Ensin hutkitaan, sitten vasta tutkitaan
Kävin kesälomilla huvipuistossa. Jokaisen huvipuiston vakiokalustoon kuuluun klassinen karnevaalivasarapeli. Mieleeni palasi elävästi viimekertaiset Aaltoyliopistolla järjestetyt TalentIT -messut. Reaktorin standilla oli kunnon bileet. Porukka jonotti päästäkseen tutustumaan messujen vetonaulaan, tuohon nimenomaiseen “High Striker” -peliin.
Seurasin peliä ja ihmisten yrityksiä kiinostuneena. IT-alalle opiskelevat ja alalla työskentelevät jonottivat innokkaasti päästäkseen kiskaisemaan kiukkuisimman lyöntinsä, mutta kovin harva seurasi lyöntitekniikkaa sivusta tai pysähtyi miettimään, miten pelistä saisi parhaan tulokseen.
Ensin vain hutkittiin ja lopulta kukaan ei pysähtynyt tutkimaan
Harmillisen usein testaajat lähtevät kohteltamaan tutkivan testauksen ihmemaassa samalla tavalla. Eletään kuin pellossa metsästellen bugeja, mutta ei oikeasti yritetä ymmärtää mitä konepellin alla todella tapahtuu. Sehän on työlästä ja joutuu ajattelemaan liikaa.
Kuitenkin lähes poikkeuksetta hyödyllisimmät testauksen tulokset syntyvät tuumaamalla hetken ennen suoritusta. Etsimällä ymmärrystä.
High Strikerissä parhaan tuloksen olisi saanut tutustumalla ensin pelin mekanismiin sivulta päin. Tässä pelissä lyötiin vähän keinulaudan näköisen levyn toiseen päähän. Vastakkaisessa päässä oleva punnus pomppasi ylös lyönnin voimasta. Peli mittasi kuinka korkealle punnus sitten lensi ja kertoi tietysti lyöjän voiman.
Punnus ei ole järjettömän painava, joten punnuksen hypähtämiseen ei olisi tarvittu suurta momenttia. Siksi järkevintä olisi ollut lyödä keinulautaan läheltä sen keskikohtaa ja toisaalta pitää mahdollisimman kaukaa kiinni vasaran varresta. Näin laudan heilahdusliike olisi ollut nopein mahdollinen ja punnus olisi näyttänyt varsin hyviä lukemia kaikille suorituksille.
Kaikki löivät kuitenkin laudan päähän ja tulokset olivat sen mukaiset.
Äkkiä herääkin kysymys: Mitä tutkiva testaus todella tarkoittaa? Minusta siinä on kysymys ensin tutkimisesta ja sitten testaamisesta.
Testaajan on siis syytä pysähtyä säännöllisesti. Tutkia tuotteen arkkitehtuuria, konseptia ja toimintaa. Vain sillä tavalla voi ymmärtää kokonaisuuden ja lopulta tuottaa hyödyllisimmät tulokset myös testaamisesta.
Hieman joudun nyt olemaan tylsähkö kun totean, että testauksessa on omat paikkansa niin hutkimiselle kuin myös tutkimiselle.
Toki riippuu siitä, että miten termit määritellään.
Hutkimisen voi mieltää yllättäväksi käyttäjän toimeksi. Usein laitteet on tarkoitettu käytettäväksi tietyllä tavalla, mutta kun käyttäjiä on paljon, niin ennemmin tai myöhemmin joku hutkaisee laitetta ja mitä silloin tapahtuu. Meneekö koko laite sekaisin tästä yllättävästä käyttäjän toimesta? Se on hyvä tietää etukäteen ja parastapa matkia hutkivaa käyttäjää on testata hutkimalla.
Tutkimalla puolestaan otetaan käyttöön älykkäitä menetelmiä kuten, että tehdään toiminto ja saadun vasteen perusteella valitaan seuraava toiminto. Voidaan myös tutkia, että mikä on laitteen arkkitehtuuri ja että mistä kohtaa se todennäköisesti on heikoin ja kohdistaa testaus aluksi juuri tähän heikkoon kohtaan jolloin saadaan tulokseksi todennäköisesti suurempi määrä bugeja heti kärkeen.
Riippuu tapauksesta, että kummin itse lähden testaamaan. Joskus ensin hutkaisen hieman, että onko laitteella edes edellytyksiä pysyä kasassa ja sitten savun laskeuduttua tutkin. Toisinaan teen toisinpäin.
Ammattitestaaja. Kiitos kommentistasi.
Ehkä meidän pitää lanseerata ihan oma träkkinsä Hutkivalle Testaukselle 😀