Ajattelusta tulee ansa

Minusta “Olen ajatellut asiaa” on ihan älytön ilmaus. Alan vähitellen olla varma siitä, että ajatukset ovat ihmisille on yhtä automaattinen toiminto, kuin verenkierto, hengitys tai ruoansulatus.

Ajatusten virta on katkeamaton filminauha dialogia ja tapahtumia. Mennyttä tai tulevaa. Ja suurin osa mielen elokuvasta ei liity mitenkään siihen, mitä käsillä oikeasti on.

Puutteellisesta tiedosta käsin työskennellessä mielellä on tapana rakentaa kehystarinoita sisällön tueksi. Ja sen me osaamme erinomaisesti. Voit omakohtaisesti pysähtyä kokeilemaan. Mitä mielikuvia tulisi esimerkiksi tällaisesta klikkiotsikosta?

Viikonloppu: Kolmoissurma Kemissä

Siinähän voi lähteä sisäinen tarinankertoja ihan käsistä. Vaikka villiintyminen onkin kiehtovaa, se käy helposti myös vaaralliseksi. Totuus ja olosuhteet unohtuvat niin kovin helposti.

Raportoimme usein töistämme kertomalla, mitä löysimme tai saimme aikaan. Mutta kuinka usein tarjoamme vastaanottajalle viitekehyksen sisällön käsittelemiseksi? Muuttuisiko edellisen otsikon mielikuvat, jos kertoisimme kolmesta aseistetusta murtomiehestä ja hätävarjelusta?

Usein testaajakin raportoi taitavasti tuotteen laadusta ja löydetyistä virheistä. Mutta kuinka usein kerromme siitä, miten testaus tehtiin? Tai kuinka laadukasta työmme näissä olosuhteissa oli?

Sisältö ilman viitekehystä on joko hyödytöntä tai vaarallista. Kehystä työsi tulokset. Niin kasvatat väistämättä asiantuntemuksesi arvoa.