Category: Ohjelmistotestaus

Yritin tehdä ajanvarauksen yksityisen lääkäriaseman ajanvarausjärjestelmästä. Onnistuin, mutta koska olen testaaja, varausvahvistus jäi uupumaan. Nokkelana kaverina lähetin asiakaspalveluun kysymyksen aiheesta.

Hei,
Yritin varata teille aikaa 28.1. Klo 16, mutta en saanut varauksesta vahvistusta. Mahtoiko varaus tulla perille?
Aurinkoisin terveisin
Antti

Tänään sain vastauksen. Se oli varsin ytimekäs.

hei,
Aika ei näy varattuna kummassakaan toimipisteessämme.
Yst. Terv.Anita (nimi muutettu)

Kiitos vain. Sehän auttoi meitä molempia. Jäin pohtimaan, että minkälaisella vastauksella olisimme molemmat osapuolet saaneet tästä kohtaamisesta enemmän arvoa irti? Valittaminen ilman parannusehdotuksia on minusta turhaa puuhaa. Siksi luonnostelin Anitalle uuden templaten. Tämän saa kopioida vapaasti.

Hei Antti. Onpa hyvä, että laitoit viestiä.
Varaus ei ollut tullut perille. Tein sinulle uuden tuohon aikaan ja varausvahvistuksen pitäisi olla pian sähköpostissasi. Ilmoitathan pikaisesti, mikäli aika ei sovikaan sinulle.
Kiitos kun olit yhteydessä. Tein tästä lisäksi vikailmoituksen meidän tietohallinnolle. Meille on tärkeää, että asiasi onnistuvat mutkattomasti.
Ystävällisin terveisin.
Anita

Olemme kaikki asiakaspalvelutyössä halusimme tai emme. Titteliin katsomatta palvelemme toisia. Ajan kuluessa ammattimaineemme on kiinni yksinkertaisten kohtaamisten kokemuskertymästä.

Puhumista ja kirjoittamista voi oikeasti opiskella. Nyt on vain kysymys siitä, onko sulla varaa olla tekemättä sitä?

Viranomaiset eivät yleensä suostu ihmiskaappareiden, sosiopaattien ja muiden venkoilijoiden vaatimuksiin.

Digimaailman kulisseissa kuitenkin tapahtuu kummia.

Überiin kohdistui hyökkäys vuosi sitten, ja nyt yritys on myöntänyt maksaneensa hyökkääjille $100.000 tietovuodon häivyttämisestä. Über ei ole yksin. Se vain sattui myöntämään asian. Muutkin ovat maksaneet lunnaita varastettujen tietojen palauttamisesta – kaikessa hiljaisuudessa.

Mutta miksi kyberkaappareiden vaatimuksiin suostutaan? Voisiko olla niin, että kaappauksen kohteena olevalla yrityksellä ei ole puhtaat jauhot pussissa? Vaikka salaliittoteoriat ovatkin hauskoja ja raflaavia, väitän, että totuus on yksinkertaisempi.

Tuotteen ja yrityksen mainetaseesta ulosmittaaminen on paljon euroja kalliimpaa lystiä.

Onneksi markkinoilla on myös laillisia kaappareita. Testaajia. Poikkeuksena sosiopaatteihin on se, että lunnaiden hinta on paitsi matalampi, myös sovittu etukäteen. Lisäksi työn mainevaikutus on positiivinen.

Noccon energiajuomista ei saa kaloreita. Snelmannilta ei saa nitriittejä eikä kamaraa.

”Saako teiltä testaamatonta softaa?”

Tasan vuosi sitten erehdyin lupaamaan, että teen 100 videoblogia ennen uutta ilotulitusta. Se tarkoittaisi, että kaksi filkkaa viikossa.

Feilasin, sillä lukema vuoden vaihtuessa oli 94. Tietysti olisin onnistunut, jos en olisi vatuloinut helmikuuhun asti aloittamistani. Pelkäsin ja välttelin kunnes unohduin takamatkalle. En päässyt tunnekynnyksen yli aloittaakseni ajoissa.

Otan hatun kouraan ja pyydän anteeksi, jos olen pettänyt sinut.

Samaan aikaan haluan kiittää. Kävin nimittäin niin, että oivalsin jotain epäonnistumisesta.

Ennen hehkulampun kasaamista Thomas Edisonkin kertoi löytäneensä kymmenentuhatta tapaa, miten hehkulampun rakentaminen ei onnistu. Sitä sanoisin paitsi sisuksi, myös nerokkaaksi tavaksi suunnitella projekteja. Ei ole epäonnistumisia.

Turhia myyntitapaamisia ei ole. Käteen jää vähintäänkin uusi suhde ja maineteko teille molemmille.

Samalla tavalla tämäkään hullu hanke ei mennyt hukkaan. Omalla kohdallani käteen jäi lukuisia oivalluksia siitä, miten ryhtymisen kynnys ylitetään. Lisäksi ymmärrän merkittävästi enemmän videoiden tuotannosta ja siitä, miten pyydetään apua itseä viisaammilta.

Eilen avasin uuden päiväkirjan ja kirjoitin kansisivulle muistutuksen.

”Jos epäonnistut, tee se eteenpäin”

Hyvää uutta vuotta just sulle!

Arkhimedes testasi kuninkaan kruunun. Idea oli nerokas, sillä veteen upotetun päähineen tilavuus suhteessa painoon ei vastannut umpukultaista toteutusta. Sekaan oli eksynyt hopeaa. Kultaseppä ei sittenkään löytänyt oikotietä onneen.

Testi oli menestys ja ajan hengen mukaisesti seppä menetti päänsä.

Jotta softa saisi menestyä markkinoilla, sen sisällön tulisi kestää samanlainen kriittinen tarkastelu.

Oikotie on usein umpikuja. Tienviitta taloudellisten satsausten kaatopaikalle.

Jokainen bugi paljastuu lopulta. Kysymys on vain siitä kuka ne löytää ja milloin?

Hombot on sympaattinen kaveri. Robotti-imuri elektroniikkajätti LG:ltä. Erityistä vehkeelle on siitä löytyvä kamera. Kämppää voi paitsi siivota, myös monitoroida etänä.

Sellainen, jos mikä on mehukas kohde kiinnostuneelle.

Tietoturvayhtiö Check Point löysi nimittäin aukon, josta hakkeri pääsi livahtamaan imurilla kotiin. Tsekkailemaan, mitä nyysittävää tästä linnasta löytyy? Ja toki onko perheen vahtikoira Dopsu kotona juuri tänään.

Tietenkään lysti ei loppunut siihen. Samanlaisin sulavin liikkein hakkeri pääsi Hombotin kautta hallinoimaan kylmälaitteita, liettä ja lämpöpumppua. LG:n saatua haavoittuvuusraportin, yritys julkaisi korjauspäivitykset nopeasti.

Hakkerit ovat usein askeleen edellä aivan kuin douppaajat urheilussa.

Henkilökohtaisen suoja-alueen rikkominen kuulostaa pahalta, mutta tosiasiassa tarjoamme toistuvasti uusia tarttumapintoja tuntemattomille tahoille askeltaessamme eteenpäin ihmiskunnan teknologiaevoluutiossa.

Onneksi jokainen hakkeri ei tahdo tuhoja. Devauksen tukena ja huipputuotteiden takana takana työskentelee myös softamaailman antidoping -professionals (SWADP. Eiks olekin jotenki siisti lyhenee?). Tarkoitan tietenkin testaajia.

Olipa kysymyksessä häikäilemätön, valtavia voittoja tavoitteleva yritys tai eettisten periaatteiden ja avoimen yrityskulttuurin edellekävijä, periaate on sama. Asiakkaan elämään astuvat bugit on parasta pyydystää ajoissa.

Jos bisnes ei huolehdi asiasta itse, joku muu maailmalla tekee sen varmasti ja on vain tuurista kiinni sattuuko kyseinen hakkeri olemaan hyväntahtoinen.

Testausgurun arjen ja asiantuntijuuden sidos puntaroitavissa myös videoina ja englanninkielisenä blogina. Klikkaa linkeistä viimeaikaisiin päästöihin.

Kuka sutii vanhan maalin päälle? Veteleekö joku liian isolla pensselillä rimotuksia? Kutsu SCI-testausguru mestoille, ja selvitetään miten satsattu raha säilyy hengissä.

Videoblogi Tubesta: Softatestaus ja CSI

WOW-efektillä kassa kilahtaa, mutta säilyykö asiakkaan luottamus tuotteeseen ensimmäisen karin kohdalla? Onkos teillä HOW-WOW:n jatkumo mietittynä?

Videoblogi Tubesta: Norjalaisen lentokoneen langaton verkko.

Jyrääkö asiantuntijatyössä tekniset yksityiskohdat kokonaisuuden yli? Kurkkaa oiva muistimalli miten pro säilyttää mielessään kokonaisuuden tunkkaisimmankin detaljirummutuksen keskellä.

Vlogi Tubesta: Testauksen kolme tasoa ja hampurilaisravintola.

Täh? Ammattilainen joka on asiakaspalvelija ja joukkuepelaaja. Kyllä. Sellaisia on olemassa – onneksi myös testaajissa.

Enkkublogimme Mediumissa: Read the gospel of testing!

Hippie hippie hooray! Viisi periaatetta ja perustetta miksi bugi onkin vika eikä ominaisuus.

Mediumissa: HIPPiE

Puutteelliseen tietoon perustuva argumentointi vrt. syväoppineen faktat. Putoaako asiakas veneestä ja heittääkö pro pelastusrenkaan?

Mediumissa: Dive in.

Seitsemän askelta kohti testauksen ammattilaisuutta. Helppoa, kunhan muistaa ”ei se matka, vaan tarkoitus”. It is so easy.

Mediumissa: Start here.

Seuraile, kommentoi, tykkää jos miellytti ja jakele. Palaan lauteille, ja tämänkaltaisia koosteitakin tulee jatkossa.

Törmäsin huoltoaseman tuulikaapissa vanhaan koulukaveriin. Sille kuului ihan hyvää. Samalla toinen asiakas kiilasi ohitsemme ovesta jatkaakseen matkaa ja suuntasi pohjoiseen, mihin itsekin olin matkalla.

Kohta jatkoin perästä vain löytääkseni tuon toisen matkalaisen tien reunasta. Oli osunut poroon ja odotteli apua, että joku päästäisi eläinparan kärsimyksistään.

”Entä, jos en olisikaan viivästyttänyt omaa matkan tekoani tuttavani tapaamisessa? Olisinko minä nyt tässä odottamassa?” pohdin. ”Kävipä tuuri.”

Tuuri on elämän peruselementti: upea puoliso tai paras duunikin ovat usein tuurista kiinni. Sama pätee jopa geeneihin, jotka matkustavat mukanasi. Taivalluksemme aikana lottovoittoja tulee varmasti ja niin tulee tappioitakin, mutta niiden muoto ja määrä ovat mäihästä kiinni.

Onneksi onnea voi auttaa. Esimerkiksi uskaltamalla, ennakoimalla ja suunnittelemalla.

Minusta kysytään usein, miten voimme VARMISTUA, että softa on nyt kunnossa? Vastauskin on varsin yksinkertainen. Emme mitenkään.

Mikään määrä testejä tai testausta ei voi osoittaa, että tuote toimii. Ja samaan aikaan yksikin testi voi osoittaa, mistä tuote ei toimi.

Testaus ei ole tapa tuottaa varmuutta, vaikka usein erehdyksessä käyttämämme käsite laadunvarmistus niin saattaisi vihjailla.

Testaus on keino peukaloida todennäköisyyksiä puolellellemme, jotta porokolari tai poikkigeeni eivät pilaisi peliämme vielä huomenna.

“Konsernin vanhin järjestelmä on ollut käytössä vuodesta 1991, eli siinä jyllää edelleen Neuvostoliiton aikainen koodi” nauraa tietohallintojohtaja JP Suonikko, VR:n tietohallintojohtaja.

Luin vasta tämän riemastuttavan jutun Tietoviikosta. Nyt äijä putuu totta. Alkaa olla asennetta.

Edellisen kerran VR:n järjestelmiä uudistettiin isolla pensselillä 2011. Päivitys puhutti matkustajia pitkään. Ei tietenkään, siksi, että se toimi kuin junan vessa. Vaan siksi, että lippujen ostaminen oli välillä miltei mahdotonta.

Nyt 6 vuotta myöhemmin ollaan jännän äärellä. Kolmen teknologiasukupolven yli hyppääminen on kuin sulkisi silmät ja kuvittelisi, että lentäisi.

Täältä blogin takaa olisi niin kovin helppoa huudella. Mutta en minä tiedä, miten neuvostoaikainen koodi kiritään 2020-luvulle.

Tällä kertaa jätän homman muiden huoleksi ja toivotan VR:lle onnea matkaan. Oikea asenne auttaa jo pitkälle.

Eihän talon rakentamisessakaan tarvitse tietää kaikkea kaikesta. Alkuun pääseen, kun tietää, mitä haluaa ja paljonko on budjettia. Tekniikkaa ei tarvitse tuntea vielä aloituspotkun aikaan. Toimittajaehdokkaiden kärkikaarti osaa kyllä kertoa, miten ja millä tekniikalla haluttu maali saavutetaan, jos se on saavutettavissa.

Lehdissä on mehukasta mässäillä epäonnistuneilla tietojärjestelmien hankinnoilla. Samoin sodat, väkivaltarikokset ja pöyristyttävät paljastukset julkkiksista kiinnostavat ihmisiä. Voin vain kuvitella kuinka moinen mehustelu saattaa aiheuttaa epäilyä, jopa kauhua ostajassa. Ainakin meikäläistä stressaisi toisinaan. Hankinnasta vastaavan pää kun kuitenkin on viimekädessä giljotiinin alla.

Suomi on perhanan pieni maa. Kylillä kiertelee huhuja. Mestareilla ja munaajilla on molemmilla maine meillä päin. Ostajan vain täytyy tulla ulos kammiostaan ja pelata peli omaan pussiinsa.

Onnistuneita ohjelmisto-ostoksia on bisnesmaailma pullollaan. Väitän, että tarjouskilvan kokonaistaloudellisuus on joutava kriteeri verrattuna toimittajakandidaattien maineeseen. Mainetta tietenkään ei voi pisteyttää mitenkään, joten viisas ostaja tekee salaisen tutkimusmatkan. Hän tutkii, mitä tietoa toimittajista tiskin alta löytyy. Hän ei keskity pelkästään yritysten nimiin, vaan myös kauppalopojen ja projektipomojen henkilökohtaiseen ammattimaineeseen.

Semifinaaliin valituilla on jo asiakkaita. Tutkimusmatka alkaa kysymällä heiltä. Sitten tiedustellaan, tutuilta toimialassa, ostajakollegoilta ja jopa toisinaan tenniskavereilta. Ammattiostaja antaa puskaradion laulaa herkistää korvansa hiljaisimmallekin tiedolle.

Ja erityisesti hän kiinnostuu kirkkaista pisteistä uutisvirrassa. Esimerkiksi nämä 10 tarinaa paitsi valavat uskoa onnistumisiin, myös viitoittavat tietä vahvan ostamis- ja toimittamiskulttuurin äärelle.

Ei päätä pisteytyksen takia kannata pudottaa. Viidakkorumpu vaikuttaa viisaimpiin valintoihin, mutta ollaan hissukseen. Ei kerrota siitä kavereille.

Ironman -kisassa uidaan 4 kilometriä, juostaan 42 kilometriä ja päälle polkaistaan pyörällä 180 lisää. Raju kisa sanon minä. Menestys ei tule tarjottimella. Hengissä selviäminen moisesta koitoksesta voi vaatia valmistautumista vuosikaupalla.

Sama pätee ammattimaineeseesi. Tekniset työtaitosi ovat toki edellytys etenemiselle, mutta triathlonistiksi se ei vielä riitä. Kaksi komponenttia jää uupumaan.

Tyyli on ratkaisevaa. Kukaan ei halua tehdä töitä esimerkiksi ärsyttävän suunsoittajan kanssa… ellet satu sijoittumaan maailman top-5:een taitoinesi. Tyylisi tulee toisille välittyvästä, aidosta innosta tutkia tehtäväsi taustoja ja palvelemiesi ihmisten toiveita. Tyylisi tulee taidostasi pitää lupauksia ja tarjoilla työsi tuloksia. Ja lopuksi se tulee halustasi keskustella yhteisistä kokemuksista.

Status kollegoiden ja esimiesten edessä on taidon ja tyylin tulo. Statukseen ei ole oikotietä edes Twitterissä. Se syntyy aidosta innosta palvella ja lupauksesta, joka nimeesi liitetään myös silloin, kun et ole paikalla.

Ammattimaine on taidon, tyylin ja statuksen pyhä kolmiyhteys. Se on triathlon, johon valmistaudutaan vuosia. Ja itse suorituskin ottaa aikaa. Joskus se hapottaa ja hikoiluttaa. Mutta siitä seuraava palkkiot nousevat omaan luokkaansa.

Lähtisitkö mukaan Ammattimaineen Ironmaniin? Minkä yhden asian voisit jo tänään tehdä tuon tavoitteen eteen?