Tag: Suomi

Ihmiseen on sisäänrakennettu semmonen jännä ominaisuus, että pitää suunnitella älyttömän tarkasti kaikki. Pilkulleen pitää suunnitella, jotta varmasti osataan tehdä kerralla oikein. Kaikki poikkeustapaukset pitää ottaa huomioon ja kirjata ne ylös, jotta voidaan edetä.

Tämä tietenkin on järkevää niissä tapauksissa, jossa kaikki muuttujat tunnetaan etukäteen ja muuttujien vaikutus lopputulokseen tiedetään.

Harmi vain, että näitä tilanteita on hyvin harvoin. Emme voi mitenkään tuntea kaikkia syy-seuraussuhteita.

Silloin parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen pääsee vain kokeilemalla. Jos ei ole olemassa ilmeselvää ratkaisua, kannattaa ottaaa yksi edes kohtuullisen järkevältä tuntuva ja kokeilla sitä käytännössä. Kokeilun jälkeen tehdään havainnot ja havaintojen perusteella korjataan suuntaa, mikäli aihetta on. Ylianalysointi johtaa siihen, että käytetään kasapäin rahaa suunnitelmiin, jotka voidaan heittää romukoppaan viikon työn jälkeen.

Nopeiten ja halvimmin oikealle uralle pääsee Tee – Opi – Paranna – menetelmällä.

Uudistimme Proven nettisivut. Osa tykkäsi, osa ei. Jonkun mielestä modernit, toisen mielestä sekavat. Teknisten virheiden korjaamisen jälkeen päätimme, että pannaan nämä liveen ja katsotaan mitä tapahtuu. Koska emme voi oikeasti tietää. Turha käyttää aikaa asian murehtimiseen, kun asia voidaan tarkastaa kokeilemalla.

Mene osoitteeseen prove.fi ja kerro mielipiteesi kommenttikenttään. Kiitos avustasi!

Internetissä ja erilaisissa bisneskirjoissa on pyörinyt tarina Apinakokeesta. Koe meni yksinkertaistetusti seuraavasti:

• 5 apinaa samassa tilassa
• Keskellä tilaa tikkaat, joiden yläpäässä on banaaniterttu
• Kun ensimmäinen apina saa mieleensä lähteä hakemaan banaaneja, hoitajat ruiskuttavat kylmää vettä kaikkien apinoiden päälle
• Ensimmäinen apina tietenkin luopuu tehtävästään heti
• Toinen apina yrittää samaa temppua, mutta jälleen kaikki saavat kylmää vettä päälleen

Tässä vaiheessa yksi apinoista vaihdettiin apinaan, joka ei vielä ollut osallisena kokeeseen. Tietenkin se raukka hamusi banaaneja ja yritti kiivetä tikapuita pitkin aarteelle. Reaktio ei ollut yllättävä.

Loput apinoista kurmoottivat onnetonta tulokasta oikein kunnolla.

Yksitellen loputkin apinat vaihdettiin uusiin. Reaktio oli aina sama. Pahainen banaaninhamuaja sai köniinsä niin että helisi. Yksikään apinoista ei tiennyt, miksi banaaneja ei saa käydä hakemassa. Siitä huolimatta ryhmäkuri esti uusia tulokkaita.

Älä ole apina! Kyseenalaista vanhat testausmenetelmät ja tottumukset. “Näin on aina tehty” ei ole hyvä lähtökohta testauksen suunnittelulle.

Miltähän mahtoi tuntua Kopernikuksesta, kun hän esitteli kiistattomat todisteet aurinkokeskeisestä maailmasta. Uskalsi väittää, että Maa kiertää Aurinkoa! Kirkko oli voimakkaasti Kopernikusta vastaan, koska heidän oppiensa ja Raamatun mukaan Maa pysyy paikallaan. Roviolle joutaisi tuommonen jätkä!

Varmaan tuntui vähän samalta, kun HUSin radiologisen potilastietojärjestelmien testaajista. Ylen uutisen mukaan

– Keskeneräisten asioiden perusteella jo testausperiodin aikana testaajat toivat esille huolensa järjestelmän valmiudesta, ja voiko sitä ottaa tuotantokäyttöön ilmoitettuna käyttöönottoviikonloppuna, testausraportin yhteenvedossa todetaan.

Todisteet osoittivat, että ongelmia on. Ja että kaikkia tarpeellisia testejä ei ole edes ehditty suorittaa. Tämä tietenkin tuotiin HUS-Kuvantamisen toimitusjohtajan tietoon, mutta Jyrki Putkonen päätti viedä järjestelmän tuotantoon testaajien raporteista huolimatta.

Mikä on lopputulos? Ylen toinen uutinen kertoo, että

Toukokuussa 2012 käyttöön otetussa järjestelmässä on ilmennyt satoja vikoja, jotka on Husissa luokiteltu vakaviksi. Järjestelmän häiriöt esimerkiksi hidastaneet tutkimuskuvien ja lausuntojen saamista ja teettäneet erityisesti radiologeille runsaasti ylimääräistä työtä.

Satoja vakavaksi luokiteltuja vikoja.

Onneksi Kopernikuksen tapauksessa on onnellinen loppu. Sata vuotta myöhemmin muuan herra nimeltä Galileo Galilei nosti aurinkokeskeisyyden jälleen pinnalle. Eihän tästä kirkko tykännyt vieläkään, mutta pikkuhiljaa todisteet alkoivat viedä sijaa uskomuksilta.

Toivottavasti julkisen sektorin IT-hankintojen järkeistämisessä ei mene sataa vuotta. Rahaa on tuhlattu jo aivan riittävästi.

Älä ole huolissaan. Liiketoimintasi vaarantavat bugit löytyvät kyllä. Joko ennen julkaisua testaajien toimesta tai julkaisun jälkeen loppukäyttäjien toimesta.

Lopulta kyse on vain siitä, missä vaiheessa bugien pyörittely on kaikkein edullisinta.

Yleensä kukkarolle käy eniten korjausten tekeminen jälkikäteen, asiakkaiden hyvittely, kauppojen peruuntuminen ja maksavien asiakkaiden väheneminen. Paljon kalliimmaksi kuin testaus jo kehityksen aikana.

Jos asiakkaasi suostuvat ottamaan vastaan puolivalmista tuubaa, olet onnellisessa asemassa eikä tämä viesti kosketa sinua. Kaikille muille Prove on kasannut jo toisen Testauksen Pikaoppaan. Se antaa uusia näkökulmia testauksen kehittämiseen ja uusia aseita kollegoiden ravisteluun!

Tilaa Testauksen Pikaopas vol. 2 klikkaamalla kuvaa ja lähetämme sen sähköpostiisi!

Tuore mokka tuoksuu heti etuovella. Tummaa paahtoa. Aistit heräävät henkiin ja pakkasessa kylmettyneet sormet odottavat jo kuuman kupin hellää hyväilyä. Toimistolla on herkullisen aamukahvin aika.

Veikkaisin, että Pauligin päämaistajan Marja Tourin kokemus kahvin tuoksusta ei ole samanlainen. Kahvinmaistajan työ on testata kahvilaatuja ja sekoituksia tuotannon eri vaiheissa, sillä yksikään tuotantoon tuleva kahvierä ei mene heidän ohitseen.

Jotta kahvinpaahtajan tuotantokustannukset pysyvät kohtuullisina, tuotannon automaatioasteenkin on oltava kohdallaan. Paahtoprosessissa on tärkeää seurata ja tarkistaa pilkuntarkasti lämpötiloja, ilmavirtauksen tasoa ja paahtoprosessin kestoa. Lopputuotteiden tasalaatuisuus, jauhatusaste ja kosteusprosenttikin ovat tärkeitä mittareita parhaan lopputuloksen saavuttamiseksi. Kaikki tuo on osa laadukasta kahvintuotantoa.

Automaatioasteen loputon kehittäminen ei kuitenkaan voi koskaan taata ihmiselle maistuvaa lopputulosta. Sama sääntö pätee sekä ohjelmisto- että kahvituotantoon.

Kaupan hyllyille ei päädy yhtäkään erää kahvia ilman, että ihminen on ensin keittänyt siitä kupin ja ryystänyt kunnolla.

Lukijamme Anonyymi Oululainen on lähestynyt meitä viihdyttävällä tarinalla veronmaksajien kustantamasta uudesta OmaOulu superjärjestelmästä.

OmaOulu on portaali kaikkiin kaupungin asukkaiden tarpeisiin. Teknologian edelläkävijäkaupunkina palvelun täytyy olla jäätävä. Jopa kaupungin verkkosivuilla hehkutetaan:

Oulun teknologiaihme on tänään käytettävyyttä – teknologialla parannetaan ihmisten arjen sujuvuutta.

Ennakko-odotukset ovat korkealla. Esimerkiksi päiväkodin poissaoloilmoitus hoituu varmasti käden käänteessä, kun markkinointipuhekin on näin raflaava. Mutta sitten asiaan.

Round #1

OmaOulu palveluun on kaksi tunnistautumistapaa: ”Vahva tunnistautuminen” ja ”käyttäjätunnuksella kirjautuminen”. Molemmat kirjautumistavat vievät samaan palveluun. Kaupungin rekisterissä olevien kriittisten tietojeni, kuten osoitetietojeni muokkaaminen vaatii vahvan tunnistautumisen. Kevyemmällä selviän päivittäisaskareista.

Päiväkotimme viestii ensisijaisesti OmaOulun kautta. Kirjaudun palveluun tarkistaakseni lasten viikko-ohjelman. En jaksa kaivaa pankkitunnuksia, joten kirjaudun käyttäjätunnuksella. Päiväkotisivuni aukeavat mukavasti, mutta tietenkin vasta kun olen ensin klikannut auki yleisen päiväkotisivun ja naksutellut sieltä kokonaista yhden (1) päiväkodin mittaisesta listasta oman päiväkotini auki. Käytän vain yhtä päiväkotia, mutta ei se mitään. Kyllä klikkailu on kivaa.

Etusivulla ilmoitetaan, että lasten hoidontarve Joulun ajalta täytyy ilmoittaa. Linkki vaatii vahvan tunnistautumisen. Onhan massiivinen tietoturvariski, että joku pahaa tarkoittava hakkeri haluaa ilmoittaa lapseni poissaolevaksi Joulun ajalle 😀

Vaihtoehtoja annetaan avokätisesti kaksi: mobiilivarmenne tai pankkitunnukset. Kirjauduttuani pankkitunnuksilla näytölle tulee yksi ainoa nappi: ”Jatka palveluun”.

Kyllä klikkailu on kivaa.

Kun sähköinen asiointi aukeaa, niin siitä ilo vasta alkaakin. Sivulla on kasa hienosti nimikoituja välilehtiä ja sieltä löytyy myös lapsille omansa. Klikkaamalla lapsen nimeä sivu kuitenkin tyhjenee täysin. Hetken harhalun jälkeen sivulta löytyy välilehtien lisäksi myös valikko ja sieltä otsikko “varhaiskavatus”. Onneksi juuri se onkin käyttämäni termi päiväkodista. Poissaoloilmoitus -linkistä avautuu haku, johon saa tykittää vuoden lisäksi kuukauden. Hae -napilla pääsee eteenpäin. Lopulta uuvuttavan latauksen päälle aukeaa oikea kalenteri, johon saa merkitä poissaolopäivät. Jos vain klikkailemalla tapahtuisi jotain. Kyllä klikkailu on kivaa.

Klikkailuseikkailu sivustolla päättyy turhautumiseen. Poissaoloa ei saa ilmoitettua lomana eikä vapaapäivinäkään. Klassisesti kysymysmerkkiä muistuttavasta napistakaan ei tapahdu mitään vaikka kuinka hakkaisi. Turhautumista seuraa uloskirjautuminen ja paluu OmaOuluun. Viime hetkellä silmiin pistää pikku-uutinen:

OmaOulu ja sen sisältämät palvelut (mm. OmaAsiointi ja päiväkotien sivustot) toimivat parhaiten Mozilla Firefox, Google Chrome ja Safari -selainten uusimmilla versioilla, joten suosittelemme ensisijaisesti näiden selainten käyttöä.

Aaargh! Työkoneellani ei nuita selaimia ole eikä asentaa saa. Entäpä kansalaiset, jotka käyttävät palveluja kirjaston koneilla? Tai mitähän tästä tykkää se jatkuvasti kasvava kansanosa, joka käyttää nettiä pääasiassa mobiilisti? Ihan rohkea linjaus asiakaskunnan segmentoimiseksi sanon minä.

Sitten tulee vielä osa porukasta, joka voisi vaihtaa selaimen, mutta: Ei ole virheilmoitusta, joka vinkkaisi käyttäjää oikeaan suuntaan.

Round #2

Challenge accepted! Kyllä homman jo kotona täytyy FireFoxilla onnistua.

Vahingosta viisastuneena kirjaudun heti alkuun pankkitunnuksilla. Klikkailijan märkä päiväuni saa kuitenkin tylyn lopun. Päiväkodin poissaoloilmoitus vaatii vahvaa tunnistautumista toisen kerran. Kyllä kaksi pankkitunnusta on turvallisempi kuin yksi! Tunnuslukukortti on tällä menolla poltettu loppuun ennen yhdeksän uutisia. Oikeesti nyt!

Vihdoinkin sisällä. Nyt uudella selaimella saatan todeta, että lasten välilehdet eivät olekaan tyhjiä. Löytyy linkki poissaoloilmoitukseen, joka vie täsmälleen aikaisemmin päivällä selailemani näköiselle sivulle. Ainoa ero on, että kalenterissa pystyykin nyt valitsemaan päiviä. Jippii.

Palatessani päiväkodin etusivulle jään tuijottamaan jotain uutta. Siinä seisoo kalenteri. Aina tähän päivään asti olen tuijottanut ilmoitusta ”Tälle päivälle ei ole merkintöjä” – tekstiä, joka ei mitenkään vihjaa, että merkintöjä olisi ollut. Jopa tänäänkin.

Suosittelen valitsemaan IE:n, jos haluat olla autuaan tietämätön päiväkodin merkinnöistä OmaOulussa. Helpottaa kummasti elämääkin.

Turhautumista voi purkaa monella tavalla. Hylkään impulssin heivata monitorin ikkunasta asfaltille ja päätän kirjoittaa blogin aiheesta.

Lyhyesti

Oulun kaupungin sähköinen palvelu ei tue käyttämääni nettiselainta. Edes sen uusinta versiota. Tyhmä minä kun käytän sitä toiseksi eniten käytettyä selainta tällä planeetalla. Sokerina pohjalla palvelu ei tietenkään tunnista selaintani. Tai ainakaan se ei ystävällisesti kerro minulle että käytän selainta jota ei tueta. Mallikoodit tähän toki löytyisivät. Googlettamalla. Alta kymmenen sekunnin

Kuka tämän palvelun on tehnyt? Entä testannut? Arvostan suuresti, että verovaroillamme on hankittu palvelu, joka jättää tasapuolisesti kolmanneksen käyttäjistä soittelemaan lehdellä. Ja ärsyttää niitä loppujakin, joilla oikea selain sattuu löytymään.

Yours truly,

Anonyymi Oululainen

Lopuksi laskutehtävä

Jos 10.000 oululaista käyttää 10min/viikko palvelun ongelmien kanssa painiskellessaan, niin paljonko työaikaa yhteensä palaa taivaan tuuliin vuodessa? Jos tunnnin työaikakustannus on 50€, niin kuinka paljon se euroissa tekee?

Kitty Genovese puukotettiin kuoliaaksi aamuyöstä maaliskuun 13. päivänä vuonna 1964 lähellä kotiaan Queensissa, New Yorkissa.

Tapauksen tekee erityisen kiinnostavaksi tosiasia, että vaikka paikalla oli useita silminnäkijöitä, kukaan ei puuttunut tilanteeseen. Puolen tunnin aikana jopa 38 silminnäkijää näki murhaajan vaanivan ja puukottavan Kitty-parkaa kolmen eri hyökkäyksen aikana. Tämä vaikutti sosiaalipsykologeista sen verran mielenkiintoiselta, että he päättivät tutkia asiaa tarkemmin. Tutkimusten jälkeen syntyi teoria, jota kutsutaan Genovesen syndromaksi.

Genovesen syndroman keskeinen ajatus on “en tee mitään, koska kukaan muukaan ei näytä tekevän mitään”. Tapahtumiin puuttumisen todennäköisyys pienenee, mitä enemmän tapahtumalla on silminnäköijöitä tai osallisia.

Onneksi joudumme kovin harvoin tekemään päätöksiä murhaajan toimien estämisestä, kohtaamme silti päivittäin tilanteita, jotka menevät selvästi pieleen. Mitä isompi on osallisten joukko, sen epätodennäköisemmin kukaan muukaan uskaltaa nostaa kissaa pöydälle. Silloin on hyvä ymmärtää Genovesen syndroman perusajatus ja pyrkiä tekemään asialle jotakin.

Jos projektissasi on menossa jokin asia pieleen, ota asia rohkeasti esille. Jos sinä et pelasta Kittyä, ei sitä tee kukaan muukaan.

Erityisesti maanantaiaamuja se piristää. Normaalina päivänä matka työpaikalle alkaa lyömällä radio Suomipopille. Kuuntelen Aamulypsyä, kuten 340.000 muutakin suomalaista. Töihin heilahtaessa radiolähetys on vaihtunut tyypillisesti verkkostreamiin samalla kun nautin kupin Tuomoa(*) ja isken kiinni päivän kiperimpiin haasteisiin.

Viimeiset kaksi viikkoa on ollut yhtä alamäkeä. Radiolähetys toimii kyllä kivasti autossa, mutta streami ei vain pelitä. Tuotantoyhtiön verkkopalvelut on siirretty uuteen ympäristöön ja normaalikäytössä kaikki toimii kuin rasvattu. Aamulypsyssä on vain sellainen ongelma, että se on suomen suosituin radio-ohjelma. Innokasta kuuntelijaa riittää. Sama toistuu joka aamu. Palvelimet eivät kestä kuormaa. Streami ei toimi ja kuuntelijoiden kärsivällisyys pettää.

Mä siirryin toiselle kanavalle kun sen verran monta aamua on menny niin pieleen …. rutiinit aivan sekaisin ku Aamulypsyä ei kuulu! Ketuttaa! -Leeni Lindholm

Entäpä mainostajat ja sponsorit? He ovat maksaneet tietystä levikistä matskulleen. Mitä sitten tapahtuu, kun vaikkapa 30% potentiaalisesta vastaanottajakunnasta ei mainoksia kuulekaan? Kuuntelijat ovat jo NRJ:llä tai YleX:llä. Väitän, että heikosti hoidetusta streami-palveluiden siirrosta on haittaa kuuntelijoiden lisäksi SuomiPOP:in mainosmyynnille sekä jo olemassa olevalle asiakaskunnalle.

Tässä siis muutama arkipäiväinen vinkki tuotantoyhtiölle ja muille vastaavien ongelmien kanssa painiville:

1. Suunnittele ja toteuta arkkitehtuuri, joka toimii kuorman mukaan. Uusia palvelimia voi käynnistää ja sulkea myös automaattisesti.
2. Jos se on liian hankalaa, vuokraa kerralla riittävästi ylikapasiteettia. Niin ongelmaa ei pääse syntymään.
3. Jos ongelma ei johdukaan ylikuormasta vaan huonosti toteutetusta palvelusta, niin etsi pullonkaulat testaamalla ja huolehdi korjauksista.
4. Jos vikaa tulee silti, niin tiedota yleisöä: Pyydämme anteeksi palvelukatkosta. Yritämme ratkaista ongelmat ensiviikon perjantaiksi.

Tärkeintä on huolehtia, että palvelu kestää. Hoida huolella sekä toteutus, että testaus. Jos et itse osaa, niin pyydä apua.

(*) = Tuoretta Mokkaa

Sydän hakkaa 201 lyöntiä minuutissa. Paita on läpimärkä ja hiki nostaa kyynelet silmille. Päässä jyskyttää, koska korvissa kohisee armoton fyysinen suoritus. Keuhkoissa polttelee ja oksettaakin. Sprintti oli kova. Onneksi myös kunto kesti maksimisuoritusta aiotun matkan.

Ohjelmistokehityksemme on agilea. Sovellamme Scrumia

Näillä sanoilla alkaa suurin osa keskusteluista, joissa käsitellään kehitysprosessia. Kun asiaan syvennytään, niin kehitys paljastuukin kolmivaiheiseksi speksaus-devaus-testaus-rumbaksi. Oikeasti se on siis sarja vesiputouksia.

Yksi agilen tärkeimmistä ajatuksista on, että kehitystä tehdään sopivan kokoisina siivuina. Niin, että kunto riittää sprintin toisensa jälkeen. Siksi minusta on kummallista kuulla kerta toisensa jälkeen kuinka kehityssyklin pituus on 4-8 viikkoinen.

8 viikon sprintti on kuin juoksisi 42km pika-aidat.