Tag: Suomi

Jos kysymys ei ole uskomattomasta munkista, mäihästä tai tuurista, niin onnistumisilla on aina hintansa.

Hinta on mahdollista maksaa etukäteen ja silloin onnistuminen on ansaittu. Tai hinnan voi maksaa jälkikäteen ja silloin se tulee korkojen kanssa.

Asiaa on yksinkertaista ajatella vaikkapa hiihtoloman kunniaksi seuraavasti:

Kumpi tuntuu paremmalta? Tehdä lomamatka aurinkoiseen etelään talvella ja vaivalla säästetyillä rahoilla. Vai hoitaa homma Visaa vingauttamalla ja maksella visalaskua korkojen kera vielä kesänkin kynnyksellä?

Jos yrityksesi arvoissa komeilee joustavuus tai asiakaslähtöisyys, niin olisiko järkevää kysyä mitä hintaa me mainituista maksamme? Minkä uhrauksen olemme valmiita tekemään päivittäin esimerkiksi asiakaslähtöisyyden alttarilla?

Kovalla kunnolla on myös hintansa. Se on hikoilu. Aivan vastaavasti oivalluksia on vaikeaa ostaa, jos ei ensin ole valmis sietämään hämmennystä tai älyllistä ponnistelua.

Ohjelmistoprojektien onnistumisellakin on omansa. Usein on niin ylivoimaisen raskasta tunnustaa oman ohjelmistokehityksen epätäydellisyys. Vaikka istuttaisiin säännöllisesti retrospekteissä ja meditoitaisiin lootusasennossa.

Korkojen kanssa tulevan hinnan tunnistaa lopulta siitä, kun tavara osuu tuulettimeen.

Penisilliini mullisti lääketieteen 1941, kun ensimmäiset kliiniset tutkimukset valmistuivat. Lääkäri ja kirjailija Lewis Thomas kuvaili aikaa ennen tuota kriittistä käännekohtaa karusti.

Jos sairaalassa olemisella oli merkitystä selviytymiseen, se johtui pääasiassa paikan tarjoamasta suojasta, ravinnosta ja hoitajien huolenpidosta. Lääketieteellä oli vähän, jos ollenkaan merkitystä

Vain 75 vuotta sitten lääkäri oli kaiken taitava käsityöläinen, joka tutki ja määräsi hoidot omakätisesti. Hän otti itse näytteet, teki bakteeriviljelmät ja saattoi jopa tutkia niitä mikroskoopilla. Hyvällä tuurilla lääkäri saattoi olla myös taitava kysymään henkilökohtaisia kysymyksiä ja pelastaa potilaan syfilikseltä antamalla seoksen elohopeaa, vismuttia ja arsenikkia. Tunnettuja tauteja oli kourallinen ja vain murto-osaan niistäkin tiedettiin käypä hoito.

Lääketiede on hyvin nuori tieteenala, mutta jo nyt tunnetaan 4000 erilaista kirurgista ja lääketieteellistä toimenpidettä. Lääkärit voivat laillisesti määrätä 6000 erilaista lääkettä potilaille. Vuosituhannen alussa oli kategorisoitu DNA:n perusteella kokonaista 22000 erilaista sairautta.

Telkkarista tuttua tohtori Housea lukuunottamatta yksikään lääkäri ei voi enää mitenkään tietää tuota kaikkea.

Johns Hopkinsin sairaalassa Yhdysvaltojen Marylandissa jopa laskettiin miten hoitoon osallistuvan henkilökunnan määrä on muuttunut per potilastapaus. Vuonna 1970 hoitajia ja lääkäreitä osallistui yhden tapauksen hoitamiseen yhteensä n.2,5. Vuonna 1999 tuo määrä oli jo yli 15. Tänä päivänä määrä on vielä enemmän.

Mutta nyt minun on pyydettävä anteeksi! Testauskeskusteluissa olen usein väittänyt seuraavaa:

Työkalut ja menetelmät tulevat ja menevät, mutta testaajat pysyvät. Pääasia on, että tulosta syntyy!

Tulosta on toki synnyttävä, mutta muuten väitteeni on ollut pötypuhetta. Kuin suoraan lääketieteen 40-luvulta!!! Kukaan ei voi hanskata kaikkea. Siitä syystä myös lääkärit erikoistuvat.

Oikeasti tarvitsemme testausguruja automaatiossa, suorituskyvyssä, tietoturvassa tai käytettävyydessä. Tarvitsemme jopa yksittäisten liiketoiminta-alueiden, kuten kaivosalan, energia-alan tai lääketieteen tekniikan testausguruja!

HUOM!!! Jos mielit testaajaksi gurujen joukkoon Provelle, niin nyt olisi hyvä sauma laittaa vaikkapa sähköpostia tulemaan (etunimi@prove.fi) ja kertoa mistä kohtaa sinun kovin osaamisesi löytyy!

Tammikuussa 2008 lentokapteeni Peter Burkill toivotti miehistöineen matkustajat tervetulleeksi lennolle Pekingistä Lontooseen. Reitti oli yksi hänen suosikeistaan, sillä kyseessä oli päivälento. 10 tuntisella lennolla ehti nähdä maisemien vaihtuvan Mongolian tasangoista Siperiaan ja Skandinaviaan.

Matka Boeing 777 -koneella sujui mallikkaasti, kuten mikä tahansa mannerten välinen lento. Kokeneelta miehistöltä rennosti ja rutinoituneesti.

3,2km ennen Heathrown kenttää miehistö huomasi kuitenkin jonkin olevan vialla. Autopilotin tehtävä on hidastaa koneen nopeutta siivekkeiden kulmaa säätämällä ja samalla lisätä tehoa moottoreissa. Kumpikaan koneen kahdesta moottorista ei vastannut automatiikan yrityksiin kaastuttaa turvallisen laskeutumisen takaamiseksi. Yrityksistä huolimatta pilottikaksikkokaan ei kyennyt palauttamaan tehoa moottoreihin.

46m korkeudella koneen perämies John Coward otti koneen ohjattavakseen kapteeni Burkillin säätäessä siivekkeitä yrityksenä pidentää laskeutumisliidon pituutta. Kone ylitti täpärästi vilkkaan valtatien A30 ja lentokentän eteläisen huoltoväylän kapteenin vahvistaessa hätätilannetiedon lennonjohdolle. Koneen renkaat koskettivat maata ensimmäisen kerran 270 metriä ennen kiitotien 27L alkua lentokenttäalueen nurmikolla.

Törmäyksessä koneesta irtosivat ensimmäisenä etupyörät. Seuraavaksi päärenkaiden repeytyessä irti oikeanpuoleinen rengas lävisti koneen polttoainetankin ja matkustamon. Vasemmanpuoleinen meni vain siiven läpi. Kone kääntyi kohti kiitotietä kylki edellä ja lopulta vauhti pysähtyi juuri asfaltin alkuun.

Kuin ihmeen kaupalla kaikki koneen 136 matkustajaa ja koko miehistö selvisivät laskeutumisesta hengissä. Elokuvista tutuilta erikoistehosteilta välyttiin kokonaan. Ei räjähdyksiä tai tulipaloja. Ei verta eikä suolenpätkiä. Matkustajat saatiin koneesta turvallisesti ulos sekunneissa ja pelastusajoneuvot olivat paikalla väittömästi. BA38:n matkustajat välttivät jättikatastrofin vain täpärästi, mutta miten lennon miehistö osasi toimia juuri oikealla tavalla kriisitilanteessa?

Lentämisestä ei ole sattumalta tullut maailman turvallisin liikennöinnin muoto. Ei ole vahinko, että yksin Boeing 777-koneilla oli ehditty tehdä yli 2.miljoonaa lentoa ennen ensimmäistä turmaa. Ilmailussa henkilökunta osaa toimia hetkeäkään epäröimättä ja juuri niinkuin on sovittu. Sama pätee sekä rutiinitöihin, että kriisitilanteisiin. Ja mikä tärkeintä inhimillisiä virheitä tapahtuu melko varmasti vähemmän kuin missään muussa toimialassa.

Vastaus on hämmästyttävän yksinkertainen. Lentomatkustuksen turvaamisessa yksi keskeisistä työkaluista ovat tarkistuslistat.

Boeingilta löytyy jopa oma yksikkö, jonka työ on pureskella onnettomuustutkinnan satojen sivujen raportit ihmisille käyttökelpoiseen muotoon. Siellä työskentelevät tarkistuslista-asiantuntijat, kuten Dan Boorman.

Minä käytän turvavöitä, vaikka osaan ajaa autoa. Käytän myös pelastusliivejä, vaikka osaankin uida. Tarkistuslistoja vastustin kuitenkin ennen kiihkeästi. Kyllähän minä työni osaan. Perhana! Sitten luin Atul Gawanden häikäisevän kirjan The Checklist Manifesto. Se pureutuu tarkistuslistojen kiistattomiin hyötyihin lääkärin ja kirurgin silmin. Lopulta oli myönnettävä totuus.

Tarkistuslista kriittisessä kohdassa voi olla minunkin projekteissani kuin turvavyö autossa tai pelastusliivi veneessä. Se voi olla erottava tekijä katastrofin ja menestystarinan välillä.

Rakastan lumisadetta. Oulussa satoi ensilumi nyt varmaan jo neljännen kerran. Kun moinen ihme edellisen kerran tapahtui tein lasten kanssa lumiukon. Kosteasta ja narskuvasta lumesta tulee kätevästi pyöritettyä isojakin lohkareita. Lumiukoista voi siis tulla varsin massiivisia.

Homma aloitetaan tyypillisesti pienestä käteen mahtuvasta pallosta jota lähdetää pyörittämään maahan sataneessa lumessa. Alussa pallo kasvaa nopeasti pienelläkin vaivalla. Möhkäleen kasvaessa vauhti kuitenkin tuntuu hidastuvan. Pallon pyörittäminen alkaa vaatimaan merkittävästi enemmän energiaa ja sen kasvu on hankalampi havaita.

Yleensä tuon hetken ollessa käsillä lasten kärsivällisyys loppuu ensimmäisenä. Vaivan määrä suhteessa silminnähtävään lopputulokseen alkaa tuntumaan kohtuuttomalta. Kuitenkin on selvää, että komeimman lumiukon tekee se, joka uskoo prosessiin omien ajatustensa sijaan.

Sama pätee softaprojekteihin, opiskeluun, harrastuksiin, blogaamiseen ja oikeastaan kaikkeen missä haluaa olla hyvä.

Jos usko meinaa loppua, on tärkeää muistaa: Onnistujia ja meitä muita erottaa se hetki, kun muutos alkaa käydä hankalaksi havaita.

Rintakipu oli iskenyt häneen ensimmäisen kerran uimahallissa. Pieni pistos ylävatsassa oli kai merkki närästyksestä. Ehkä oli tullut otettua liikaa kahvia aamupäivällä? Jo koulussa opetettiin, että se menee ohi, kun vähän kiristää tahtia. Paitsi että ei mennytkään. Oli pidettävä tauko ja hengähdettävä.

Aikaa kului ja jopa toimiston portaiden kiipeäminen oli käynyt raskaaksi. Lopulta jo toisessa kerroksessa alkoi pistämään ja olkapäähänkin sattui. Liekö niska venähtänyt kotitöissä? Oli tilattava hissi ja antaa Koneen kuljettaa perille.

Työterveyshoitoon hakeutuminen tuli viimehetkellä. Hänen mielestään syynä oli vatsatauti. Lääkärin mielestä akuutti sydäninfarkti. Elämän ja kuoleman välillä oli lopulta vain hiuksenhieno ero.

Ihminen osaa sulkea mielestään epämiellyttäviä tosiasioita hirveän tehokkaasti. Jopa vuosien ajan. Sepelvaltimotaudin oireet. Etenevä Alzheimerin tauti. Metsää kohti rytistelevä softaprojekti. Alkoholismi. Karille ajelehtivat ihmissuhteet. Tai yrityksen konkurssiin johtava tuloskehitys.

Kaikki oireet on mahdollista huomata. Pään sisältä löytyy kuitenkin pieni pelon ruokkima ääni, joka uskottelee kaiken olevan yhä kunnossa.

Kuuntele ympärilläsi olevia ihmisiä tarkasti. Opettele tunnistamaan ensin toisten selitykset ja sitten omasi. Viimeinen ja vaikein vaihe on ottaa hattu kouraan ja pyytää apua.

Penskana tuli mökkeiltyä jonkin verran sukulaisten ja ystäväperheiden kanssa. Erityisen hyvin muistan reilun parinkymmenen vuoden takaa, kun olimme isolla porukalla Keski-Suomessa valtavassa mökissä kauniin järven rannalla loppukesäisen viikonlopun vietossa. Oli mukavaa saunoa, uida ja pelata erilaisia pelejä. Iltaisin oli sen verran hämärää, että lamppupiilo onnistui iltaisin. Huippu viikonloppu!

Sunnuntaina hauskuus tieten väheni, kun piti ruveta siivoamaan. Sain kaverin kanssa tehtäväksi siivota makuusoppemme. Siellähän oli vaikka mitä. Pölyä, hiekkaa, karkkipapereita, sipsinmuruja jne. Lakaisimme roskat käytävälle, pakkasimme tavarat ja olimme valmiina lähtöön. Samoin tekivät myös muissa makuuhuoneissa asuneet kaverit.

Sitten tuli iskä ja aukaisi ulko-oven. Roskat pöllähtivät ilmavirran voimasta lentoon ja iso osa roskista lensi takaisin huoneisiimme. Piti siivota uudelleen. Sen jälkeen tajusimme käyttää roskapussia ja viedä pussit suoraan roskikseen.

Näin käy herkästi myös softaprojekteissa, kun joko tarkoituksellisesti tai ajattelemattomuutta kehityksen eri osa-alueet ajetaan hoitamaan tiukasti vain oma tonttinsa. Ei siitä tule mitään, että palvelin- ja käyttöliittymäkoodarit ja testaus tekevät omia juttujaan ilman yhteistä päämäärää. Kaikki ovat näennäisesti hoitaneet oman leiviskänsä, mutta julkaisun hetkellä pakka hajoaa käsiin. Jonkun pitää huolehtia siitä, että roskat päätyvät koostetusti siistissä paketissa niille kuuluvaan paikkaan.

Ei riitä, että lakaiset roskat omasta huoneesta käytävän puolelle. Yritä hahmottaa, mitä suurempaa kokonaisuutta ryhmänne on tavoittelemassa. Se on ainoa tapa saada asiat onnistumaan ensimmäisellä yrityksellä.

Ilma oli sakea, tunnelma tiivis ja noin 100 kilttiä koululaista nojautui kuuntelemaan väkeviä tarinoita myynnin ihmeellisestä maailmasta. Istuin pari viikkoa takaperin Kenneth Östrebergin myyntikoulutuksessa noin 100 muun innostuneen ihmisen kanssa ja voin suositella koulutusta lämpimästi muillekin (googleen vaan :).

Koulutuksen jälkeen mieleen palasi jostain alitajunnan synkistä syövereistä kysymys, jonka joskus olin kuullut ja autuaasti myös unohtanut.

1. Myynti-ihmiset istuvat koulutuksissa opettelemassa myyntitekniikkaa,
2. Yritysjohtajat istuvat koulutuksissa opettelemassa strategiaa ja johtamista,
3. Koodaajat istuvat koulutuksissa opettelemassa kehitysprosesseja ja
4. Testausihmiset istuvat koulutuksissa opettelemassa testaustaitoja.

Sehän on vain hienoa, että ihmiset haluavat opiskella tullakseen paremmaksi omassa ammatissaan. Mutta mikä on kun kuitenkaan eivät taidot riitä?

Vain kourallinen kaupparatsuista on joskus opiskellut ostamisen psykologiaa. Vain harva yritysjohtaja heittäytyy duunarin arjenkuvaa viikkopalaveria pidempään. Ja entäpä testaaja? Moniko testaaja on joskus innostunut kasvattamaan tietojaan esimerkiksi liiketoiminnan rakentamisessa tai markkinoinnissa? Osa testaajista ei ole perehtynyt edes koodaukseen koskaan.

Lähes poikkeuksetta urallaan parhaiten menestyvät ihmiset ovat joskus opiskelleet tärkeimmän sidosryhmänsä sielunelämää.

Ketä sinä palvelet? Olisiko seuraavaksi syytä opiskella hänelle tärkeitä asioita?

Vielä vuonna 1990 meillä oli kaksi Eurooppaa. Itä ja länsi. Jako oli niin jämerä, että rajavyöhykettä kutsuttiin Rautaesiripuksi. Entisessä Tšekkoslovakiassa rajanylitystä Länsi-Saksaan estettiin jopa sähköaidoin. Yli ei mennyt edes eläimet.

Nyt tutkijat ovat seuranneet paikallisen saksanhirvikannan liikkumista satelliittipaikannuksen avulla. Vaikka kuolemanrajan purkamisesta on kulunut jo 25 vuotta, saksanhirvet eivät kulje rajan yli.

Saksanhirvi elää keskimäärin 15 vuotta. Yksikään tänään elävä yksilö ei siis ole nähnyt tuota sähköaitaa ja kuitenkin eläimet varovat aluetta. Mutta miksi?!

Eilen alkoi taas #ELCrew, eli Enbuske & Linnanahde Crew. Täytyy myöntää, että oli kovaa settiä alusta loppuun! Erityisesti olin kiinnostunut Jari Sarasvuon uudesta saunasaarnasta, jonka katsoin kahteen kertaan. Saattaa jopa olla, että selvisin siitä ilman uusia mielenterveysongelmia… Vanhoissakin kun on tekemistä ihan riittämiin.

@Sarasvuojari: Sellaisen paidan voisi lähettää osoitteeseen:
Antti Niittyviita, Prove Expertise Oy, Nummikatu 34, 90100 Oulu

Saunasaarnan keskeinen sisältö oli kulttuuri. En voinut välttyä ajattelemasta, miten sähköaita on muovannut saksanhirvien kulttuurin. Saksanhirven reviiri on nyt pelon määrittelemä. Reviiritietoisen eläimen elinalue periytyy samalla tavalla kuin mikä tahansa tapa. Oppimalla esimerkistä. Sama pätee myös meihin ihmisiin, mutta siitä ei saa lannistua. Jokainen aamu on uusi mahdollisuus muutokseen.

Aivan kuten saksanhirven reviiriä, myös testausorganisaatiotasi on mahdollista muuttaa! Kaikki alkaa yhden yksilön sanoista “Seuratkaa minua!“

Ohimoimoita puristi armottomasti. Valo viilsi silmiä ja kylmä hiki nousi pintaan. Tuli huimaus armottomasta päänsärystä ja oksetti. Eilen iski jämäkkä migreenikohtaus.

Onneksi kuulun siihen ihmisjoukkoon, että Burana ja pieni määrä kahvia auttaa jälleen jaloilleen. Nuiden kahden lääkkeen annostuksen nostaminen parantaa oloa nopeammin ja selvemmin, mutta paljonko on tarpeeksi? Jos kiskaisen aamupäivän aikana 5x800mg Buranaa ja saman mottimäärän kahvia, niin entä sitten?

Paha olohan liiasta tulee. Tai mahahaava.

Superfoodeista, särkylääkkeistä, piristeistä, alkoholista, fitnessistä, lepäämisestä ja jopa testauksestakin tulee haitallista liian suurilla annoksilla. Sama hyötykuvaaja pätee lähes kaikkeen tekemiseen.

Panosta kasvattamalla myös hyötyä saadaan irti enemmän…. Kunnes annostus käy liian suureksi.

Optimaalinen taso ei löydy arvaamalla annosta kun on jo kiire. Se löytyy aloittamalla heti ja säätämällä sopivaksi kokemukseen ja oppimiseen nojaten.

Verkkokaupan rakentaminen tuntuu olevan ylivoimainen ongelma monelle yrittäjälle. Siksi mekin päätimme kokeilla. Tänään aamukahvilla etsimme sopivan verkkokauppa-alustan, perustimme käyttäjätilin ja laitoimme joukon testausaiheisia tuotteita myyntiin. Koko urakka otti aikaa vain tunnin. Niin ylivoimasta se siis oikeasti oli.

Nyt sinullakin on mahdollisuus saada tyylikäs testausaiheinen mugi aamun kahvihetkiin tai lutrupipo syksyn viileneviin aamuihin. Käy tsekkaamassa kauppa TÄSTÄ.