Miten voimme varmistaa, että softa toimii?

Törmäsin huoltoaseman tuulikaapissa vanhaan koulukaveriin. Sille kuului ihan hyvää. Samalla toinen asiakas kiilasi ohitsemme ovesta jatkaakseen matkaa ja suuntasi pohjoiseen, mihin itsekin olin matkalla.

Kohta jatkoin perästä vain löytääkseni tuon toisen matkalaisen tien reunasta. Oli osunut poroon ja odotteli apua, että joku päästäisi eläinparan kärsimyksistään.

”Entä, jos en olisikaan viivästyttänyt omaa matkan tekoani tuttavani tapaamisessa? Olisinko minä nyt tässä odottamassa?” pohdin. ”Kävipä tuuri.”

Tuuri on elämän peruselementti: upea puoliso tai paras duunikin ovat usein tuurista kiinni. Sama pätee jopa geeneihin, jotka matkustavat mukanasi. Taivalluksemme aikana lottovoittoja tulee varmasti ja niin tulee tappioitakin, mutta niiden muoto ja määrä ovat mäihästä kiinni.

Onneksi onnea voi auttaa. Esimerkiksi uskaltamalla, ennakoimalla ja suunnittelemalla.

Minusta kysytään usein, miten voimme VARMISTUA, että softa on nyt kunnossa? Vastauskin on varsin yksinkertainen. Emme mitenkään.

Mikään määrä testejä tai testausta ei voi osoittaa, että tuote toimii. Ja samaan aikaan yksikin testi voi osoittaa, mistä tuote ei toimi.

Testaus ei ole tapa tuottaa varmuutta, vaikka usein erehdyksessä käyttämämme käsite laadunvarmistus niin saattaisi vihjailla.

Testaus on keino peukaloida todennäköisyyksiä puolellellemme, jotta porokolari tai poikkigeeni eivät pilaisi peliämme vielä huomenna.