Lissabonista Floridaan
Uusi manner löydettiin ja dokumentoitiin Eurooppalaisten toimesta ensikertaa vuonna 1492. Tuolloin tutkimusmatkailija Kristoffer Kolumbus löysi Amerikan etsiessään meritietä Intiaan. Löydöksen jälkeen alkoi tiivis merimatkailu Atlantin yli.
Merimatkojen tekemiseen sovelletut navigointimenetelmät olivat karkeita ja perustuivat suurelta osalta tähtien ja auringon aseman seuraamiseen. Määränpää saavutettiin onnistuneesti vain silloin kun kurssia korjattiin riittävän usein navigoinnin tulosten perusteella.
- Navigointi
- Kurssin korjaus
Se on totuus, jonka tiesivät jopa Viikingit 1000 vuotta sitten. Tästä huolimatta useat nykyaikaiset tietojärjestelmähankkeet lähtevät aina oletuksesta missä kurssi asetetaan yhden ainoan kerran suunnitteluvaiheessa. Sitten laitetaan silmät kiinni, peukut pystyyn ja toivotaan vain niin pirusti.
Kerta toisensa jälkeen mediasta saa lukea esimerkkejä hankkeista, jotka ovat kestäneet 5 vuotta ja sitten menneet pahasti pieleen. Maaliin osutaan vuosia myöhässä ja miljoonia euroja köyhempänä.
Ehdottaisinkin, että ne tietojärjestelmähankkeiden omistajat, jotka eivät uskalla luottaa sokeasti ajan ja rahan riittämiseen, tutustuisivat tähän kuvaan ja pysähtyisivät hetkeksi miettimään merimatkailun saloja.
Menestykseen ja maaliin voit siis päästä kahdella tavalla: Voit joko navigoida ja korjata kurssia riittävän usein, tai luottaa hyvään tuuriisi.
Suosittelemme myös:
Hullut päivät ja heti rytisee
Uusi Oulun toimistomme on korttelin päässä Stokkalta. Kirpakan huureitesessa aamussa ei voi välttyä huomaamasta Hullujenpäivien alkaneen. Kauppa...
Google ja kirjasto
Tämän päivän Tietoviikko kertoo Googlen astetta suuremmasta projektista. Google aikoo nimittäin digitoida kaikki maailman n. 130 miljoonaa...
Kiukuttelusta ja käsienheiluttelusta
Pääsiäisestä ei ole pitkään. Tuon viikonlopun sunnuntaiaamut ovat ilahduttavia, sillä kukko tai pupu on päättänyt yllättää ihmiset...
Loistava analogia tietojärjestelmähankkeista ja merimatkailusta. Mikä mahtaa olla syy, että moderneissa projekteissa on hukattu se maalaisjärki joka sai aikoinaan jo viikingitkin toimimaan tehokkaammin omissa ”projekteissaan”. Mikä ominaisuus IT-projeilla on, joka saa ihmiset toimimaan käyttämättä omaa maalaistaan ja vielä uskomaan että ”kyllä tämä on paras reitti jolla osutaan maaliin”.
Täytyy kyllä yhtyä edelliseen kommenttiin tässä aiheessa – toden totta mikäs siinä on, että me IT-ihmiset toimimme maalaisjärjen vastaisesti? Kehtaisinko lisätä vielä, että mitä isompi projekti on kyseessä, niin sitä mahdottomampi kurssia on hienosäätää saati korjata matkan aikana.
Tilanne ei kuitenkaan ole toivoton, vaan näen styyrpuurin puolella horisontissa jotain ja se ei ole jäävuori vaan manner – manner täynnä uusia mahdollisuuksia. Me testaajat kykenemme omalla työpanoksellamme tuomaan tärkeitä komponentteja navigointiin. Meidän testaajien tulee toimittaa projektin johdon saataville informaatiota alusta alkaen, että mihin nykyinen valittu reitti meidät johtaa. Tätä tärkeää testauksen tuottamaa informaatiota käyttäen management pysyy ajan tasalla ja kykenee viilaamaan kurssia. Ja kun kurssia on hienosäädetty, niin me teemme saman uudestaan ja kerromme, että mitä tuleman pitää tällä uudella kurssilla ja onko kurssi nyt parempi verrattuna aikaisempaan kurssiin.
Merenkäynnissä on koko miehistöllä tärkeät roolinsa. Pidetään huolta siitä, että kompassia ja muuta navigointilaitteistoa luetaan oikein ja että tieto saavuttaa myös komentosillan.
Kiitos kommenteistanne herrat,
Maalaisjärki lienee se alleviivaava tekijä, joka hirveän usein unohtuu. Siitä puhutaan testausalan seminaareissa ja koulutuksissa ja kuitenkin kaikki uivat vastavirtaan tosipaikan tullen.
Erittäin mainio analogia merenkäynnin apuvälineeksi! Vai oliko tää testaukseen? 😉
Ammattitestaajan sanoin: ”Merenkäynnissä on koko miehistöllä tärkeät roolinsa.” True indeed! Tämän lisäksi on olemassa myös ulkopuolisia tekijöitä. Laivan lähtiessä satamasta se kohtaa jos monenmoista karikkoa mantereen lähellä. Ulapalla ongelmaksi nousee säätilat ja niiden ennustaminen sekä hyväksikäyttäminen. Uutta manteretta ja määränpäätä lähestyessä taas karikkojen ja vaarojen määrä on lukematon. Miksi taistella yksin hampaat irvessä noita vaaroja vastaan jos tarjolla on apua? Itse näkisin testauksen sellaisena järjestelmänä tuolla metaforallisella merimatkalla, joka etukäteen pystyttää poijuja karikkojen merkiksi sekä silmiä räpäyttämättä ja väsymättä pitää yllä liekkiä kaukaisessa majakassa ohjaten purtta oikeaan suuntaan.
Miksi siis taistella yksin luonnonvoimia vastaan? Miksi ei ottaisi apua toiselta (taikka kolmannelta) osapuolelta kun sitä kerran on tarjolla? Ulkopuolinen tilanteen tarkastelija näkee lähes poikkeuksetta sen laajemman kokonaisuuden ja ympäristön, jossa pieni ja hutera kaarnalaivamme putkinäköisesti purjehtii 🙂