Ulkoistaminen kostautuu kympillä

Ohjelmistotestaus.fi tarinoi jokin aika sitten miten testausta ei pitäisi kutsua laadunvarmentamiseksi, sillä testauksella ei ole valtaa tehdä muutoksia koodiin, tai oikeastaan mitään muitakaan päätöksiä projektin hallintaan liittyen. Asia on tosi, mutta poikkeus vahvistaa säännön.

Tiedän projektin, jossa kustannussyistä tilaaja vähensi projektinhallinnastaan väkeä. Lopulta laadunvarmistuksen vastuu valui testaukselle.

Voisi kuvitella että tässä on totaalisen kaaoksen merkit ilmassa, eikä siinä loppujen lopuksi hyvin käynytkään, mutta täysin eri syistä kun voisi kuvitella.

Projekti lähti käyntiin ja kaikki valmistelut oli tehty viimeisen päälle hyvin. Testaus ja testipäällikkö oli otettu hyvissä ajoin mukaan ja ne oli ostettu kokonaan ulkopuoliselta taholta. Kaikki työ tapahtui asiakkaan tiloissa.

Ensimmäinen 6 kuukautta meni hyvin ja homma toimi loistavasti, tilaaja oli tyytyväinen. Kuitenkin sattui niin, että asiakkaan mielestä kyseisen projektin tärkeyttä piti tarkistella. Niin johtoa siirrettiin muihin tehtäviin. Projektin tuote oli kuitenkin pakollinen, joten sitä ei keskeytetty.

Kului toiset puoli vuotta, ja asiakkaan nimittämä projektivetäjä jäi pois. Testauspäällikkö veti projektipäällikön hatun päähänsä. Käytännössä se tarkoitti sitä, että testauspäällikkö vastasi uusista ominaisuuksista, parannusehdotuksista, sekä niiden hyväksynnästä. Tässä vaiheessa tilaaja myös aloitti suunnittelut kehityksen siirrosta Aasiaan. Kuluja oli vähennettävä.

Kun projektia oli kulunut noin vuosi, devaus siirrettiin kokonaan alihankkijalle. Aasiasta ryhdyttiin kouluttamaan tiimiä testaamaan ja koodaamaan työn alla ollutta tuotetta. Suomessa testaajia ja devaajia tippui vähän kerrallaan pois. Lopuksi jäljellä oli kolme kaveria: Testaus-/projektipäällikkö, testaaja ja devaaja.

Tehdessä oppii, näin sanotaan, eikä kyseinen tiimi tehnyt ollenkaan huonoa jälkeä, tilaaja oli edelleen tyytyväinen. Laatu pysyi kasassa suhteellisen pienillä kuluilla.

Kun projekti oli ollut käynnissä kaksi vuotta ja toimituksiakin tehty ihan kiitettävästi, tilaaja päätti lopettaa projektin kehityksen Suomessa kokonaan. Siitä alkoivat ongelmat: Vikoja tehtiin enemmän kuin ehdittiin korjata, testaus oli samojen testitapausten toistamista viikosta toiseen ja loppuasiakas reklamoi. Projektin johto oli täysin kahvilla. Yksi toimitus saatiin tehtyä, joka sekin toimi huonosti.

Lopulta tilaaja joutui ottamaan ohjat jälleen omiin käsiinsä. Valitettavasti siinä vaiheessa tuote oli muuttunut jo niin paljon, että työtunteja kului 600 pelkästään tuotteen uudelleenopetteluun. Hukkareissu kesken projektin maksoi puoli vuotta rahaakin arvokkaampaa aikaa! Lisäksi vaiva tiimin uudelleen kasaamisesta oli valtava ja kustannukset tuplaantuivat aivan vahingossa.

Halpa työvoima ei ole pahasta, mutta kannattaa tarkkaan miettiä miten siirto tehdään, mitä siirretään ja ennenkaikkea milloin? Älä päästää koko projektia lipsumaan käsistä, sillä ongelmien ratkominen käy mahdottomaksi.

Vieraileva kirjoittaja: Jarkko Tauriainen ottaa testauksen vakavasti. Jopa niin vakavasti, että sana ‘vakava’ kuulostaa vähättelyltä. Testausalalla nopeasti kehittynyt Jarkko, on itse opiskelemalla sisäistänyt testauksen perimmäisen kysymyksen ja omaksuu nopeasti uusien ympäristöjen vaatimukset. Parhaan hyödyn Jarkosta saa irti kun ei höpöttele turhan dokumentoinnin ja prosessien maailmassa, vaan tähtää tuloksiin! Mitä vaativampi projekti, sen parempi.