Ohjelmistotestauksen supersankarit
Muistatko vielä Mel Gibsonin Leathal Weapon -leffat? Tai ne leffat missä Bruce Willis ei vaan perhana suostu kuolemaan? Entäpä Tim Burtonin synkeän sateisen Gotham Cityn. Ja toivoa herättävä Batman -kutsun roikkuvien pilvien helmoissa? Who ya gonna call?
Toimintasankarileffoissa kautta aikojen on testaajan mielikuvitusta kiihottava tarina. Pienet rötöstelijät hiippailevat öisillä kujilla kaupunkiin katsomatta. Ja poliisivoimat osaavat asiansa. Valvovat lakia ja puuttuvat peliin, jos rauha meinaa horjahtaa.
Komissario Gordonin ja kollegoiden työ on tarkkailla ja partioida. Eihän vain mikään muutu? Täyttyyhän lain kirjain? Pidetäänhän sopimuksista kiinni?
Lopulta rauha järkkyy. Niin käy aina.
Tulee rikollispomo, arkkivihollinen, joka näyttää irvistykseen vääristyneet kasvonsa. Rikollisuus järjestäytyy taisteluun ja poliisi on voimaton. Tulevaisuus on hiuskarvan varassa.
Voitto ei tule halvalla. On otettava likaiset konstit käyttöön ja sankarin on laitettava oma maine peliin! Varjoissa tapahtuvaa työ rikollisuutta vastaan saa jopa poliisijohdon viitanhelmoja hipovaan ajojahtiin.
Tuholaiset eivät kunnioita lakia ja sääntöjä. Siksi useimmat niistä napataan suostumalla ulos turvalliselta tontilta. On tehtävä tutkimusmatkoja varjoihin. Sinne missä säännöt eivät enää päde.
Kumman joukoissa sinä seisot rakas testaaja? Gordonin vai Batmanin?
Hieman leikkisästi, mutta kuitenkin aavistuksen totuutta sisältäen sanon, että testaajat ja devaajat muodostavat täydellisen Gordon-Batman suhteen.
Mikä tekee poliisisarjoista ja ehkäpä jopa poliisin työstäkin mielenkiintoista ja kiehtovaa? No tietenkin se, että joku rötöstelee jossain ja asiaa päästään tutkimaan ja selvittelemään.
Ohjelmistokehityksen mutkikkaassa maailmassa me tarvitsemme ensin jonkun joka tekee koodia (rötös) jotta siitä voidaan myöhemin löytää testaamalla virhe. Näin ollen minä ainakin koen olevani Gordon ja Batman on minun arkkivihollinen, mutta erittäin tärkeä sellainen ja en voisi edes kuvitella päivää ilman Batmania 🙂