Mutta eihän se Agilea ole
David Devaaja paukuttelee koodia projektissa yhdessä Kari Koodarin kanssa. Parin viikon Sprinttiä on nyt painettu viimeiset päivät pitkillä ylitöillä. Kun poikien työ lopulta valmistuu, heivataan softa ja juuri valmistunut featurepaketti Tiina Testaajan käsittelyyn. Aika usein sitä sanotaan Agileksi.
Hirveän usein firmat kertovat tekevänsä softaa ketterästi. Siitä huolimatta tarkempi pureutuminen softakehityksen ytimeen paljastaa edellä kuvatun tilanteen. Yleensä kyseessä onkin inkrementaalinen tai iteratiivinen (IID) tapa tehdä softaa. Siinä devaajat vetäytyvät rakentamaan kierrokselle sovittujen vaatimusten näköistä softaa ja valmis setti testataan. Äkkiä Agileksi väitetty työ vaikuttaakin sarjalta pieniä vesiputouksia.
Speksaus-devaus-testaus,
speksaus-devaus-testaus,
speksaus-devaus-testaus.
Tämä ajatusmaailmaero aiheutti keskustelua myös Oulussa järjestetyssä TestausOSY:n Agile-seminaarissa. Inkrementaalinen softakehitys ei nimittäin ole automaattisesti Agilea. Agile sen sijaan on luonteeltaan inkrementaalista.
Keskeisimmät erot tulevat tiimityön luonteesta ja nopean palautteen merkityksestä. Palaute ei ole nopeaa, jos työ tehdään vaiheissa ensin devaus, sitten testaus. Silloin ei myöskään ole kysymys tiimityöstä vaan kahden tiimin yhteistyöstä. Hämmentävää, eikö totta?
Minusta Agilen ero perinteiseen inkrementaaliseen softakehitykseen tiivistyy seuraaviin kohtiin:
- Tiimi on itseorganisoitu: ei managereita, ei pakotettuja prosesseja
- Palaute on aina nopeaa: testaajalta devaajalle, asiakkaalta tiimille
- Työ mukautuu pintautuviin vaatimuksiin: ei pitkiä inkrementtiplaneja
- Työkalut auttavat tavoitteen saavuttamisessa: ne eivät määrää miten se saavutetaan
Jotta inkrementaalisesta saadaan oikeasti Agilea, ihmisten täytyy oppia päästämään irti vanhasta ajatusmaailmasta “hyvin suunniteltu on puoliksi tehty”. Täytyy lopettaa yritykset ennakoida onnistumista mittaroinnilla tai spekseillä. Täytyy oppia hyväksymään epävarmuutta ja ennakoimattomuuta. Asiat eivät aina mene kuten etukäteen oli suunniteltu. Ennen kaikkea ihmisten täytyy uskaltaa!
Työkalut ja prosessit tulevat ja menevät. Pääasia on, että tulosta syntyy ja softa toimii!
No kyllähän nyt tulee rautaista tekstiä – kuten yleensäkin. Olen puhunut jo hyvän aikaa ”parityöskentelyn” puolesta softan kehityksessä. Tarkoitan tällä sitä, että testaus ja devaus muodostavat tiiviin tuotekehitystiimin jossa testaus on koko ajan devaajien käytettävissä ja devaajat saavat koko ajan reaaliaikaista palautetta niin syntyvän tuotteen toiminnasta kuin myös käytettävyydestä. Lisäksi yhdessä mietitään, että miten ominaisuuksia kannattaisi touteuttaa ja edelleen kehittää. Tiukkoja speksejä ei tarvita, vaan esimerkiksi korkean tason kuvaus käyttöliittymästä riittää vallan mainiosti.
Monet tosiaan valitsevat prosessikseen tuon mainitun ’speksaus-devaus-testaus’ -mallin ja se tosiaan ei ole agilea. Jotkut tämän tiedostavat ja eivät siten edes väitä, että käyttäisivät ketteriä menetelmiä. Toiset taas ovat siinä ajatuksessa, että nyt meillä on ketterät käytössä ja ihmettelevät kun ajan yli tarkasteltuna kaikki onkin samoin kun vanhalla vesiputouksella.
Niin tai näin, niin esitän tässä välissä Ohjelmistotestauksen poppoolle hyvää joulua ja valoisaa uutta vuotta. Kuka tietää vaikka treffaisimme seuraavana vuonna yhteisten businesten merkeissä 😉
Moro Ammattitestaaja!
Kiitos myös sinulle kuluneesta vuodesta ja onnea ja menestystä tulevalle! Olet ollut vuoden aktiivisin kommentoija blogissamme, joten toivon että saamme nauttia ammattitestaajan näkökulmista ja kokemuksista myös jatkossa!
Testausasiat täällä suomenmaassa ovat sen verran pienen piirin juttu että tapaamme kyllä varmasti jossain vaiheessa 🙂 Mikäli odottelu ei nappaa, niin minulle voi toki kilauttaa vaikka välittömästi numeroon +358 40 572 7204