennen kuin meikäläinen on edes ehtinyt kahlata sopimusnipun loppuun asti.

Välillä tuntuu, että neuvottelun tärkein tehtävä on päässyt yrityksissä unohtumaan. Neuvottelun tehtävä ei ole tuottaa sopimusta, vaan saada yhteistyö alkuun. Mieluummin silloin, kun työn tuloksista vielä on tuoretta etua kaikille.

Jos neuvottelun tärkein lopputulos on yhteistyö, niin mikä sitten on sopimuksen tärkein tehtävä?

Sopimuksen tärkein tehtävä on tarvittaessa tasoittaa tie takaisin neuvotteluprosessiin.

Peura ajovaloissa

9. joulukuuta, 2016 | Kirjoittaja: Jani Haikala
Kommentit: 4

Ajoin  hämärtyvässä illassa Haaparannasta Ouluun. Täytyy myöntää, että vähemmän pitkiä matkoja ajaneena kaupunkilaisena pimeällä pätkällä ajaminen viritti aistit äärimmilleen. Joku ehkä sanoisi, että jännitti.

Siinä ajellessa tein pienen ajatusleikin ja ehdotan, että teet itse saman. Kuvittele, että ajat autolla. Pimeässä. Ei ajovaloja. Ei katuvaloja. Ei mitään. Pelkkää pimeää. Pelottaako? Ei, et voi pysähtyä. Nyt on vain ajettava.

Tiedät, että ajat autoa ja että auto liikkuu. Näet ehkä mittarista nopeuden, mutta et yhtään tiedä missä olet. Et ainakaan ennen kuin olet jo ajanut kolarin tai ojaan. Mihin olet menossa? Tuleeko risteys? Onko edessä mutka tai esteitä, kuten muita autoja, jalankulkijoita, lapsia, poroja, hirviä jne. Pitäisikö hiljentää vauhtia? Tai kääntää rattia?

Aika harvat ajavat autoa näin, vaan haluavat käyttää vähintäänkin ajovaloja ja mieluiten vielä pitkiä valoja. Kuitenkin moni ohjelmistoprojekti ajaa usvaisessa yössä joko pimeänä, parkkivaloilla tai korkeintaan ajovaloilla. Sanoisin, että melko tyhmänrohkeaa!

Ohjelmistotestauksen tehtävänä on tuottaa tietoa paitsi nykytilasta, myös edessä vaanivista vaaroista. Mitä enemmän erilaisia testauksen osa-alueita lisäät ohjelmistoprojektiisi, sitä enemmän saat elintärkeää tietoa. Onko sinun ohjelmistoprojektisi valokeila riittävä?