Testaus 2010 -seminaari oli ketterä
Minä pidän seminaareista. Niissä tapaa uusia ihmisiä ja puheenvuorotkin onnnistuvat yleensä herättämään paljon hyviä ajatuksia. Tästä kirjoitan siksi että pistäydyin viime viikolla Helsingissä Tieturin Testaus 2010 -seminaarissa. Tapahtuma oli ehdottomasti antoisa ja puhujat alan huippuja. Tapahtumassa palkittiin myös vuoden testaaja Tero Jyrinki Enderolta. Onnittelut hyvästä työstä Terolle!
Seminaariohjelman puheenvuoroista eniten ajatuksia herättivät Logican Bob Verhoeffin puheenvuoro riskipohjaisesta testauksesta sekä Qentinelin Katja Kuusikummun esitys testauksen mittaristojen valitsemisesta. Näistä aiheista keskustellaan blogin tulevissa numeroissa enemmän. Tilaa siis feedi nyt!
Mutta sitten itse asiaan. Tämänkin seminaarin teemoissa toistui aihe ketterä testaus: “Löytyykö oikopolkuja ketterään testaukseen?“, “Ketterän testaustoimintatavan käyttöönotto ja sen vaiheet“, “Agile testing in real life“. Ketterä on selkesäti trendikästä, ketterästä kuulee jokaisessa seminaarissa, ketterää puskee jokaisesta tuutista, ketterää, ketterää ja ketterää.
Ketterää.
No huhhuh. Ketterästä huolimatta testaukselta halutaan useimmiten vankkaa ja uskottavaa dataa projektista. Kuten Katja seminaarissa kertoi, testauksen tulee pystyä esittämään tarkkoja metriikoita projektissa edistymisestä, lopputulosten laadusta ja jopa rahasta. Miten ihmeessä näitä asioita voidaan mitata kattavasti, jos palautetaan mieleen:
- Individuals and interactions over processes and tools
- Working software over comprehensive documentation
- Customer collaboration over contract negotiation
- Responding to change over following a plan
Eikö asioiden mittaaminen nimenomaan vaadi vähintäänkin hyviä prosesseja ja toimivia työkaluja? Eikö asioiden mittaaminen vaadi hyvää dokumentointia ja päälle ripauksen suunnitelmallisuutta? Melkoinen dilemma selvitettäväksi sanon minä. Asiasta on helppoa puhua ja sitä on helppoa vaatia. Ja kyllähän se myös joskus toimiikin.
Ennen seuraavaa projektia kannattaa kuitenkin todeta että SEIS, hengähtää hetki ja miettiä:
Kaikki ei sovi samaan yhtälöön. Jos vaadit tiimiltäsi todellista ketteryyttä, se tapahtuu vähintäänkin metriikoiden kustannuksella.
Itse olen ketterien suuri ystävä! Minulle ketterät menetelmät ovat yhtä kuin maalaisjärki. Ketterien keskeisin filosofia on se, että tehdään vain se mikä on järkevää tai järkevintä ja esimerkiksi yhtään lappua ei täytetä mikäli siitä ei täydellä varmuudella ole oleellista hyötyä. Raportit jotka tiedetään turhiksi ja joita kukaan ei koskaan lue, jätetään tekemättä ja sekin aika käytetään johonkin mikä edistää projektia ja tuotetta.
Ketterillä menetelmillä saa myös statistiikkaa ulos, mutta toki tulkinta lepää paljolti kokemuksen ja ammattilaisuuden harteilla. Yleensähän ketteriä ei suositella kokemattomalle tiimille ensimmäiseksi prosessimalliksi.
Mutta myös perinteisemmillä vesiputous- ja V-malleilla on paikkansa. Ensimmäisenä tulee mieleen military- ja terveydenhuoltolaitteet. Usein ainakin militaryluokan laitteiston kehityksessä on aikaa käytössä vuosia ja niimpä speksejä ja raportteja voidaan hieroa huolella. Myös jokainen testikierros voidaan suorittaa täsmällisesti resursseja ja aikaa käyttäen.
Silloin kun aikaa ja resursseja ei ole, niin ketterät ovat hyvä vaihtoehto. Ketterillä menetelmillä saa pidettyä myös miehistön paljon virkeämpänä, koska turhanpäiväisten asioiden tekeminen on minimissään ja myös narinaa ja marinaa kuuluu vähemmän. Kuulostaako hyvältä? No sitä se myös on kun hommat tekee oikein 😉
Itsekin olen ehdottomasti ketterän testauksen fani.
Ammattitestaajan kommentti military- ja terveydenhuoltolaitteiden testauksesta yllätti kyllä. Ei ketteriä menetelmiä käytetä siksi, että säästetään aikaa ja resursseja vaan siksi, että halutaan ja yritetään tehdä parempaa softaa!
Itse työskentelen military -laitteiston parissa ketteränä testaajana ja täällä on aiemmin käytetty vesiputousmallia. Nyt kuitenkin ketteryys on hyvin näyttänyt täälläkin sen tosiasian, ettei kenenkään kristallipallo näytä täydellisiä speksejä tai edes sitä mitä oikeasti halutaan, koska suuri osa palautteesta tulee vielä tässä vaiheessa, kun meillä on jo lähes valmiit tuotteet. Tämä on mielestäni ketteryyden yksi parhaista piirteistä, että loppuun asti myös tuotepäällikkö saa muuttaa asioita ilman, että kukaan vikisee speksien muuttumisesta jatkuvasti. Muutos kuuluu ketteryyteen ja paranevaan maailmaan kuin nenä päähän.
Kyllä ketterissäkin projekteissa voidaan hieroa huolella raportteja, jos niin tahdotaan. Ei tuo ole mikään vesiputouksen ja V:n tapa mutta harvemmin kukaan tarhtoo projektiaan enää sotkea, kun se on saatu nätisti toimimaan.
No niin kerrassaan mielenkiintoista kuulla, että military-puolella on siirrytty rohkeasti ja ilmeisen toimivasti ketterien maailmaan.
Omien kokemuksieni perusteella ketterien menetelmien käytön taustalta löytyy usein tarve ja halu säästää aikaa ja tehostaa rajallisten resurssien käyttö keskittymällä vain olennaisimpaan. Ketterissä menetelmissä ei testata aina kaikkea eikä edes puolia, vaan käytetään vaikkapas impact-analyysiä jonka perusteella muodostetaan käsitys testauksen tarpeen laajuudesta.
Puolestaan hyvin kriittisten laitteistojen kanssa yksi pienikin muutos voi käynnistää koko järjestelmän uudelleen testauksen jos tilanne on se, että minkäänlaista virheen mahdollisuutta ei voi jättää. Esimerkiksi jotkin avaruusteknologiaan liittyvät laitteet ovat sellaisia. Satoja miljoonia maksavaa satelliittia ei ole varaa hukata ohjelmistovirheen vuoksi ja niimpä kaikki mahdollinen testataan aina huolellisesti ja uudestaan ja uudestaan.
Itse olen miettinyt ns. semi-ketterän menetelmän soveltamista tiettyihin projekteihin. Eli projektin alku mennään ketterillä ja kun tuote alkaa osoittamaan valmistumisen merkkejä, niin varsinkin testausta kiristetään. Ehkäpäs käytännössä tällä tyylillä mennään monessakin paikassa, mutta sitä ei nimitetä semi-ketteräksi vaan avohärdelliksi. Semi-ketterä voisikin siis olla eräänlainen hallittu avohärdelli 🙂
Tervehdys Ammattitestaaja ja ketterä testaaja. Kiitos ytimekkäistä kommenteistanne. Salaa toivoin että muutkin olisivat tulistuneet kommentoimaan aihetta vielä pidemmälle. Ketteryys on kuitenkin nyt sen verran polttava aihepiiri vähän joka suunnalla.
Aiheen nostin pöydälle siksi että ketteryydestä on viimeaikoina tullut trendisana myös testauksessa. Sitä on kiva viljellä joka suunnalla, mutta usein ei ajatellakaan että mitä oikeasti ketteryyden periaatteiden seuraamisesta jää käteen.
On totta että ketterissä projekteissakin voidaan hieroa kasaan erinomaisia raportteja. Täsmällinen ja kattava raportointi tarkoittaa kuitenkin myös metriikoiden keräämistä ja lopulta kasvavaa dokumentointikuormaa. Silloin päädytään jälleen kauemmas siitä mitä ketteryydellä oikeasti haluttiin saavuttaa.
Testaus 2010 seminaarissa puhuttiin hallinnan tunteesta ja sen vaikutuksesta projektityöskentelyä ulkopuolelta seuraavalle. Hallinnan tunnehan syntyy nimenomaan oikeanlaisista mittareista ja mittaustuloksista. Mikäli ulkopuolelta työtä seuraavat sidosyhmät ovat valmiita kontrollista hölläämiseen, silloin ketteryydellekin muodostuu hedelmällisempi maaperä.
Esimiehestä ja työn tilaajasta rippuu mielestäni paljon se minkälaisella prosessimallilla oikeasti on mahdollista edetä. Ketteryys nimittäin tarkoittaa myös kontrollista luopumista ja luottamista työn tekijöihin.
Loppukaneettia voisikin tämän perusteella hieman muokata: ”Jos vaadit tiimiltäsi todellista ketteryyttä, vaadi itseltäsi enemmän luottamusta työn tekijään”
Olipas hyvä tiivistys Antilta: ”Jos vaadit tiimiltäsi todellista ketteryyttä, vaadi itseltäsi enemmän luottamusta työn tekijään”.
Ketteryys prosessimallina todellakin peräänkuuluttaa esimiesportaan luottamusta tiimiin. Ketteryyden voisikin mieltää lähtevän liikkeelle juurikin managementista joka tekee päätöksen siitä, että luovutaan ylimääräisten lappujen täyttämisestä ja mietitään oikeasti, että mikä on olennaista.
On avuksi jos managementti tuntee ainakin osan tiimistä henkilökohtaisesti, niin luottamussuhteeseen on joutuisampaa astua. Koska olemme ihmisiä, niin harvoin voimme yks-kaks tosta noin vain vaihtaa ajatteluamme ja luottaa ihmisiin joita emme tunne. Tässä kohtaa minulla onkin ollut perinteisesti tapana korostaa niiden virkistysiltojen tärkeyttä! Pitää käydä keilaamassa ja biliksellä jne ja noihin aktiviteetteihin voi kuluttaa vaikka muutaman tunnin työaikaakin, sillä sosiaaliseen toimintaan uhratut tunnit maksavat varmasti itsensä takaisin kun managementti tuntee tiiminsä ja toisin päin sekä ilmapiiri on hyvä ja rento. Sellainen ympäristö on oikea ympäristö ketterille.