Ideoiden epidemia

Bostonilainen hopeaseppä Paul Revere laukkasi hevosellaan. Oli yö, mutta hänellä oli kiire. Reveren luo oli tullut tallipoika, joka oli kuullut erään brittiupseerin toteavan toiselle helvetin repeävän seuraavana päivänä. Viesti ei ollut ainoa laatuaan. Myös muut olivat kertoneet matalalla äänellä keskustelevista sotilaista ja Bostonin satamassa oli sota-alusten luona havaittu runsaasti liikehdintää. Iltapäivään mennessä Revere oli tullut vakuuttuneeksi siitä, että britit aikoivat tehdä huhutun liikkeensä ja marssia Lexingtoniin valloittaakseen kapinallisten asevaraston.

Elettiin vuotta 1775. Brittihallintoa vastustaneiden patrioottien viestinviejä hyppäsi ratsunsa selkään Bostonissa ja lähti kohti Lexingtonia. Matkalla hän pysähtyi kyliin, koputti oviin, levitti viestiä ja kertoi yhteisöjen johtajille brittien aikeista. Kirkonkellot alkoivat kumista, rummut päristä ja tieto levisi laajalle salamannopeasti, kun paikalliset lähetit lähtivät omille ratsastuksilleen. Yhdeksään mennessä aamulla jo liki sadan kilometrin päässä Bostonista sijaitsevan Ashbynkin asukkaat olivat tarttuneet aseisiin. Kun britit huhtikuun yhdeksäntenätoista päivänä sitten aloittivat marssinsa, kohtasivat he yllätyksekseen raivoisaa vastarintaa. Yhdysvaltain Vapaussota oli alkanut.

Samaan aikaan Reveren kanssa yöratsastuksen aloitti myös William Dawes. Hän ratsasti yhtä monta kilometriä, yhtä monen kylän halki, mutta siitä huolimatta kylät tulivat yllätetyksi. Miten Reveren vastaava suusta-suuhun-viesti onnistui leviämään metsäpalon lailla, kun taas Dawes epäonnistui?

Mikä tahansa sosiaalinen epidemia vaatii levitäkseen erityislaatuisilla lahjoilla varustetun henkilön tai tiimin. Kirjassaan The Tipping Point Malcom Gladwell jakaa tällaisilla lahjoilla varustetut kolmeen ryhmään: Liittäjiin, tiedon kerääjiin ja myyjiin. Siinä, missä liittäjillä on poikkeuksellisen laaja sosiaalinen verkosto, johon he levittävät saamaansa tietoa, osaavat tiedon kerääjät yhdistellä hallussaan olevaa informaatiomäärää. He tietävät, mistä saa parhaat diilit, mikä reitti on nopein tai mitä automerkkiä ei ainakaan kannata ostaa. Huomionarvoista on, että he käyttävät tietojaan kernaasti muiden auttamiseen. Myyntimiesten vahvuus on puolestaan kyky suostutella ja saada tarinat uppoamaan epävarmaankin maaperään. Paul Revere oli poikkeus. Hänessä yhdistyivät kaikki nämä ominaisuudet.

Miten muoti-ilmiöt syntyvät? Mitä on trendiravintoloiden taustalla? Mistä tiimityön tasoa korottavat ajatukset saavat alkunsa? Kuinka idea paremmasta prosessista menisi läpi? Kannattaako tämä bugi korjata?

Ideat lähtevät vain harvoin lentoon istumalla toimistossa ja rakentelemalla strategioita. Jos et itse ole Paul Revere, tarvitset ensimmäiseksi ystäviä. Valikoidun valiojoukon kaikkien kolmen lajin edustajia. Liittäjän, kerääjän ja myyjän. Osaatko jo nimetä omasi?

Ideakin voi olla epidemia. Kysymys on vain siitä saatko siirrettyä sen oikeiden ratsastajien käsiin.