Monologi kostautuu tuotekehityksessä
Viimeviikolla tutustuimme projektiin, joka oli kuukauden myöhässä määräajasta. Koska raha ajaa yritysten toimintaa ja testauksen tulee aina olla investointi päätimme selvittää mistä oli kysymys: Haastattelimme projektiryhmää.
Tuotekehityksen sykli yrityksessä oli kokonaisuudessaan 3 kuukautta ja testaus painottui syklin loppuun. Haastattelun jälkeen saatoimme todeta, että syklin loppusuoralla löydettyjen bugien määrä oli, kuten aina, yllättänyt tuotekehityksen housut kintuissa. Bugien määrä ei kuitenkaan ollut suurin haaste. Ongelmien korjaaminen vain vei aina hämmentävän paljon aikaa. Mutta miksi niin kävi?
Ajatellaanpa tilannetta, kun Kauno Koodaaja rakentaa uuden ominaisuuden. Koodirivejä tulee paukuteltua helposti satoja. Kaunon elo-syyskuussa tuottama koodi päätyy testausvaiheeseen lokakuussa ja bugiraportteja alkaa tipahdella. Korjaustoimet voivat alkaa, mutta mitäpä luulette: Muistaako Kauno vielä mitä muutoksia koodiin tuli elokuussa tehtyä?
Onko ollenkaan ihme, että vanhojen koodirivien kaivelu vie paljon aikaa?
Totesimme, että sama ongelma vaivasi lähes systemaattisesti projekteja, joiden tuotekehityssyklit olivat pitkiä ja testaus painottui loppusuoralle. Ensin tuli koodauksen monologi, sitten testauksen vuoro. Tuotekehitys oli ja pysyi tahmeana. Ratkaisuvaihtoehtoja ongelmaan keksimme kaksi:
- Nopeutetaan palautesykliä pakottamalla kehitys ja testaus vuoropuheluun
- Budjetoidaan aina projektille pitkästi korjausaikaa ja toivotaan parasta
Ei varmaan tarvitse olla hirmuinen ruudinkeksijä, että arvaa kumman vaihtoehdon tuotekehityksen johto valitsi.
Tuotekehitys on aina tiimipeliä. Laatu on myös aikatauluissa pysymistä. Vain nopea dialogi testauksen ja kehityksen kesken voi tuottaa nopeita tuloksia.
Näin se on.
Ongelmaksi jää usein asenne suhteessa vuoropuheluun. Siis vaikka kehityksessä vuoropuheluun jouduttaisiin turvautumaan, monologi nähdään silti myöhempänä tavoitetilana. Yritys on voinut rakentaa itsestään kuvaa ”osaajana”, joka tietää ja tuntee asiakkaittensa tarpeet ja tämän oma kuvan kautta tehdään monta tiedostettua ja tiedostamatonta valintaa.
Tämä on yksi syy siihen minkä vuoksi monessa projektissa hiljainen yksin puurtaminen palaa työkalupalettiin heti kun tuotetta on tehty jo pitkään ja sen pitäisi olla niin ”tuttu”.
Ratkaisuvaihtoehdon kohdassa 1 puhutaan devauksen ja testauksen pakottamisesta vuoropuheluun. Luulen ymmärtäväni mistä tässä pohjimmiltaan on kyse ja siksi ehdoittaisin, että käytetään parremminkin ilmaisua ”rohkaistaan”, ”kannustetaan” tai ”esimerkillisellä toiminnalla havainnollistetaan”.
Mikäli keskusteluyhteys todella avataan pakottamalla, niin tilanne on jo siinä vaiheessa lähtenyt nurinkurisesti käyntiin. Vastahakoisen devaajan ja nihkeän testaajan välisestä keskustelusta ei seuraa mitään muuta kuin hukkaan heitetty kaksiminuuttinen.
Devauksen ja testauksen tulee käydä jatkuvaa vuoropuhelua sen vuoksi, koska se tekee jokapäiväisestä työsuorituksesta niin paljon helpompaa. Kuinka mukavaa onkaan porukalla vitsailla ja naureskella kahvitunnilla kevein mielin, kun bugit löydettiin ajoissa ja tuote on aikataulussaan. Managementti hymyilee kuin Hangon keksi ja palkankorotuspuheet eivät vaikuta enää ollenkaan niin kaukaisilta. Siinä on pari esimerkkiä syistä miksi devauksen ja testauksen on hyödyllistä käydä keskustelua tuotekehityksen lomassa.