Saavuttuaan Pariisiin nuori d’Artagnan joutuu oitis vaikeuksiin. Anteeksi ei kuulu miehen sanavarastoon ja törmääminen Athokseen saa aikaan päivän ensimmäisen kalenterimerkinnän. Kaksintaistelu illankoitteessa. Tietenkään kiire ei lopu siihen, sillä myöhemmin d’Artagnan tylyttää Porthosta tyylittömästä vyöstä ja järjestää itselleen toisen kutsun miekkakekkereihin.
Onneksi illan agenda muuttuu, kun juonikkaan kardinaali Richelieun kaartilaiset saapuvat paikalle. Laittomat kaksintaisteluthan eivät kuulu Pariisin tapoihin. Syntyneessä kahakassa kolme muskettisoturia saavat D’Artagnanista liittolaisen ja seikkailu alkaa.
Tarinan kantava voima on tietysti tiimityö ja muskettisoturien kunniakoodi ”All for one and one for all.” Jos muskettisoturit olisivat ajatelleet vain itseään, tarinaa tuskin olisi syntynyt.
Kreivi de La Fère, aka. Athos olisikin ehkä vaipunut melankolisuuteensa ja palannut viettämään elämäänsä piikikkään Mylady Winterin seuraan. Aramis olisi vihdoin tullut kaapista ja pelihimo olisi vienyt ahneen Porthoksen syrjäkujille kerjäämään. Yksin jäänyt, nuori ja varomaton d’Artagnan olisi saanut sylikaupalla uusia kalenterikutsuja iltaotteluihin.
Mutta miksi ihmeessä satu historian hämäristä on niin tärkeä?
No tietenkin siksi, että sama tarina toistuu ihan oikeissa tilanteissa tänäänkin. Ilmiselvästi Dumas tiesi jotain tiimityöstä, vastuusta ja johtamisesta.
Yhdysvaltain laivaston Navy SEAL-joukkojen peruskoulutus huipentuu Hell Week -nimiseen harjoitukseen. SEAL joukkojen peruskoulutusta pidetään yhtenä maailman rankimmista voimainponnistuksista sekä fyysisesti että henkisesti. Kokelaita rohkaistaan luovuttamaan, sillä on turvallisempaa kaikille, jos luovuttaminen tapahtuu kotona eikä kentällä. Harjoitusalueen reunalla on kello, jota soittamalla pääsee välittömästi pois. Jopa 90 prosenttia kokelaista kurottaa kätensä sitä kohti heittääkseen pyyhkeen kehään.
SEAL-operaatioiden johtaja, kapteeni Rob Newson kuvaa, miten suurin syy luovuttamiseen ei ole voimavarojen loppuminen vaan kokelaan fokuksen nyrjähdys tehtävästä tunteisiin.
”Ottaessaan ensimmäiset askelet kohti kelloa kokelas on lakannut ajattelemasta tehtävää ja tiimiä. Ajatuksen kääntyessä sisäänpäin – kylmyyteen, väsymykseen ja omaan epämukavuuteen – on enää ajan kysymys milloin hän luovuttaa. Voittava valiojoukko ei ole fyysisesti tai henkisesti merkittävästi vahvempia yksilöitä. He osaavat keskittää kaiken huomionsa käsillä olevaan tilanteeseen ja ihmisiin ympärillä, he suoriutuvat mistä vain.”
Vaikeuksiin ajautuminen on väistämätöntä myös modernissa ohjelmistokehityksessä, jos huomiokyvyn valokeila piirtää vain oman tontin rajoja. Olet varmaan joskus törmännyt käsitekalmariin ”siiloutuminen”. Tästä siinäkin on pohjimmiltaan kysymys.
Onnistumisten tärkein tekijä ei ole ihmiten kyvyt ja kapasiteetit. Oikeasti pelin ratkaisee taito suunnata huomio tiimiin ja tehtävään. Siksi suosittelen aina palaamaan muskettisotureiden maksiimiin.
Kaikki yhden ja yksi kaikkien puolesta.
Ohjelmistotestaus.fi 