Se säästää tulevaisuuden kustannuksia
Hei! Milloin viimeksi olet ottanut rokotteen? Itse otin yhden viimeksi ennen Kiinan matkaani.
Rokottautuminen saattoi tulla edellisen kerran eteen sikaflunssa-aallon aikaan syksyllä tai vaikkapa Intiaan työmatkalle lähtiessäsi. Rokotteiden saaminen Suomessa on itsestään selvää. Se on osa kansan terveyttä. Oletko kuitenkaan pysähtynyt ajattelemaan minkä takia täällä tuetaan rokottautumista niin avokätisesti?
Todellinen syy maksajan kannalta tarkasteltuna on tietysti sama kuin ohjelmistotuotteiden testauksessa. Kustannukset.
Yhdysvalloissa tehdyn kustannusanalyysin perusteella jokainen rokotuksiin nyt investoitu dollari säästää 2–27 dollaria terveydenhuollon kustannuksista myöhemmin. Oletko koskaan tullut ajatelleeksi, että oikein toteutettu lopputuotteen testaus voi aivan hyvin säästää saman verran reklaamaatioiden, aikatauluongelmien, takuuhuoltojen ja pakollisten päivitysten kustannuksista?
Kun meiltä kysytään apua testaukseen, se tapahtuu hämmentävän usein tuotekehityksen loppusuoralla. Tuotekehitys on saattanut olla tulilla jopa pari vuotta, mutta nyt 3kk ennen tuotteen markkinoille astumista pitäisi vielä varmistua laadusta. Aika uskaliasta sanon minä. Tutkimusten mukaan vian löytyminen myöhäisessä vaiheessa voi nimittäin kustantaa vaatimustenmäärittelyyn verrattuna:
- 90 kertaa enemmän kun vika löytyy järjestelmätestausvaiheessa
- 440 kertaa enemmän kun vika löytyy hyväksymistestausvaiheessa ja
- 470-880 kertaa enemmän kun vika löytyy tuotantovaiheessa.
Kertoimet tuntuvat hurjilta, mutta ne saattavat olla täyttä arkipäivää esimerkiksi Toyotalla, joka on joutunut jälleen kutsumaan miljoona autoa huoltoon. Pistää miettimään.
Testaus on aina investointi. Se maksaa nyt, mutta säästää varmasti kustannuksiasi tulevaisuudessa.
Kylläpäs oli kerrassaan herkullinen vertaus rokotteisiin ja kansanterveyteen. Näin sikaflunssan jälkimainingeissa moinen vertaus saattaa herättää ajatuksia ja niin kävi myös minulle 🙂
Aina on hyvä tarkistaa lähteet ja miettiä läpi lähteen omat intressit. Usein on käynyt niin, että tiettyjen lääkkeiden myyjät ovat itse paljastuneet tilastojen ja raporttien laatijoiksi. Lisäksi tässä jutussa lähteenä käytetty WHO on parhaillaan itse syytöksien kohteena ja esimerkiksi EU-parlamentti on moittinut äänekkäästi WHO:n katastrofi-julistusta sikaflunssasta. Monella EU-maalla on tälläkin hetkellä varastot pullollaan miljoonien edestä rokkotteita jotka eivät kelpaa kansalaisille. Kuka maksaa? Loppuasiakas?
Eli mitäs tästä opimme? Ehkä emme mitään muuta kuin sen, että tilanteisiin on hankala varautua oikein. Yleensä tuppaa menemään liikaa yli tai ali. Miten sitten testauksessa? Myös minun havainto on se, että usein testauksen tarve mitoitetaan ali ja testaukseen havahdutaan liian myöhään ja vaarana on, että ongelmat päätyvät loppuasiakkaiden käsiin.
Mikä on sitten oikea määrä testausta? Se on olennainen kysymys. Itse lähtisin rakentamaan tiimin siten, että kymmentä devaajaa vastaa 5 testaajaa. Tämä suhde riippuu kuitenkin tuotteesta ja 10/5 -suhde päteekin esimerkiksi jouhinkin kulutustason tuotteisiin missä joitain virheitä voidaan hyväksyä. Jos asiaa kysytään Toyotalta, niin luulempa, että siellä managementti on juuri nyt sitä mieltä, että suhde 10/10 tai 10/20 on sopivampi heidän tuotteilleen 😉
Kiitos kommentistasi Ammattitestaaja. Lähdekritiikki on aina tarpeen. Siksi onkin mainiota että sinä ja muut blogimme lukijat kritisoivat meitä ja lähteitämme. Se on sitä todellista vertaisarviointia!
Tuosta testauksen työmäärän mitoittamisesta tosiaan on varmasti niin paljon näkemyksiä kuin on ihmisiäkin. Useimmiten ongelma tulee siinä että testaustyöstä maksavalla henkilö uskoo että testausta tarvitsee merkittävästi todellisuutta vähemmän. Toisaalta taas testaustyöstä palkkaansa nostavalla henkilöllä käsitys voi olla juuri siellä toisessa ääripäässä. Siksipä tuo sopiva testauksen määrä taitaa löytyä juuri sieltä puolimatkasta ääripäiden väliltä 🙂