Ilmiselvää, mutta vain minulle

Vierailin syyskuussa teknologiayrittäjyyspäivillä Oulussa. Ensimmäisen päivän lounaan jälkeen siirryimme salin puolelle valmistautumaan henkisesti iltapäivän puheenvuoroihin. Minä istuin innokkaana kuulijana tietysti eturiviin. Taakseni istui nainen jakkupuvussa.

Kaupunginteatterista seminaarille varatussa salissa oli hämärää ja ilmanvaihtokin toimi aivan kiitettävästi. Mielestäni oli sopivan viileää. Takana istuva nainen ei ilmeisesti ollut samaa mieltä, sillä hän heitti takin jalkojen suojaksi.

Tuliko kylmä? -minä kysyin

Nainen nyökkäsi.

Olipa tyhmä kysymys. Sehän on tietysti ilmiselvää, kun ilmanvaihtokin on niin kovalla. -minä vastasin

Oikealla puolellani istuva mies ei ollut testausguru, mutta hän onnistui kuitenkin sillä hetkellä saamaan minut kiinni perustavanlaatuisesta ennakkoasenteesta.

Mistä tiesit, että hänellä on kylmä? Ehkäpä hän halusikin vain peittää kauniit säärensä takilla?

Vaikka puhelias kaveri olenkin, niin se veti hiljaiseksi. Testausammattilaisen tulisi automaattisesti pyrkiä eroon ennakkoasenteiden ikeestä. Sanoihin kuten ”ilmiselvä” pitäisi tarttua projektipalavereista herkästi, sillä niihin pätee yleensä sama sääntö:

Ilmiselvä sinulle ei välttämättä ole ilmiselvää minulle.